Syyllinen kunnes toisin todistetaan

Muutama vuosikymmen sitten uudenkarheana journalistina sain huippukiinnostavan juttuaiheen. Paikallinen yrittäjä soitti ja kertoi joutuneensa liikekumppaninsa huijaamaksi puunjalostusteollisuuden bisneksissä. Mukana juonessa oli lisäksi kaksi tunnettua ruotsalaista alan yritystä. Poliisi tutki asiaa jo täyttä päätä.

Kyseinen yrittäjä oli antanut hyviä juttuvinkkejä ennenkin ja hänen kertomuksensa oli kaikin puolin uskottava. Innoissani tein jutun vain hänen antamiensa tietojen perusteella enkä kysynyt mitään poliisilta tai yrittäjän liikekumppanilta. En maininnut rikoksesta epäiltyä henkilöä nimeltä, mutta hän oli juttuni tietojen perusteella silti tunnistettavissa. Ruotsalaisfirmojen nimet mainitsin kiertelemättä.

Meni useampi kuukausi kunnes jutusta vinkanneen yrittäjän liikekumppani soitti kiihtyneenä. Hänestä oli tehty syyttämättäjättämispäätös, ja jutussani leimasin hänet syylliseksi. Hän uhkasi oikeustoimilla ja sanoi olevansa varma, että ruotsalaiset yritykset usuttavat huippujuristinsa kimppuuni.

Lehtemme julkaisi syyttämättäjättämispäätöksestä uutisen, jonka teki minuakin kokemattomampi kollega. Jutun otsikko oli jotensakin, että ”Petoksiin sekaantunut välttyy syytteeltä”.

Huijariksi suotta leimattu liikekumppani ei jostain syystä koskaan ottanut yhteyttä eikä ruotsalaisyhtiöiden juristeistakaan kuulunut pihaustakaan. Yhteyttä otti vain päätoimittaja, joka antoi korjavaa palautetta, mutta sain pitää työpaikkani.

Vääräleuat sanovat, että faktat tarkistamalla menee hyvä juttu ihan pilalle. Suosittelen silti tarkistamaan faktat ennen niiden julkaisemista.

Mitä sinulle on sattunut ja tapahtunut media-alan töissä? Lähetä tarinasi osoitteeseen journalisti(at)journalistiliitto.fi