Kuolleita

Teatteriväkikin arvosti Sisko Salavan kritiikkejä

Kuolleita: Sisko Salava.

Toimittaja emerita Sisko Salava kuoli kotonaan Tampereella 16. lokakuuta 94-vuotiaana. Hän oli syntynyt 26. tammikuuta 1920 Turussa. Viimeisessä kirjoituksessaan elokuussa Aamulehden yleisönosastossa hän arvosteli kodinhoitajien vaihtuvuutta, mutta kantoi huolta paitsi vanhusten myös kodinhoitajien jaksamisesta.

Siskon piti äidinisän kuoltua jättää opinnot Helsingin yliopistossa. Hän muutti Vuoksenniskalle mumminsa seuraksi. ”Ihmettelen itsekin, miten sain sieltä riuhtaistua itseni irti, kun hain ja pääsin päiväkirjanäytteiden perusteella harjoittelijaksi vaasalaiseen Pohjanmaan Kansaan”, Sisko kuvaili toimittajauransa alkua meille seuraavan polven kollegoille.

Sisko siirtyi vuonna 1947 Tampereelle Kansan Lehden toimittajaksi. Tytär syntyi, ja työelämä vaati taiteilua yksinhuoltajaäidiltä. Oma äiti tuli avuksi, ja kolmikko asui talonmiehen asunnosta vapaaksi jääneessä hellahuoneessa.

Naistoimittaja oli 1950-luvulla harvinaisuus. ”Kun vastasin työssä puhelimeen, pyydettiin oikeaa toimittajaa. Kosmetiikkakauppa mainosti, että ’kaikki Tampereen naistoimittajat ovat asiakkaitamme’, kun meitä oli vain kolme”, Sisko kertoi.

Mieluinen työ ehti kestää 19 vuotta, ennen kuin toimitusta supistettiin ja ainoa naistoimittaja irtisanottiin 1966, 46-vuotiaana. Hän oli kirjoittanut Kansan Lehdessä myös teatterikritiikit.

Kahdeksi vuodeksi löytyi teatterisihteerin töitä, ja lyhyen työttömyyden jäl-keen Salava käänsi ruotsista Gunvor Ekforsin reseptikirjan ja pyysi kirjan kustantaneelta Urpo Lahtiselta töitä. Niin Siskosta tuli kaupunkilehti Tamperelaisen toimittaja 1969. Sieltä hän jäi 65-vuotiaana eläkkeelle 1985. Hän sanoi usein, ettei Urpo Lahtista parempaa työnantajaa olekaan. ”Se oli maailman hienoin työpaikka.”

Siskon Agentti-palsta ja teatterikritiikit tulivat meille 1970-luvulla Tampereella opiskelleille tutuiksi, kun ilmaislehti Tamperelainen kopsahti köyhän opiskelijan postiluukusta. Sisko sai hyvää palautetta myös teatteriväeltä, koska ”arvosteli, muttei loukannut”. Tyttären löytämät kiitoskirjeet Eino Salmelaiselta kertovat Siskon paneutuvasta suhtautumisesta teatteriin ja siitä kirjoittamiseen.

Kirjoittajat ovat Sisko Salavan tyttären ystäviä.