Maaliskuun 14. päivänä 2022 Marina Ovsjannikova ryntää Venäjän ykköskanavan uutisstudioon, jossa on meneillään illan pääuutislähetys. Hän vetää hihastaan rullalle käärityn sodanvastaisen julisteen, suoristaa sen parhaansa mukaan ja nostaa sen näkyviin uutisia lukevan Jekaterina Andrejevan selän taakse.
”Ei sotaa. Lopettakaa sota. Älkää uskoko propagandaa. Täällä valehdellaan teille. Venäläiset sotaa vastaan”, kyltissä lukee, osin englanniksi ja osin venäjäksi.
Kyltti näkyy suorassa lähetyksessä kuuden sekunnin ajan. Mielenilmauksellaan Ovsjannikova petti työnantajansa, Venäjän valtiollisen television ykköskanavan. Hän ei enää kestänyt valheita.
Torstaina 12. lokakuuta ranskalainen Le Monde ja yhdysvaltalainen CBS-uutiskanava kertoivat Pariisin syyttäjän aloittaneen tutkinnan Marina Ovsjannikovan epäillystä myrkyttämisestä. Suomesta asiasta uutisoi muun muassa Iltalehti.
Journalisti haastatteli Ovsjannikovaa aiemmin tänä syksynä. Haastattelussa hän kertoi pelkäävänsä turvallisuutensa puolesta.
Ovsjannikova asuu kaukana kotoa, perhe on hajonnut, eikä häneen luoteta sen enempää Venäjällä kuin Ukrainassakaan. Tietokoneen ruutuun ilmestyy vihreään jakkuun pukeutunut nainen, joka voisi ulosantinsa perusteella yhä olla Venäjän ykköskanavan toimittaja. Hän puhuu huoliteltua, täsmällistä venäjää. Taustalla ei kuitenkaan näy uutisstudiota, vaan tyhjä valkoinen seinä, valkoinen ovi ja hieman parkettilattiaa. Huone on jossakin päin Ranskaa.
”Tallennetaanko video”, Ovsjannikova kysyy ensimmäisenä.
Ei tallenneta, ääni vain. Ovsjannikovan ilme rentoutuu hieman, mutta hän istuu yhä selkä suorana kuin uutistenlukija. Ranskassakaan hän ei tunne oloaan täysin turvalliseksi.
”Noudatan parhaani mukaan turvatoimenpiteitä. En esimerkiksi lähde epämääräisiin paikkoihin tapaamaan tuntemattomia venäläisiä. Juuri äskenhän paljastui taas, että venäläisiä toimittajia on myrkytetty, Saksassakin.”
Venäjälle jäänyt poika ja muu perhe eivät halua pitää mitään yhteyttä Ovsjannikovaan. Tyttärensä hän sentään sai mukaan pakomatkalleen länteen. Nyt häneltä ollaan Venäjällä viemässä lasten huoltajuutta.
”Venäjälle voin palata vasta kun Vladimir Putinia ei enää ole.”
Ovsjannikova sai lokakuun alussa 8,5 vuoden vankeustuomion Venäjällä. Syyttäjä vaati hänelle vuotta pidempää tuomiota.
Kuten lännessä, toimittajat olivat Venäjälläkin vallan vahtikoiria ja estivät vallanpitäjiä toimimasta täysin holtittomasti. Mutta näin, miten kaikki se vähitellen muuttui.
Marina Ovsjannikova, Venäjän ykkösuutisten entinen toimittaja
Marina Ovsjannikova aloitti toimittajan uransa paikallistelevisiossa jo ennen Putinin valtaannousua, 1990-luvulla.
”Silloin journalismi oli Venäjällä oikeasti neljäs valtiomahti. Kuten lännessä, toimittajat olivat Venäjälläkin vallan vahtikoiria ja estivät vallanpitäjiä toimimasta täysin holtittomasti. Mutta näin, miten kaikki se vähitellen muuttui. Televisiokanava NTV ja kaikki riippumattomat tiedotusvälineet tuhottiin.”
Muutos alkoi Vladimir Putinin noustua valtaan vuoden 2000 alussa. Vallanpitäjiä arvostellut televisiokanava NTV otettiin valtion haltuun vuonna 2001 ja kaikki valtiovallan kritiikki hävisi suurilta televisiokanavilta.
Se ei tosin Ovsjannikovaa silloin häirinnyt. Pari vuotta myöhemmin hän riemuitsi päästessään töihin valtiolliselle ykköskanavalle.
”Samoin kuin miljoonat muut venäläiset, hautasin pääni hiekkaan ja pelasin ylhäältä määrätyillä säännöillä. Mutta joka kerta, kun vapautta rajoitettiin lisää, tuntui kuin puukolla olisi pistetty sydämeen. Totta kai vastustin sitä mielessäni. Mutta vakuutin itselleni, että olen vain pieni ratas tässä järjestelmässä, ja jos vaihtaisin työpaikkaa, uudessa paikassa tehtäisiin aivan samanlaista propagandaa kuin ykköskanavalla. Riippumattomia televisionakanaviahan Venäjällä ei enää ollut.”
