Sananvapauteen on viime vuosina tullut Ruotsissa vakavia rajoituksia, sanoo Dagens Nyheterissä työskentelevä Kristoffer Örstadius.
“Ruotsin sananvapauden tila on vahva ja ainutlaatuinen maailman mitassa. Koen, että voin kirjoittaa vapaasti, mistä haluan, kunhan kyse on paikkansa pitävistä ja relevanteista tiedoista. En näe, että minulla olisi tarvetta harjoittaa itsesensuuria.
Ruotsin sananvapauslainsäädännöllä on jo hyvän aikaa vuosia takanaan ja sananvapaus tuntuu varsin itsestään selvältä. Omalla työpaikallani myös lähdesuojakysymykset ovat luonnollinen asia, ja olemme tottuneet miettimään niitä.
Toisaalta viime vuosina sananvapauteen on tullut myös vakavia rajoituksia Ruotsissa. Erityisesti tämä liittyy julkisuusperiaatteeseen, sillä uusien lakien myötä viranomaisilta, kunnilta ja maakäräjiltä on entistä vaikeampi saada tietoja. Tämä koskee esimerkiksi EU-yhteistyöhön liittyviä asiakirjoja ja niiden julkisuutta.
Näen yhtenä merkittävänä ongelmana myös sen, että viranomaisten viestintäosastoista on tullut entistä suurempia ja vahvempia. On ollut havaittavissa, että monen viestintä- ja lehdistövastaavan tavoitteena on pikemminkin vaalia organisaation julkisuuskuvaa kuin veronmaksajien etua.
Esimerkiksi julkisten asiakirjojen luovuttamista on voinut viivyttää salassapitoarvioinnin lisäksi se, että on arvioitu viranomaisen ’tavaramerkille’ mahdollisesti aiheutuvaa vahinkoa. Vastaan voi myös tulla tapauksia, joissa viestintävastaavat yrittävät laittaa suukapuloita organisaationsa työntekijöille.”