”Ovatko toimittajat tulopolitiikan pellejä?”
Näin kyseltiin Sanomalehtimiehessä 22/1984. Lehti julkaisi luvun toimittaja Risto Uimosen kirjasta Kovaa peliä penneillä, joka käsitteli 1970- ja 1980-lukujen vaihteen työmarkkinapolitiikkaa.
Uimonen väitti, että tuolloin jo edesmennyt sovittelija Keijo Liinamaa oli käyttänyt toimittajia häikäilemättä hyväkseen.
Sanomalehtimies pyysi neljää toimittajaa kommentoimaan asiaa.
”Otamme liian tosissaan sen, mitä joku satraappi otsa kurtussa sanoo”, myönteli Uuden Suomen Jukka Reinikainen.
Ylen tv-uutistoimituksen Tarmo Ropponen taas arvioi, että sovittelija käytti julkisuutta edukseen siinä, missä muutkin vaikuttajat. Radiouutisten Teuvo Kimpanpäähän moitteet eivät tarttuneet.
”Kun allekirjoittanut muiden ohella jo kymmenen vuotta sitten leimattiin ’tupohuoran’ poltinmerkillä, on nahka ehtinyt norsuuntua ’pelleksi’ nimittelyä vastaan.”
Helsingin Sanomien Anneli Sundberg pohti, että työmarkkinatoimittajia voi sanoa pelleiksikin, mutta tehtäväkenttä on vaikea.
”Kun pääministeri kertoo, että nyt on hallitus vaarassa ja työmarkkinat katastrofitilassa, vaatii toimittajalta siviilirohkeutta kirjoittaa, että älkää vaan hyvät ihmiset uskoko.”
Edit 9.4.2024 klo 16.00: Kuvatekstiin korjattu lehden nimi Journalistista Sanomalehtimieheksi.
Uusimmassa lehdessä
- Kerttu Kotakorpi toivoo ilmastojournalismin uskovan parempaan, vaikka se on vaikeaa
- Puoluekannatuskyselyt selvittävät suomenkielisten mielipiteitä, vaikka Suomessa asuu jo 600 000 vähemmistökielistä
- Hallituksen heikennykset työehtoihin luovat painetta tes-pöytiin
- Journalismin pitää kertoa, miten elää rikkinäisessä maailmassa