Vuosia on ollut ilmiselvää, että Venäjän televisiokanavat ovat valtion propagandaa. Miten toimittajat oikeuttavat itselleen sen, että he jatkavat työtään siellä? Uskovatko he itse propagandaan?
”Valtion propagandaan uskovia on korkeintaan 20 prosenttia. Enemmistö ymmärtää asiat mainiosti. Siellä on korkeasti koulutettua väkeä – ihmisiä, jotka ovat matkustelleet paljon Euroopassa ja muualla. He ymmärtävät aivan varmasti olevansa järjestelmän panttivankeja. He eivät voi löytää nyky-Venäjältä muunlaista työtä. He keräävät suuret rahat ja pelaavat sääntöjen mukaan. He tuhoavat omaa maataan ja lastensa tulevaisuuden saadakseen aineellista hyötyä nyt.”
Samoin teki tietysti Marina Ovsjannikova itsekin vuosien ajan. Juuri suomeksikin ilmestyneessä kirjassaan No War hän kertoo, miten pakollisten propagandajuttujen määrä vuosien mittaan jatkuvasti kasvoi, ja miten toimittajan palkasta pidätettiin sakko, jos lähetykseen livahti väärä sana Putinista. Sakko saattoi olla jopa 40 prosenttia palkasta.
Presidentistä kertovien uutisten lähelläkään ei saanut olla mitään kielteistä informaatiota Venäjästä. Länsimaista taas ei saanut kertoa mitään positiivista. Mutta kun virheitä ei tehnyt, palkka oli hyvä ja se tuli säännöllisesti.
”Ajattelin kyllä muutamankin kerran lähteä ykköskanavalta. Olisin ylipäätään halunnut jättää toimittajan uran ja tehdä jotain aivan muuta, sillä nykyoloissa journalistin työ on Venäjällä mahdotonta. Mutta en valitettavasti onnistunut lähtemään sieltä. Olin yksin, oli kaksi lasta ja vanha äiti. Eikä elämää ole helppoa panna kokonaan uusiksi kertarysäyksellä.”
Mitä olisit muuttanut työurallasi ja milloin, jos se olisi jälkikäteen mahdollista?
”Olisin lähtenyt viimeistään vuonna 2014. Ehkä aikaisemminkin, mutta Krimin valtauksen jälkeen se viimeistään olisi pitänyt tehdä. Olisi pitänyt lähteä siitä propagandakoneistosta ja yrittää etsiä jotain töitä riippumattomista tiedotusvälineistä. Monet kollegat tekivätkin niin. Mutta olin heikko, enkä aikaisemmin löytänyt itsestäni voimia sellaiseen päätökseen. Kaikki me olemme heikkoja ihmisiä ja elämäänsä on vaikea muuttaa. Mutta sota oli käännekohta, jolloin Putin päätti tehdä meistä kaikista rikostovereitaan tässä hirveässä, historiallisessa rikoksessa.”
Miksi lopulta päätit protestoida suorassa uutislähetyksessä?
”Olin ihan shokissa. En voinut syödä, juoda enkä nukkua. Ymmärsin, että minun on pakko protestoida. Ensin ajattelin juosta Punaiselle torille, mutta siellä ihmisiä pakattiin jo poliisiautoihin. Päätin, että voisin osoittaa mieltäni näkyvämmin suorassa lähetyksessä.”
Millaisia vaikutuksia uskot mielenilmauksellasi olleen?
”Uskon, että ne kuusi totuuden sekuntia propagandan valheiden keskellä olivat todella tärkeitä. Sain näytettyä läntiselle yleisölle, etteivät kaikki Venäjällä tue tätä sotaa, vaan hyvin monet vastustavat sitä. Sain varmaan myös joitakin ohjelmaa välinpitämättöminä katsoneita tavallisia venäläisiä miettimään asioita. Mutta tärkeintä oli näyttää Venäjän eliitille ja Kremlin vallanpitäjille, että heidän pahamaineisen propagandansa ytimessäkin on ihmisiä, jotka eivät tue heitä, vaan ovat valmiit uhraamaan kaiken sanoakseen totuuden.”
Ovsjannikova menetti mielenosoituksen vuoksi työnsä ja perheensä. Hän joutui lähtemään kotimaastaan. Ensin hän yritti raportoida saksalaiseen Die Welt -lehteen Ukrainasta, mutta menetti pian tämänkin työpaikan ukrainalaisten protestien vuoksi.
Kun hänen tyttärensä ei päässyt lähtemään Venäjältä, hän palasi epätoivoissaan Moskovaan tätä hakemaan. Siellä hänet pidätettiin ja määrättiin kotiarestiin. Tytär livahti hänen luokseen, ja ennen oikeudenkäyntiä Ovsjannikova onnistui pakenemaan salakuljettajien avulla tyttärineen rajan yli länteen.
Toimittajat ilman rajoja -järjestö auttoi Ovsjannikovan Ranskaan, mutta kaikki eivät ottaneet häntä lännessäkään avosylin vastaan. Eivät varsinkaan riippumattomien venäjänkielisten tiedotusvälineiden toimittajat, jotka olivat vuosia taistelleet valtion propagandaa vastaan. Häneen ei luoteta. Siksi hän ei usko enää voivansa tehdä toimittajan työtä.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
