Vuoden freelancejournalisti Johannes Roviomaa: ”Mitä yleisön palveleminen tarkoittaa, jos meillä ei tulevaisuudessa ole elinkelpoista planeettaa?”

Toimittaja Johannes Roviomaa lähti tämän haastattelun tekemisen jälkeen Helsingistä Pirkanmaalle Sastamalaan. Siellä hän ja valokuvaaja Touko Hujanen kävivät karjuasemalla, joka on kuohitsemattomien urossikojen siemennesteen keräyspaikka. Vierailu liittyy Koneen säätiön rahoittamaan kirjaprojektiin ruoantuotannon tulevaisuudesta. 

”Olen vieläkin rakastunut journalismiin, koska toimittajan roolissa voi tehdä kaikenlaista vaikuttamatta kylähullulta. Muutoin olisi esimerkiksi vähän erikoista pyytää, että voisinko päästä seuraamaan sian keinohedelmöitystä”, Roviomaa sanoo. 

Ruoantuotanto on aihepiiri, johon Roviomaa on erikoistunut freelanceurallaan. Muita ovat ilmastonmuutos, arktinen alue sekä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusteemat. 

Roviomaan johdatti kestävyysaiheiden pariin Hyvän sään aikana -tietokirja (Into, 2017), jonka hän ja 20 muuta Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijaa kirjoittivat vierailijaprofessori Hanna Nikkasen johdolla. Työryhmä sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2018. 

Tänään lauantaina 20. huhtikuuta Suomen freelance-journalistit SFJ palkitsi Roviomaan Vuoden 2023 freelance-journalistina. Palkintoperusteluissa häntä kiitetään monipuoliseksi, perehtyneeksi ja rohkeaksi tekijäksi, joka käsittelee artikkeleissaan tärkeitä aiheita raikkaalla ja osaavalla otteella. 

”Hieno, mutta täysin yllättävä juttu. Tuntuu tosi hyvältä. Vapaana toimittajana olen välillä aika yksinäinen vaeltaja. Tämä antaa voimaa ja tunnetta, että ehkä tässä on ihan hyvä suunta, vaikka monesti on tuntunut, että sitä ei ole”, Roviomaa sanoo.  

---

Roviomaata turhauttaa välillä se, että mammuttimaisten asioiden äärellä omat kädet tuntuvat niin pieniltä. Tiedeyhteisön määrittelemistä yhdeksästä maapallon elinkelpoisuutta ja turvallisuutta kuvaavasta riskirajasta on ylitetty jo kuusi. Rajojen ylittyessä äkillisistä ja haitallisista muutoksista elinoloissa tulee yhä todennäköisempiä. 

Roviomaalle on sydämen asia käsitellä kestävyysaiheita ja etenkin yrittää herätellä ihmisiä muuttamaan toimintaansa. 

”Se on vähän kuin elvyttäisi ihmistä. Olenko minä toimittajana se, joka sanoo että hei, tässä on elvytys käynnissä, tulkaa katsomaan vielä hetki vai haluanko vaikuttaa siihen, että elvytykseen ei päädytä”, Roviomaa sanoo. 

Roviomaa sanoo pitävänsä metaforasta, jossa planeettaa verrataan ihmisruumiiseen. 

”Sekä meillä että yhteisellä kodillamme on rajansa.”  

Roviomaan juttuja on julkaistu muun muassa Avussa, Maailman Kuvalehdessä ja Ylellä, jonne hän kirjoittaa kolumneja arktisen alueen tutkimuksesta. Hän tekee sisältöjä myös säätiöille, kuten Jenny ja Antti Wihurin rahastolle ja Baltic Sea Action Groupille.  

Viime vuonna ilmestyi Roviomaan käsikirjoittama elokuva Dear Arctic, jossa seurataan arktisen alueen tutkijoita. 

Yksi elokuvan teemoista on ilmastonkorjauksen tutkimus. Ilmastonkorjaus tarkoittaa sitä, että ihminen pyrkii torjumaan ilmaston kuumenemisen vaikutuksia teknisin keinoin. Ilmastonkorjaus on yksi keino ilmastonmuutoksen torjumisessa ja siihen sopeutumisessa. Aihetta pitäisi tutkia enemmän. Silti Roviomaa on työssään kysynyt myös, tarvitaanko ilmastonkorjausta. Siihenkin löytyy ”ruumismetafora”. 

