Elettiin 1990-luvun alkuvuosia. Sain puhelun rikospoliisilta Etelä-Karjalasta. Hän oli rivimiehenä, ei tutkinnanjohtajana, halukas kertomaan rikosvyyhdestä, johon liittyi myös yksi alan kovimmista nimistä: Matti Markkanen alias Volvo-Markkanen. Markkasen epäiltiin roudanneen taipalsaarelaisen miljonäärin talosta varastettuja arvokoruja.
Poliisimiestä sieppasi, että Markkanen oli saanut laajaa julkisuutta kaidalle tielle siirtyneenä miehenä, vaikka yhteispeli alamaailman kanssa ei todellisuudessa ollut päättänyt.
Tapasimme ravintolassa Lauritsalassa. Aurinkolasien taakse kätkeytynyt poliisi istui selin oveen. Ei mennyt montaa minuuttia, kun huomasin Lappeenrannan rikospoliisin päällikön astuvan sisälle raflaan.
Luikimme ulos keittiön kautta. Dekkari näytti vielä hölmistyneelle kokille virkamerkkiä.
Pomo ei huomannut meitä, ja jatkoimme palaveria turvallisemmassa paikassa. Sain nipun esitutkintapöytäkirjojen kopioita. Vinkkipalkkiota poliisi ei pyytänyt.
Tarina Markkasen paluusta rikoksen poluille julkaistiin Ilta-Sanomien viikonvaihdenumeron pääjuttuna. Kirjoittajan nimeä jutussa ei ollut.
Rikospoliisin päällikkö soitti maanantaina ja kysyi, olinko kirjoittanut jutun. En suostunut lähdesuojaan viitaten kommentoimaan asiaa mitenkään. Saman vastauksen annoin KRP:n kuulustelussa.
Kätkin pöytäkirjat kotietsinnän varalta tuttavan ulkovarastoon maaseudulle.
Markkanen tuomittiin törkeästä kätkemisrikoksesta. Yhteydenpidon nimettömään toimittajaan myöntänyt poliisi sai puolestaan tuomion asiakirjan luvattomasta paljastamisesta. Hän piti tyylinsä oikeussalissakin: aurinkolasit silmillä.