Kyllä hänet kaupassa tunnistetaan: tutkiva journalisti, kärkäs kolumnisti, muusikko, kirjailija, käsikirjoittaja – ja vielä hattumiehiä.
”Minulla on hattu päässä sekä bylinessä että tosielämässä”, Michael Hancock sanoo.
Kellonsoitto kutsuu Nya Ålandin toimitusta tiistain aamupalaveriin, mutta Hancock on livahtanut Journalistin haastateltavaksi konttorin perälle. Ilman hattua, tosin.
Nyanin toimittajana työskentelevä Hancock kertoo syntyneensä journalistin ammattiin: äiti Yvonne De Geer Hancock oli ensimmäinen nainen ruotsalaisen Expressenin toimittajana, isä Bill Hancock taas kiivasluontoinen suomenruotsalainen toimittaja.
Michael Hancock, 58, työskenteli uransa alkupuolella muun muassa Expressenissä ja Aftonbladetissa, mutta päätyi 1990-luvulla kirjoittamaan ruotsalaisia saippuasarjoja, muiden muassa pari jaksoa Suomessakin suosittua Varustamo-draamasarjaa. Sittemmin hän palasi asiaohjelmien pariin, muutti Ahvenanmaalle ja työskenteli monialaisena freelancerina, kunnes suostui syksyllä 2018 kolmen kuukauden pätkään kulttuuritoimittajana Nyanissa.
”Mutta sitten uteliaat korvani veivät minut uutistoimitukseen.”
Hancock sanoo viihtyvänsä Nyanissa, koska ilmapiiri on hyvä ja päätoimittaja alaistensa puolella. Mitä nyt kollegojen nauru avokonttorissa joskus häiritsee, kun pitäisi soittaa vakava työpuhelu.
”Se on ihan aito ongelma”, Hancock sanoo.
Myös Hancockin Nya Åland -uraan on mahtunut varustamodraamaa.
Viime keväänä lehti julkaisi laajan juttusarjan Ahvenanmaan ja Suomen välisestä verorajasta, joka mahdollistaa risteilyjen tax-freen, mutta myös pakottaa ahvenanmaalaiset tullaamaan lähes kaiken manner-Suomesta ostetun.
Juttusarjan päätteeksi Hancock kirjoitti Nyanin pääkirjoituspaikalle kaksi kokoavaa, mutta kriittistä tekstiä aiheesta. Hän moitti varustamoja niiden työkulttuurista ja siitä, miten varomattomasti ne luottavat tax-freen jatkuvan loputtomasti.
Se ei sopinut Ahvenanmaan suurimmalle työnantajalle, Viking Linelle. Yhtiö ilmoitti lopettavansa kaiken mainostamisen lehdessä. Siihen saakka Viking Linellä oli ollut esimerkiksi vakiopaikka aikataululleen Nyanin takasivulla viisi kertaa viikossa. Lehti menetti kymmenien tuhansien eurojen mainostulot.
”En voi sanoa odottaneeni, että niin kävisi”, Hancock sanoo.
Mutta ei se mikään shokki ollut. Varustamot ovat Ahvenanmaalla ”ilmeisen kuuma peruna”, hän luonnehtii.
Kenties suurempi yllätys Nyanin toimitukselle oli se, miten paljon asia kiinnosti maakunnan ulkopuolella: Aiheesta kirjoittivat tiedotusvälineet sekä manner-Suomessa että Ruotsissa. Suomen Journalistiliitto ilmoitti lopettavansa yhteistyön Viking Linen kanssa.
Nya Ålandin päätoimittaja Anna Björkroos arvioi laivayhtiön reaktion herättäneen laajaa huomiota siksikin, että se on tuttu sekä suomalaisille että ruotsalaisille.
”Ehkä se tuntui monista vain hyvin oudolta, ja asetelma siltä, että vastakkain ovat Daavid ja Goljat. Pientä ahvenanmaalaista paikallislehteä rankaisee iso yritys.”
Viking Line ei ole palannut mainostajaksi.
