Kyselyssä oli sen verran erikoisia kysymyksiä, etten tällä kertaa vastaa niistä mihinkään.
Jotakuinkin näillä sanoin Aamulehden päällikkötoimittaja perusteli, miksei hän halunnut vastata Journalistin kyselyyn kulttuurijournalismista. ”Vanhan maailman ajattelua” edustavien kysymysten lisäksi päällikkötoimittaja vetosi siihen, että vastaukset voisivat paljastaa ”liikesalaisuuksia”.
Hän ei halunnut kertoa Journalistille edes sitä, onko Aamulehdellä kulttuuritoimitusta.
Tein viime viikolla ilmestyneeseen Journalistiin lyhyen selvityksen kulttuuritoimituksista ja kulttuuritoimittajien määrästä 30 päivälehden, iltapäivälehtien sekä kolmen muun ison uutisvälineen toimituksista. Selvityksen tuloksiin voi tutustua täällä.
Päällikkötoimittajille kesäkuussa lähetetyssä kyselyssä kysyttiin perustietoja kulttuurijournalismin tekijöistä, kuten ”onko teillä oma, nimenomaan kulttuuriin keskittynyt toimitus tai osasto” ja ”kuinka monta pääsääntöisesti kulttuuriaiheisiin keskittyvää, työsuhteista työntekijää teillä on”. Lisäksi halusin tietää, kuka kulttuurijutut tekee, jos kulttuuriin erikoistuneita toimittajia ei ole.
Nämä kysymykset eivät toki ole niin yksinkertaisia kuin äkkiseltään ajattelisi. Onko kulttuuritoimitus kulttuuritoimitus, jos sen nimi on ”feature” ja siellä tehdään kaikkea muutakin? Miksi yhden työntekijän kulttuuritoimitus on kulttuuritoimitus, mutta yksin uutistoimituksessa kulttuuria tekevää toimittajaa ei lasketa sellaiseksi? Näissä kohti tietojen pelkistäminen luvuiksi vaati tulkintaa.
Valtaosalle kyselyyn vastanneista tietojen kertominen ei silti ollut mikään ongelma. Montaa tuntui kyllä pohdituttavan, miltä oman toimituksen järjestelyt tai kulttuuritoimittajien määrä näyttävät muihin verrattuna.
Journalistin kyselyihin ei tietenkään ole mikään pakko vastata. Välillä kuitenkin jään miettimään suutarin lapsen kenkiä silloin, kun päällikkötoimittaja tai mediapomo ei suostu haastatteluun tai haluaa välttämättä vastata sähköpostitse.
Yllättävää kyllä, se ei ole ollenkaan poikkeuksellista. Esimerkiksi Otavamedian johto on toistuvasti kieltäytynyt vastaamasta esimerkiksi Hymyn nyt jo entiseen päätoimittajaan Mika Lahtoseen liittyviin kysymyksiin – tai oikeastaan mihin tahansa kysymyksiin.
Myöskään Åbo Underrättelser ja Pargas Kungörelser -lehtiä julkaisevan ÅU Median johto ei tammikuussa halunnut kommentoida muutosneuvotteluitaan Journalistille lainkaan.
Reilu vuosi sitten kerroimme, miten moni mediayhtiöistä salasi sen, mihin ne käyttivät saamansa 7,5 miljoonan euron julkisen tuen.
Kun poliitikko, virkamies tai liike-elämän johtaja toimii samoin, journalistit paheksuvat asiaa – ja ihan syystä. Julkisten asiakirjojen hilloaminen, vain sähköpostihaastatteluihin suostuminen tai asiallisiin haastattelupyyntöihin vastaamatta jättäminen on turhaa nihkeilyä, jolla on harvoin voitettavissa mitään.
Journalistit ovat avoimuuden ammattilaisia – ja siksi juuri heidän pitäisi olla johdonmukaisesti sen puolella.
Ei se mitenkään helppoa tietysti ole. Jopa Journalistiliitto kävi valtuustonsa kokouksien, edes valtuuston kyselytuntien avaamisesta yleisön seurattaviksi pari vuotta sitten keskustelua – ja päätyi lopulta siihen, ettei mitään osaa valtuuston kokouksesta sovi striimata. Kootut selitykset voi lukea tästä jutusta.
Kun toimittajia haastattelee tai kuvajournalisteja kuvaa, he sanovat usein sen olevan opettavainen kokemus tai ”tekevän hyvää”. Se on kohtelias tapa sanoa, että haastateltavana ja kuvattavana oleminen on itseasiassa aika kauhistuttavaa.
Vähintään kerran vuodessa joku haastatelluistani haluaa kirjoittaa sitaattinsa tai jopa koko jutun täysin uusiksi. Ehkä niistä tulisi parempia, mutta – kuten jokainen ammattilainen tietää – eihän se nyt vaan oikein käy. Ja silti yllättävän moni kokeilee, josko sittenkin kävisi.
Pääosa Journalistin haastateltavista toki vastaa mielellään, silloinkin kun aihe on vaikea tai ikävä. ”Mitä pahaa minä nyt taas olen tehnyt”, totesi taannoin eräskin päätoimittaja, kun kerroin kuka soittaa. Toinen mediapomo saattaa vastata kysymyksiin kesken itse vetämänsä kokouksen.
Mutta entä Aamulehden kulttuuritoimitus? Onko sitä olemassa?
Soitin lopulta lehden vt. päätoimittajalle Tomi Lähdeniemelle. Aamulehdessä kulttuuri kuuluu nykyisin featuretoimituksen alaisuuteen, kuten monessa muussakin samankokoisessa sanomalehdessä.
Lopulta asiassa ei ollut mitään outoa, salaista tai noloa.
Juttua on muutettu 23.8. klo 11.55: Täsmennetty Otavamediaa koskevaa kohtaa tiedolla, että Mika Lahtonen ei nykyisin enää ole Hymyn päätoimittaja.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
