SJL:n valtuustossa aloittava Anna Sievälä haluaa lisää koulutusta ja yhdistysten yhteistyötä.

Lisää ja monipuolisempaa koulutusta. Siinä Journalistiliiton uuden valtuuston varsinaisena jäsenenä joulukuussa aloittavan Anna Sievälän ykköstavoite tulevalle nelivuotiskaudelle.

”Kun moni työnantaja ei enää halua tai pysty tarjoamaan riittävästi mahdollisuuksia kehittää itseään, on liitolla paikka ja velvollisuuskin tarjota koulutusta, joka auttaa pysymään alan muutoksen perässä”, Karjalaisessa toimittajana työskentelevä Sievälä sanoo.

Hän on myös Pohjois-Karjalan Journalistiyhdistyksen puheenjohtaja.

Sievälä toivoo osaamista vahvistavia, lyhyitä täsmäkoulutuksia.

”Vaikka verkko-otsikoinnista, datajournalismin perusasioista ja somevideoiden teosta. Ja täältä susirajalta katsottuna tärkeää on, että koulutuksiin voi osallistua myös etänä.”

Sievälä toivoo myös, että alueellisissa koulutuksissa ja muissa tapahtumissa lehdistön yhdistykset, yleläiset ja freelancerit yhdistäisivät voimansa.

”Sellaisilla alueilla, missä porukkaa on vähän, ei ole järkeä tehdä kaikkea erikseen.”

Hänen oman yhdistyksensä perinteisiin kesäjuhliin Liperin saaressa ovatkin tervetulleita muiden yhdistysten jäsenet ja liittoon – vielä – kuulumattomat.

”Juhlat ovat olleet hyvä keino saada uusia jäseniä.”

 

Myös Sievälän oma tie vuonna 2012 liittoon kulki Liperin kautta. Seuraavana vuonna hänestä tuli 21-vuotiaana Pohjois-Karjalan journalistien sihteeri.

”Päätin lähteä, kun silloinen yhdistyksen puheenjohtaja kysyi suoraan. Uskon, että valtaosaa kiinnostaa vaikuttaminen, jos vain heitä pyytää lähtemään mukaan.”

Yhdistyksensä puheenjohtajaksi hänet valittiin 2016. Valtuuston varajäseneksi hänet valittiin jo 2014. Sitä kautta hän on päässyt muutamaan kokoukseen äänestämään.

”Kokouksissa asioista todella keskustellaan ja jopa väitellään tarvittaessa, eli valtuusto ei ole mikään kumileimasin vaan oikeasti vaikutusvaltainen.”

Järjestötyöt, kuten tapahtumat, budjetti, yhdistyksen vappulehti ja liiton asioihin perehtyminen, työllistävät kiireisimmillään noin 15 tuntia viikossa. Silti kollegoiden ja – itsensä – hyväksi työskentely palkitsee, Sievälä vakuuttaa.

”On paljon mukavampaa tehdä töitä sellaisessa työyhteisössä, jonka jäsenet voivat hyvin. Liiton ja yhdistyksen kautta voi vaikuttaa siihen, että ihmisille on tarjolla paitsi tukea työelämään myös vastapainoa työlle vapaa-ajalla.”