Ehkä se tuntui monista vain hyvin oudolta, ja asetelma siltä, että vastakkain ovat Daavid ja Goljat. Pientä ahvenanmaalaista paikallislehteä rankaisee iso yritys.
Anna Björkroos, Nya Ålandin päätoimittaja
Ehkä kriittisestä jutusta vihastunut laivanvarustaja myös sopi monen Ahvenanmaa-ennakkoluuloihin. Että piirit ovat pienet ja kaikilla on joku sukulainen risteilyemäntänä tai sipsitehtaalla töissä.
Ahvenanmaa on sekä maapinta-alaltaan (1 553,90 neliökilometriä) että väestöltään (noin 30 000) Suomen pienin maakunta. Se on kuin Sonkajärven maa-ala olisi revitty 6 700 saareksi ja 60:lle niistä olisi asutettu kaikki vihtiläiset.
Kulttuurisesti Ahvenanmaa ei ole pieni ja repaleinen. Itsehallinto, vahva oma identiteetti sekä ruotsin kieli sitovat maakunnan tiiviiksi yhteisöksi, omaksi saarivaltakunnakseen. Ahvenanmaa on Suomen Färsaaret.
Myös sen mediakenttä on poikkeuksellinen. Maarianhaminassa tehdään kahta tilattavaa sanomalehteä, Ålandstidningeniä ja Nya Ålandia sekä erilaisia matkailuun, yrityksiin ja merenkulkuun keskittyviä ilmaisjakelulehtiä. Siellä toimii myös julkisen palvelun radiokanava Ålands Radio & TV (ÅRTV). Toiseksi suurimmasta kaupungista Jomalasta käsin radiolähetyksiä tekee yksityinen Steel FM -kanava.
Televisiosta näkyvät Ylen kanavat, MTV ja Nelonen, SVT:n kanavat ja TV4. Myös ÅRTV:llä on oma kanavansa, jolla lähetetään tekstiuutisia ja radio-ohjelmaa, arkisto-ohjelmia sekä vaalien alla väittelyitä ja valvojaiset.
Rehevän mediakentän ilmeinen syy on itsehallinto. Sen myötä ahvenanmaalaiset saavat päättää muun muassa kuntajaosta, sosiaali- ja terveydenhuollosta, koulutuksesta ja liikennekysymyksistä. Jonkun pitää seurata päätöksiä ja päättäjiä.
Myös monen ison yrityksen kotipaikka on Ahvenanmaa. Siellä toimivat Viking Linen lisäksi esimerkiksi Eckerö-konserni, elintarvikeyhtiö Orkla Suomi, lelutehdas Plasto, logistiikkayritys Transmar sekä pankkikonserni Ålandsbanken.
”Ahvenanmaa on iso yhteiskunta pienessä paketissa”, Ålandstidningenin uutispäällikkö Malin Henriksson sanoo.
”Meillä on oma hallituksemme, omat pörssiyrityksemme – meillä on kaikkea kuin olisimme isompikin alue. Media voi kuitenkin seurata kaikkea, kuten pienemmällä paikkakunnalla.”
Aiheet ovat suuria, mutta päättäjät lähellä ja helposti saatavilla. Maakuntapäivien edustajien puhelinnumerot ovat julkisia, eikä maakuntaneuvoksen tai ministerien haastatteluja tarvitse sopia sihteerin kanssa. Jalkapallokentän laidalle voi mennä jututtamaan Veikkausliiga-pelaajaa.
Siksi journalismin tekeminen Ahvenanmaalla on valtavan hauskaa, Henriksson sanoo.
”Täällä voi tehdä suuria tutkivia juttuja elinkeinopolitiikasta tai pieniä arkisia haastatteluja, eikä koskaan tarkalleen tiedä, mihin joutuu. Takaluukussa pitää aina olla kumisaappaat.”
Ahvenanmaan luetuin lehti on vuonna 1891 perustettu, kuudesti viikossa ilmestyvä Ålandstidningen – toiselta nimeltään Tidningen Åland ja lempinimeltään ”Gamlan”, se vanha. Tilaajia on 7 994, ja lehden verkkosivustolla käy viikoittain noin 28 000 eri lukijaa. Yhtiö on vakavarainen. Viime vuonna ÅTT-konsernin liikevaihto kasvoi 5,7 miljoonaan euroon ja se teki voittoa 515 000 euroa.
