Mitä sinä teet täällä? Sinulla on 24 tuntia aikaa lähteä pois. Täällä ei tarvita toimittajia, tuntematon mies uhkasi ja teki kaula poikki -liikkeen keskellä päivää Ixtepecin pikkukaupungissa, Oaxacan osavaltiossa Meksikossa. Toimittaja ja tietokirjailija Maija Salmi oli tekemässä Paholaisen juna -kirjaansa ja ensimmäistä kertaa maassa.
“Se oli surrealistinen ja pelottava tilanne, etenkin kun tietää, kuinka vaarallinen maa Meksiko on toimittajalle”, Salmi kertoo.
Ylelle Espanjan-toimittajana ja freelancerina työskentelevä 34-vuotias Salmi on seurannut paljon siirtolaisten elämää ja tehnyt ihmisoikeus- ja kriisijournalismia etenkin latinalaisesta Amerikasta ja Espanjan ja Marokon rajalta. Turusta kotoisin oleva Salmi opiskeli visuaalista journalismia Turun ammattikorkeakoulussa. Ollessaan Chilessä vaihdossa hän oppi espanjan kielen ja kiinnostui latinalaisesta Amerikasta toimittajana.
“Opiskellessani paikallisessa eliittiyliopistossa heräsin maanosan eriarvoisuuteen, kun ymmärsin yksinhuoltajaäidin lapsena, että jos olisin syntynyt Chilessä samanlaisiin olosuhteisiin, olisin saattanut olla kadulla kerjäämässä.”
Nykyään Barcelonassa asuva Salmi kirjoittaa parhaillaan kirjaa Venezuelan kriisiarjesta. Hänellä on myös suunnitelmissa vankilateatteriprojekti Urugyaissa Suomen Kansallisteatterin ohjaajan Jussi Lehtosen kanssa.
Salmi ei ole kaihtanut vaarallisiin paikkoihin menemistä, eikä hän ole juuri käyttänyt fiksereitä apunaan. Etenkään uran alkuaikoina hänellä ei ollut varaa fiksereihin, joten Salmi on viettänyt pitkiä aikoja kohteissa, joissa hän on tehnyt juttuja.
“Ensimmäiset kymmenen vuotta tein juttukeikkani yksin – oli minä, kamera, lehtiö ja nauhuri.”
Viime vuosina Salmi on työskennellyt myös muiden toimittajien kanssa. Hänestä on ollut luksusta, kun kaiken on voinut jakaa toisen kanssa, myös vaikeat hetket.
Kun Salmi teki Ilopangon vankilan naiset -kirjaa valokuvaaja ja toimittaja Meeri Koutaniemen kanssa yhdestä maailman pahamaineisimmasta naisvankilasta, Ilopangosta El Salvadorissa, he joutuivat käymään väsytystaistelun paikallisten viranomaisten kanssa. Paikallinen toimittaja oli auttanut heitä etukäteen saamaan luvat vankilassa vierailua varten, ja kaikki tuntui etenevän helposti. Ilopangossa Salmi ja Koutaniemi joutuivat kuitenkin aloittamaan lupaprosessin alusta. He kävivät 16 aamuna vankilan johdon puheilla. Kaikki heidän toimittamansa asiakirjat ja sähköpostit hävisivät selittämättömällä tavalla.
Loputtomien tekosyiden jälkeen he pääsivät haastattelemaan vankeja.
“Kun näimme heidän olonsa, ymmärsimme, miksi meitä ei haluttu päästää sinne.”
Salmen kertoessa ulkomailla työskentelystään toistuvat tilanteet, joissa häntä on yritetty estää näkemästä ja tajuamasta, mitä on oikeasti meneillään. Poliittisesti epävakaissa maissa toimittajien häirintä on arkipäivää.
Useimmiten häirintä tapahtuu juttukeikoilla. Tosin yleensä työnteko ja vapaa-aika sulautuvat toisiinsa.
Keskustelupalstoja Salmi välttelee. Kerran hänellä oli Espanjassa uutislähetyksessä sattumalta keltainen huivi kaulassa. Joidenkin katsojien mielestä se oli merkki, että hän kannatti Katalonian itsenäistymistä. Keltainen on itsenäisyysmielisten väri.
“Aina välillä jonkun mielestä on liian oikeistolainen tai vasemmistolainen, Yhdysvaltojen tukija tai kommunisti. Olen kuitenkin välttynyt suurelta maalittamiselta.”
Suomessa toimittajiin kohdistuva häirintä on Salmen kokemusten mukaan usein juuri henkilöön itseensä kohdistuvaa somehuutelua. Ulkomailla häirintää on siksi, että on ammatiltaan toimittaja.