”Kannattaako alkoholistilta kysyä, vaihdetaanko maksa vai mietitkö elämäntaparemonttia?”  

---

Roviomaan noin kymmenvuotisen uran aikana tiedotusvälineissä on alkanut näkyä lämpenemiskelloja ja ilmastokirjeenvaihtajia, ja ilmastonäkökulma pilkahtelee muissakin kuin aihetta varsinaisesti käsittelevissä jutuissa. Silti kestävyys- ja ilmastoaiheiden käsittelyn kehitys mediassa on ollut Roviomaan mielestä vain kohtalaista. 

”On outoa, miten vähän Suomessa uutisoidaan esimerkiksi valtavan, nopeasti lämpenevän arktisen alueen asioista. On outoa, että kestävyysaiheen kanssa saattaa edelleen törmätä päällikkötoimittajan kysymykseen, mikä tässä on se yleisöä kiinnostava kulma.” 

Jos Roviomaa saisi päättää, tiedotusvälineet tarttuisivat tiukemmin esimerkiksi siihen, mitä poliitikot oikeasti tekevät samaan aikaan kun he puhuvat korulauseita ilmastosopimusten puitteissa pysymisestä. Ne toisivat selkeämmin esiin maapallon riskirajoja ja sitä, mitä tapahtuu, jos ne ylitetään. Ne eivät tekisi juttuja, jotka keskittyvät kuluttamiseen ilman pohdintaa, mitä se tarkoittaa planeetalle ja luonnonvaroille. Ne katsoisivat maailmaa muidenkin eliölajien kuin ihmisen näkökulmasta. 

”Isoilla mediataloilla saisi olla ääneen lausuttu strategia, että journalismi kunnioittaa planeetan rajoja. Journalismilla ja medialla on valtava rooli siinä, millainen maailmankuvamme on ja millaista elämää pidämme hyvänä”, Roviomaa sanoo. 

”Puhutaan yleisön palvelemisesta. Mutta mitä se tarkoittaa, jos meillä ei tulevaisuudessa ole elinkelpoista planeettaa?” 

---

Toimeentulon hankkiminen ihmisiä ja mediakenttää herättelevänä freelancerina ei ole helppoa. Vuosien varrella Roviomaa on kuitenkin kehittynyt siinä. 

Työtään ei saa myydä liian halvalla. Yhteistyökumppaneita ja työmuotoja eli tulovirtoja pitää olla monenlaisia. Juttujen ostajiksi on löydettävä tahoja, jotka ymmärtävät kestävyysaiheiden tärkeyden. Apurahoista saa pidempiaikaista turvaa. Hakemusten pitää olla kuin hyvää journalismia: tärkeimmän tiivistäviä, selkeitä ja loogisia.  

Yhteishankkeista voi löytää pitkäaikaisia työkavereita, joiden kanssa ideoida lisää hankkeita. Asioihin perehtymiseen kuluu paljon aikaa, mutta se myös tuottaa aihepiiristä uusia juttuideoita työstettäväksi. Kun malttaa pysyä erikoisalallaan, osaaminen siitä kasvaa koko ajan. 

Roviomaa ei sulje pois ajatusta, että tekisi joskus työkseen jotain muuta kuin journalismia. Nyt hän kuitenkin haluaa tehdä nimenomaan sitä. 

”Pystyn käsittelemään työssäni asioita, jotka tuntuvat itsestäni vaikeilta. Voin tehdä töitä monien erilaisten ihmisten ja tahojen kanssa. Ja niin oudolta kuin se tuntuukin, tämän työn tekeminen on mielekästä, joskus jopa hauskaa, vaikka työpöydällä ovat ihmiskunnan pahimmat painajaiset.” 

Viime aikoina Roviomaa kokee onnistuneensa tuomaan esiin arktisen alueen tutkimusta ja alueen karmaisevan nopeaa lämpenemistä. Journalismin opiskelijoille puhuttuaan hän on saanut yhteydenottoja, joissa on kysytty kestävyysaiheiden käsittelemiseen neuvoja.  

Freelancerina Roviomaata miellyttää myös se, että hän voi usein valita työkaverinsa ja olla oma työnjohtajansa. Välillä pää käy täysillä yötä päivää, mutta sen ei tarvitse käydä täysillä joka arkipäivä yhdeksän ja viiden välillä. 

Jos jonain aamuna kirjoittaminen kuvottaa, Roviomaa voi lähteä Mäkelänrinteen uimahalliin höyrysaunaan ja uimaan.