Liiketoiminta nojaa edelleen vahvasti printtilehteen. Sen jakeleminen ympäri saaristoa on lehden päätoimittajan ja toimitusjohtajan Daniel Dahlénin mukaan ”suhteettoman kallista”.
Ahvenanmaalaiset sanomalehdet poikkeavat mannersuomalaisista siinä, että ne julkaisevat seuraavan päivän printtilehtensä näköislehdet iltakymmeneltä – Nyan ja Gamlan yhtä aikaa.
Isot uutiset säästetään yhä niihin, Malin Henriksson kertoo.
”Kaikkien tiedossa olevat, breaking news -tyyppiset julkaisemme niin nopeasti kuin vain pystymme. Mutta jos meillä on oma uutinen, tapana on yhä odottaa.”
Tulevina vuosina käytännöt epäilemättä muuttuvat, Henriksson arvioi. Lehdessä ollaan hyvin tietoisia tarpeesta kehittää digitaalista journalismia.
”Uskon, että jos Ahvenanmaalla ei olisi kahta paperista sanomalehteä, tekemisemme olisi paljon digitaalisempaa”, Henriksson sanoo.
Daniel Dahlén sanoo, ettei yhtiö toistaiseksi suunnittele paperilehden ilmestymispäivien vähentämistä. Toimituksen työtä on kyllä viety digivetoisempaan suuntaan.
Mutta kun lehteä on tehty 131 vuotta printtinä, ajattelutapa ei muutu yhdessä yössä, Dahlén toteaa.
”Ahvenanmaa on digitalisaatiossa myöhässä, mutta ehkä meidän ei tarvitse pudota samoihin kuoppiin kuin muiden alalla aiemmin.”
Historia painaa Ålandstidningeniä myös toisessa suhteessa. Lehden perusti aikanaan Julius Sundblom, ahvenanmaalainen toimittaja ja poliitikko, joka oli 1920- ja 1940-luvulla sekä ainoan lehden päätoimittaja että maakuntapäivien puheenjohtaja. Jonkin aikaa Sundblom oli myös samaan aikaan Ålandsbankenin hallituksessa. Eräänlainen Ahvenanmaan kuningas, ”Ålandskungen” siis.
Sundblom ajoi Ahvenanmaan itsehallintoa ja olisi halunnut, että saaret liitetään Ruotsiin. Mahtimiehen rintakuva on edelleen Ålandstidningenin nimiön vieressä, ja lehden slogan on För ett självtstyrt örike, autonomisen saarivaltion puolesta. Itsehallintoon kytkeytyy myös saarten demilitarisointi, jota lehti kannattaa vahvasti.
Daniel Dahlén kertoo päätyvänsä roolinsa puolesta usein puhumaan ja antamaan haastatteluja siitä, miksi itsehallintoa pitää vaalia. Ahvenanmaalaisesta suvusta tulevalle se ei ole mitenkään vaikeaa tai epäluontevaa, Dahlén sanoo.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lehti suhtautuisi kriittisesti maakunnan päättäjiin ja elinkeinoelämään, Dahlén korostaa. Ålandstidningenin tehtävä on valvoa, että itsehallinto ja demokratia toteutuvat.
”Mutta olemme myös erittäin tarkkoja siitä, ettei itsehallinnon perustuksia ravistella. Uskomme, että sillä on tärkeä rooli identiteettimme rakentamisessa myös tulevaisuudessa – että se tulee säilyttää ja sitä täytyy kehittää.”
”Unik läsarägd tidning för fria ordet”, ainutlaatuinen lukijoiden omistama lehti vapaan sanan puolesta. Niin julisti vuonna 1981 perustetun Nya Ålandin ensimmäinen lööppi.
Sen perustivat Ålandstidningenistä potkut saanut päätoimittaja ja muut omistajien toimintaan pettyneet journalistit – toimitus ilman lehteä. Rahoitus kerättiin tavallisilta kansalaisilta.