Salmi korostaa, että rakentava palaute pitää huolen siitä, että journalismi on tulevaisuudessakin laadukasta.
Kaksitoista vuotta Espanjassa asunut Salmi kertoo, että naisten asemassa on tapahtunut paljon tuona aikana. Aiemmin hän on kohdannut tilanteita, joissa haastateltava on käyttäytynyt epäsopivasti. Treffipyyntöjä on tullut haastattelujen jälkeen.
“Onhan se todella asiatonta ja kiusallista, kun menee johonkin tilanteeseen toimittajana ja sitten haastateltava, esimerkiksi asiantuntija, alkaa lähettämään asiattomia viestejä. Nykyisin tämän kaltaisesta käytöksestä on helpompi nostaa meteli kuin urani alkuaikoina.”
Salmi on kohdannut juttukeikoillaan jengiläisiä ja yöpynyt siirtolaisten turvakodeissa. Hän on joutunut Venezuelassa hallituksen puolisotilaallisten joukkojen kyynelkaasupommien keskelle ja tavannut Marokon rajan yli tulleita poliisin hakkaamia siirtolaisia.
“Usein tilanteesta pystyy haistamaan, jos vaaran uhka on olemassa. Luottamalla intuitiooni ja hyvällä suunnittelulla olen aina selvinnyt. Monissa tilanteissa myös huumorista ja itseironiasta on ollut apua.”
Häirintää kohdatessaan hän on aina saanut apua paikallisilta. Hänen mukaansa onkin tärkeää, että lähtiessä ulkomaille juttukeikalle on joku yhteyshenkilö, jonka puoleen voi kääntyä.
Salmi kertoo etsivänsä ennakkotietoa ennen matkaan lähtöä, jotta tietää, mitä määränpäässä on vastassa. Esimerkiksi Latinalaiseen Amerikkaan lähtiessään hän osaa jo odottaa, että haastavia tilanteita on luvassa. Riskien tunteminen ja niiden mukaan toimiminen on tärkeää.
“Viime keväänä Venezuelassa ollessani oppositiojohtaja Juan Quaidó yritti syrjäyttää presidentti Nicolás Maduron. En uskaltanut mennä lähellekään hallintokortteleita, sillä minut olisi voitu pidättää alueella kävellessäni. Monia paikallisia ja ulkomaisia toimittajia pidätettiin ilman syytä.”
Salmen mukaan monissa maissa paikalliset toimittajat ovat usein suuremmassa vaarassa kuin ulkomaalaiset. Toimittajat ilman rajoja -järjestö on listannut lehdistön vapautta koskevassa indeksissään Venezuelan sijalle 147 kaikkiaan 180:stä maasta tänä vuonna. Suomi on sijalla 2 ja Espanja sijalla 29.
Nuorempana Salmi otti paljon enemmän riskejä kuin mitä hän nyt ottaisi. Hänen mukaansa tiettyjä aiheita käsiteltäessä juttukeikoilla on enemmän riskejä ja hirveimmätkin vaihtoehdot on käytävä kotona läpi ennen lähtöä. Paikan päällä kuitenkin pitää ajatella, että kaikki menee hyvin, sillä jos vaikuttaa pelokkaalta, riskitkin kasvavat.
“Mikään juttu ei ole oman hengen arvoinen, sillä journalismi on loppujen lopuksi kulutustavaraa.”
Terve pelko, itsensä tunteminen ja halu tehdä hyviä juttuja ovat Salmen mielestä tärkeitä ominaisuuksia, kun työskentelee maassa, jossa on yleisesti vaarallista ja toimittajien oikeus harjoittaa ammattiaan ei ole aina itsestäänselvyys.
“Minulle ei ole koskaan tapahtunut mitään sellaista, minkä vuoksi olisin suunnitellut vaihtavani alaa. Yleisesti ottaen olen selvinnyt vähällä, kun miettii missä kaikkialla olen työskennellyt. Yleensä olen saanut vain hyvää kohtelua ja ihmiset ovat olleet ihania. Tärkeintä on, että kaikenlaisissa tilanteissa kohtaa ihmisen ihmisenä.”
Juttu on osa Voionmaan opiston toimittajaopiskelijoiden tekemään kokonaisuutta, joka käsittelee häirintää ja vihapuhetta.
Lue kaikki jutut täältä:
Mediatalot ohjeistavat työntekijöitä häirinnän kohtaamiseen vaihtelevasti – Yle jakoi ohjeensa kaikille (Journalisti 28.5.2020)
Toimittajiin kohdistuva häirintä voi pahimmillaan säikäyttää journalistiopiskelijan keskeyttämään alan opinnot (Journalisti 12.6.2020)