Yhdentymisen ajan toimittaja

Toimittaja Juhani Ikonen kuoli 7. syyskuuta lyhyen sairauden jälkeen. Joulukuussa hän olisi täyttänyt 80 vuotta.

Jussi oli hieno ihminen, ystävä ja työtoveri. Hän opetti minut, vuosia nuoremman taloustoimittajan, tavoille radiouutisissa. Tärkeä ohje oli, että lähelle pitää mennä, mutta ei syliin. Jussi ei koskaan suostunut mielistelemään päättäjiä. Hän sanoi tarvittaessa suorat sanat niin vuorineuvokselle kuin ministerillekin.

Jussi vierasti esimiestehtäviä, vaikka vetikin aikoinaan Hesarin ja Uuden Suomen taloustoimituksia. Hän oli parhaimmillaan poleeminen arvioitsija, joka puuttui tärkeilevien päättäjien tekemisiin ja puhumisiin. Eikä Jussi suostunut suomettumaan. Hän kiersi kotiryssät kaukaa.

Jussi oli Euroopan yhdentymisen ajan toimittaja. Hän lennähti lukuisia kertoja Brysseliin, kun Suomi vasta varovasti kolkutteli ensin Eftan ja myöhemmin EEC:n ovia. Aikana, jolloin neuvotteluja vetävä suomalaisvirkamies tyhjensi aamubriefin aluksi ison viskilasillisen.

Eftan ministerikokouksissa Jussi kävi säännöllisesti. Efta- kokoukset päättyivät aina vapaamuotoiseen retkeilyyn, niin sanottuun sosiaalipäivään. Kerran Itävallan kokouksessa olimme Jussin kanssa niin sosiaalisia, että Efta maksoi lentolippumme.

Jussi oli taitava kynänkäyttäjä ja myös osaava käsistään. Hän teki huonekaluja, maalasi tauluja, valoi pieniä veistoksia. Katajakepistä syntyi niin tarvekaluja kuin shakkinappulatkin.

Unnastupa Päijänteen rannalla oli Jussille tärkeä paikka. Sinne hän vetäytyi mieluusti piippuineen ja puukkoineen.

Kirjoittaja on Juhani Ikosen työtoveri ja ystävä.