Alkujaan lehtien linjassa oli selvä ero: Nyania pidettiin vasemmistolaisena, radikaalimpana ja feministisenä, Gamlania taas konservatiivisena ja yrityksiä ja päättäjiä myötäilevänä.
Nyt lehtien päätoimittajat eivät ainakaan haastatteluissa tahdo nimetä merkittäviä eroja lehtien linjassa.
Ålandstidningen on pääkirjoituslinjaltaan porvarillinen ja itsehallintoa kannattava, Daniel Dahlén määrittelee.
”Ja Nya Ålandilla on toisenlainen linja.”
Anna Björkroos taas korostaa, että Nyan perustettiin rikkomaan mielipidemonopoli. Myös sen linjaan kuitenkin kuuluu puolustaa itsehallintoa.
”Mutta jos lehtien välillä haluaa etsiä eroa, niin ehkä me näemme Ahvenanmaan enemmän osana Suomea, vaikka meillä aina onkin ahvenanmaalaiset silmälasit päässä.”
Kilpailu lehtien välillä on joka tapauksessa äärimmäisen kovaa. Kumpikin haluaa olla toista nopeampi ja kiinnostavampi, yksinkertaisesti parempi.
Eräs tähän juttuun haastateltu toimittaja kuvaa kisaa ”murhaavaksi”. Useimpien haastateltavien mielestä kilpailu tekee työstä entistä kiinnostavampaa.
”Ahvenanmaalla on erittäin hauskaa olla journalisti. Ja luulen, että juuri kilpailu tekee siitä erityisen hauskaa”, Anna Björkroos sanoo.
”Näen, että kollegoilla on työssään hurja imu. He ovat intohimoisia ja haluavat tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.”
Kaikki haastateltavat kuitenkin vakuuttavat, ettei kilpailu vaikuta journalistien henkilökohtaisiin väleihin. Kolmessa uutistoimituksessa työskentelee yhteensä viitisenkymmentä journalistia. Se on turhan pieni porukka riidellä keskenään, etenkin jos joskus haluaa vaihtaa työpaikkaa.
Esimerkiksi Ålandstidningenin Malin Henrikssonilla on kokemusta myös Nya Ålandista ja Ålands Radiosta. Hänen mukaansa aiemmin etenkin kilpailevan lehden toimitukseen vaihtaminen saattoi olla vaikeaa. Enää ei.
”Päinvastoin siitä iloitaan, jos toisesta toimituksesta saadaan rekrytoitua taitava journalisti ja sitä kautta etua uutiskilpailussa.”
Kilpailevaa lehtikaksikkoa yhdistää eräs yllättävä asia: suurin omistaja. Hän on miljonääri ja liike-elämän vaikuttaja, Anders Wiklöf, 77, jota julkisuudessa kutsutaan joskus nykyiseksi ”Ahvenanmaan kuninkaaksi”.
Ahvenanmaan molempien lehtien omistaminen on Wiklöfille luontevaa, sillä hän omistaa saarilla paljon muutakin: kauppaketjun, hotellin, kiinteistöjä sekä viidenneksen Ålandsbankenista.
Ålandstidningenin osakkeita Wiklöf omistaa sekä suoraan että Wiklöf & Lundqvist -yhtiön kautta ystävänsa Ben Lundqvistin kanssa. Nya Ålandista Wiklöfille kuuluu 73 prosenttia.
Omistuksen keskittyminen on perinteisesti nähty lehdistövapauden kannalta ongelmallisena. Ahvenanmaalla Wiklöfin halua omistaa ja rahoittaa etenkin Nya Ålandia pidetään kuitenkin pääasiassa lehdistövapautta tukevana. Ilman Wiklöfin sijoitusta lehti olisi todennäköisesti mennyt konkurssiin.
Myös Wiklöf sanoo, että hänen syynsä omistaa lehtiä on demokratian tukeminen.
”On tärkeää, että lehdet toimivat myös taloudellisesti, mutta yhteiskunnalle on erittäin tärkeää, että meillä on kaksi lehteä ja kaksi ääntä”, Wiklöf sanoo Journalistille puhelinhaastattelussa.
Taloudellisestikaan sijoitukset eivät ole toki ole olleet pöhköjä. Wiklöfin yritykset ostavat paljon mainontaa, ja lehtien kilpailu pitää ilmoitushinnat kurissa.
Wiklöf itse muistaa yrittäneensä puuttua Nya Ålandin linjaan kerran ehdottamalla sinne kolumnistiksi erästä muualta potkut saanutta kirjoittajaa. Päätoimittaja kieltäytyi välittömästi.
”Ajattelin, että voisihan se olla omistajan asia saada ehdottaa, kuka saa töitä. Mutta ei se sitten mennyt niin”, Wiklöf naureskelee.
Kertaalleen hän tosin on puuttunut lehden päätöksiin. Vuonna 2015 lehden hallitus oli jo päättänyt paperilehden ilmestymispäivien vähentämistä viidestä kolmeen. Wiklöf päätti sijoittaa yhtiöön lisää rahaa. Samalla hän linjasi, etteivät paperilehden ilmestymispäivät vähene.
”Mutta kuules, sinun on syytä tietää, ettei minulla itselläni ole koskaan ollut tietokonetta, enkä ole koskaan käyttänyt sähköpostia. Sen sijaan puhun ihmisten kanssa puhelimessa”, Wiklöf sanoo.
Digijournalismi ei ole hänen erikoisalaansa, hän korostaa.
Wiklöf uskoo digitalisaation etenevän väistämättä myös hänen omistamissaan sanomalehdissä.
”Mutta ei niin nopeasti kuin niin kutsutut asiantuntijat vielä kymmenen vuotta sitten väittivät. He sanoivat silloin paperilehtien loppuvan parin – kolmen vuoden sisään.”
Wiklöf pitää ahvenanmaalaisten journalistien ja päättäjien sekä liike-elämän vaikuttajien suhteita asiallisina, mutta mutkattomina. Viking Linen päätös vetää ilmoituksensa pois Nya Ålandista ei saa häneltä ymmärrystä.
”Se oli minusta hätäinen ja vähän lapsellinen päätös.”
Yhteiskunnalle on erittäin tärkeää, että meillä on kaksi lehteä ja kaksi ääntä.
Anders Wiklöf, miljonääri ja yrittäjä
Ahvenanmaan yleisradio ÅRTV on pitkään jäänyt kahden lehden uutiskilpailussa kolmanneksi. Nyt moni on kuitenkin huomannut sen tormakoituneen uutisoinnissa ja kenties tekevän enemmän uutisia verkkoon.
Syy voi olla uudessa johdossa. Yhtiötä on vetänyt vuodenvaihteesta saakka Helsingistä muuttanut journalistipariskunta, Heidi Grandell-Sonck vastaavana päätoimittajana ja Fredrik Sonck toimitusjohtajana.
”Emme kyllä oikeastaan tee enempää juttuja verkkoon, mutta olemme alkaneet miettiä enemmän sitä, miten verkkoon tehdään uutisia ja millaiset otsikot ja ingressit niissä on. Ajattelemme alustaa aiempaa enemmän”, Grandell-Sonck sanoo.
Tekstiuutisia rajaa sisäinen linjaus, että Ålands Radio tekee verkkoon yli 1 500 merkin juttuja lähinnä poikkeustapauksissa.
Grandell-Sonck pitää rajaa journalistisesti haastavana. Pahimmillaan se aiheuttaa tilanteita, joissa verkkouutiseen maakuntavaaliehdokkaiden rikostaustoista eivät mahdu näiden omat kommentit.
Toimitusjohtaja Fredrik Sonck ymmärtää rajausta paremmin.
”Minulla on sanomalehtitaustaa, joten ymmärrän sanomalehtiä siinä, ettei julkinen palvelu saa pilata niiden ansaintamallia digitaalisilla markkinoilla”, Sonck sanoo.
”Mutta on myös paljon yleisöä, joka ei nykyisin kuuntele radiota, mutta maksaa mediamaksua – ja meillä on velvollisuus palvella myös heitä. Perustehtävämme on tiedonvälitys, ei radioäänen välittäminen.”
Sonckien aloittaessa Ålands Radiolla oli takanaan suuri julkinen kriisi. Yhtiön työilmapiiriä, huonoa johtamista ja työpaikalla tapahtunutta seksuaalista häirintää ja kiusaamista oli puitu Nya Ålandin juttusarjassa. Jutuissa keskeisessä roolissa ollut päällikkötoimittaja kanteli niistä Julkisen sanan neuvostoon useisiin Journalistin ohjeiden kohtiin vedoten. Nyan sai langettavan, mutta lopulta vain puutteista samanaikaisessa kuulemisessa.
”Tullessani tänne töihin tunsin, että monen omanarvontunto ja luottamus omaan työhön oli kärsinyt”, Grandell-Sonck sanoo.
Irtisanoutumiset ja kriisin puiminen mediassa olivat vaikuttaneet siihen, ettei moni kokenut ylpeyttä ja iloa juuri Ålands Radiossa työskentelemisestä. Moni oli yksinkertaisesti myös väsynyt. Samaan aikaan julkinen keskustelu ja journalismin kritiikki ovat koventuneet.
Grandell-Sonck sanoo haluavansa päätoimittajana vahvistaa toimituksen työntekijöiden ylpeyttä omasta työstään, toimittaja kerrallaan. Se johtaa askel askeleelta entistä laadukkaampiin juttuihin, mikä nostaa myös koko tiedotusvälineen profiilia.
”Haluan heidän tuntevan, että olemme tiimi”, Grandell-Sonck sanoo.
”Ålands Radio ei ole enää kriisiyhtiö, vaan yhtiö, jossa rakennetaan uutta. Siksi olemme tosi iloisia kuullessamme, että se on huomattu myös talon ulkopuolella.”
Sonckit hakivat Ålands Radion johtoon nimenomaan työparina. Tehtävät kiinnostivat, mutta he myös halusivat muuttaa elämänsä ja saada arkeen enemmän aikaa. Fredrik Sonck työskenteli aiemmin Hufvudstadsbladetin kulttuuritoimituksen päällikkönä. Heidi Grandell-Sonck oli Svenska Ylen tutkivan journalismin tuottajana, omien sanojensa mukaan unelmatyössään.
”Rakastin sitä työtä liian paljon omaa parastani ajatellen. Työ valui iltoihin ja viikonloppuihin”, hän sanoo.
Päätoimittajan ja toimitusjohtajan tehtävät eivät varsinaisesti ole mitään dowshiftaamishommia. Mutta pelkästään se, että työmatkoihin ja kolmen lapsen kouluun ja päiväkotiin viemiseen menee kahden sijasta puoli tuntia, muuttaa paljon. Maarianhaminassa kaikki on lähellä.
Myös työ pienessä toimituksessa on hyvin erilaista. Yleen verrattuna Ålands Radio on vähemmän hierarkkinen ja lokeroitu. Kaikki tekevät lähes kaikkea.
Esimerkiksi toimitusjohtaja Sonck työskentelee noin puolet työajastaan toimittajana. Hänen pitää toisaalta myös varmistaa, että talossa on pätevä mastoteknikko. Tai pohtia, mistä löytyvät rahat radiomaston palaneen lampun vaihtamiseen.
Ålands Radion toimituksen väestä noin kolmannes on kotoisin Ahvenanmaalta, kolmannes Ruotsista ja loput Suomesta. Riittävän erilaiset taustat takaavat, että toimitus pystyy tarkastelemaan pientä yhteiskuntaa monipuolisesti ja kriittisesti.
Grandell-Sonckin mukaan jääviydestä keskustellaan toimituksessa silti usein.
”Viimeksi eilen. Kaikilla on sukulaisia, jotka ovat kytköksissä suurimpiin yrityksiin tai politiikkaan tai ovat jossain virassa maakuntahallinnossa.”
Työssään tutkivana journalistina Michael Hancock saa paljon vinkkejä, harvemmin kuitenkaan kaupan kassalla.
”Tämähän on niin pieni paikka! Silloin toiset näkisivät ihmisten tulevan puhumaan minulle ja paljastavan itsensä lähteinä. Sen sijaan he soittavat tai meilaavat”, hän sanoo.
”Itsekin joudun muistuttamaan itseäni, etten saa tervehtiä lähteitäni kadulla.”
Ahvenanmaalaisilla on tapana olla yhteydessä toimituksiin matalalla kynnyksellä, hyvässä ja pahassa. Suhde lukijoihin on välitön, mutta toisaalta joku voi myös arkailla puhua toimittajalle, koska pelkää tämän olevan kytköksissä henkilöön, jota kritisoi.
Maaliskuussa 2022 molemmat Ahvenanmaan sanomalehdet uutisoivat kirjeestä, jossa 34 naista oli nostanut esiin häirinnän ja ahdistelun paikallisessa harrastajateatterissa. Tarvittiin kuitenkin vielä Ahvenanmaalta muuttaneen Hufvudstadstbladetin toimittajan Annica Lindströmin tutkiva juttu kertomaan, etteivät häirintään olleet syyllistyneet vain aiemmissa jutuissa mainitut henkilöt. Heidän ohellaan monia oli ahdistellut myös teatteriyhdistyksen puheenjohtaja, joka oli luvannut puuttua asiaan.
Aiemmin myös Nyanissa työskennellyt Lindström oli ehdolla jutustaan Suuren journalistipalkinnon saajaksi. Ahvenanmaalla hänet palkittiin vuoden feministinä.
Björkroos kertoo pohtineensa sitä, miksi Lindströmille puhuneet eivät olleet ottaneet yhteyttä kotipaikkakunnan mediaan. Ehkä juttua tekemään tarvittiin toimittaja, joka oli tuttu, mutta riittävän etäällä kaikesta.
Tapauksessa tiivistyvät pienen yhteisön hyvät ja huonot puolet, Björkroos sanoo.
”Pienen yhteisön vahvuutta on, että ihmiset tietävät, kenelle voi puhua. Mutta vahvuus voi olla myös heikkous.”
Juttuun on haastateltu myös Nya Ålandin politiikantoimittaja Emma Haraldia, Ålands Radion toimittaja Felicia Brendenbergiä sekä Hufvudsstadstbladetissa työskentelevää Annica Lindströmiä. Lähteenä on käytetty lisäksi Carl-Gustav Lindénin tutkimusartikkelia ”Åland – a peculiar mediasystem”, joka on julkaistu Nordicom Review -lehdessä maaliskuussa 2021.
Nämä aiheet ovat puhuttaneet Ahvenanmaalla tänä syksynä
Kaksi postiyhtiö Åland Postin työntekijää tuomittiin syyskuussa Turun hovioikeudessa ehdollisiin vankeustuomioihin salakuljetuksesta, törkeästä veropetoksesta ja törkeästä dopingrikoksesta. Neljän muun syytetyn, muun muassa yhtiön nykyisen toimitusjohtajan, kohdalta syytteet hylättiin. Ahvenanmaan käräjäoikeus oli aiemmin vapauttanut kaikki kuusi syytteistä, mutta määrännyt yhtiön maksamaan sakkoja ja korvauksia. Tapauksessa oli kyse siitä, että posti oli tullannut lääkkeitä ja dopingaineita vitamiineina.
Ahvenanmaan maakuntapäivillä vaihtui valta, kun liberaalit saivat 30 prosentin kannatuksen ja nostivat paikkamääränsä kuudesta yhdeksään. Keskustalainen Centern menetti kaksi paikkaa ja putosi seitsemällä paikallaan toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Ahvenanmaan itsenäisyyttä ajava, maakuntapäivillä 20 vuotta ollut Ålands Framtid (Ahvenanmaan tulevaisuus) menetti ainoan paikkansa, mutta aikoo jatkaa puolueena.
Lapsipornosta tuomion saanut ja lääkärilupansa Ruotsissa ja Norjassa menettänyt, ahvenanmaalaislähtöinen mies sai jatkaa töitä Suomessa. Mies on työskennellyt muun muassa Pohjanmaalla. Valviran mukaan lääkärilupaa ei Suomessa ole voitu poistaa, koska mies teki rikoksensa vapaa-ajalla. Ensiuutisen aiheesta teki Nya Åland syyskuussa, mutta sen tutkimista on jatkanut muun muassa Hufvudstadsbladet.
Suomi saa vuoden 2024 eurovaaleissa yhden paikan lisää. Ahvenanmaa on jo pitkään vaatinut, että yhden mepin paikka korvamerkittäisiin Ahvenanmaalle. Asia oli ajankohtainen jo vuonna 2018, kun Ison-Britannian paikat tulivat maan EU-eron jälkeen jakoon. RKP on luvannut tukea tavoitetta hallituksen sisällä, mutta näyttää epätodennäköiseltä, että se toteutuisi.
”Hallå, meillä on täällä omat puolueemme”
Monet ahvenanmaalaiset journalistit eivät seuraa tarkoin sitä, mitä maakunnan asioista manner-Suomessa kirjoitetaan. Näin ainakin, jos puhutaan suomenkielisestä mediasta. Kyse on usein kielimuurista.
Moni nosti kuitenkin haastatteluissa esiin aiheita, joissa toivoisi suomenkielisten journalistien olevan tarkempia. Yksi useimmin mainittu oli demilitarisointi. Manner-Suomessa aihe on näyttäytynyt ajankohtaisena poliittisena keskusteluna. Ahvenanmaalla asiasta on vahva konsensus.
”Nato-prosessin aikana ja aiemmin suomalaisjournalistit nostivat esiin demilitarisoinnin, Venäjän konsulaatin ja sen, ettei asevelvollisuus koske ahvenanmaalaisia. Ja ymmärrän tietysti, miksi”, Nya Ålandin politiikantoimittaja Emma Harald sanoo.
”Mutta ne eivät ole aiheita, joista keskusteltaisiin Ahvenanmaalla tai ahvenanmaalaisissa vaaleissa, koska ne ovat kysymyksiä, joihin ahvenanmaalaiset eivät pääosin itse voi vaikuttaa.”
”Pari viikkoa sitten luin jutun, jossa kerrottiin Ahvenanmaan vaaleista ja nostettiin demilitarisointi esiin tärkeänä vaalikysymyksenä. Mutta täällä ei ole ketään, joka olisi nostanut sen esiin vaaliteemana”, Ålands Radion päätoimittaja Heidi Grandell-Sonck sanoo.
Myös Ahvenanmaan puoluekartta on harvoille manner-Suomen toimittajille tuttu.
”Monilta suomalaisilta ja suomenruotsalaisiltakin toimittajilta tuntuu menneen ohi, että meillä on täällä seitsemän omaa puoluetta. Esimerkiksi Centern [Ahvenanmaan keskusta] ei ole sama kuin keskusta Suomessa”, Grandell-Sonck sanoo.
Asia ei ollut selvä esimerkiksi Ålands Radion kanssa yhteistyötä tekevälle Ylelle. Viime eduskuntavaaleissa Ålands Radio pääsi mukaan Ylen vaalikoneeseen. Tarkoituksena oli, että mukaan otetaan myös kaikki viisitoista ehdokasta Ahvenanmaan edustajaksi.
Sitten kävi ilmi, etteivät ahvenanmaalaiset ehdokkaat olleet saaneet lainkaan vaalikoneen kysymyksiä. Ne oli lähetetty manner-Suomen puolueille.
”Siinä minä sain sitten soitella Ylelle, että hallå, meillä on täällä omat puolueemme”, Grandell-Sonck kertoo.
Monia journalisteja harmittaa myös se, että Ahvenanmaan saamat verotulot esitellään manner-Suomen avokätisenä tukena jo muutoin rikkaalle maakunnalle.
”Jutuissa puhutaan vain könttäsummista eikä mainita, että ne ovat meidänkin maksamiamme verotuloja. Meidän pitää järjestää niillä muun muassa terveydenhuolto ja kaikki infrastruktuuri, esimerkiksi saariston lauttaliikenne”, Nya Ålandin päätoimittaja Anna Björkroos sanoo.
Marja Honkonen
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
