Vantaalla purnataan Kirkko ja kaupunki -lehden hinnasta ja linjasta – vain pari vuotta toimineen yhteisen seurakuntalehden tulevaisuudesta linjataan tänään

Helsingin, Vantaan ja Espoon seurakuntien lehdet yhdistyivät pari vuotta sitten Kirkoksi ja kaupungiksi, mutta Vantaalla harkitaan jo nyt, jatkaako yhdessä.

Vantaan seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto päätti keskiviikkona 15. toukokuuta esittää kirkkovaltuustolle, että Kirkko ja kaupunki -mediaa koskeva yhteistyösopimus Helsingin ja Espoon seurakuntayhtymien kanssa irtisanotaan. Kirkkovaltuusto käsittelee asiaa kokouksessaan tänään tiistaina 4. kesäkuuta illalla.

Mikäli kirkkovaltuusto hyväksyy ehdotuksen, Vantaan seurakuntayhtymä alkaa ”selvittää avoimesti”, miten seurakuntien viestintä voitaisiin jatkossa hoitaa.

Vantaan seurakuntayhtymän viestintäpäällikön Meri-Anna Hintsalan mukaan päätöksen syynä on raha. Vantaalaiset haluaisivat harventaa lehden ilmestymistiheyttä ja käyttää rahat köyhtyvien seurakuntien viestintään.

Vantaan seurakuntayhtymä on maksanut yhteisen lehden kustannuksista 18 prosenttia eli vuosittain reilu miljoona euroa. Siitä noin puolet on postituskuluja. Muuhun viestintään menee noin 440 000 euroa.

Lehden kulujen jälkeen Vantaan viestintäbudjetista jää muuhun viestintään kolmannes. Tätä suhdetta kirkkoneuvoston jäsenet pitivät kestämättömänä.

Hintsala valmisteli neuvoston päätettäväksi alun perin esityksen, jossa yhteisen median rahoitusta olisi leikattu 25 prosenttia vuoteen 2022 mennessä. Kokouksessa päätös kuitenkin koveni, kun neuvoston jäsen, Sanasta elämään -ryhmän Soili Haverinen esitti sopimuksen irtisanomista kokonaan. Haverisen kanta voitti äänin 10­-1.

Haverinen perustelee esitystään sillä, että yhteisen median kustannuksista on Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntien kesken näkemyseroja.

”Vantaan tarve supistaa kuluja on niin merkittävä, etten pitänyt realistisena, että se toteutuisi nykyisen yhteistyösopimuksen puitteissa”, Haverinen sanoo.

Haverisen mukaan Vantaalla on myös oltu tyytymättömiä siihen, kuinka paljon tavallinen seurakuntaelämä näkyy lehdessä. Facebook-päivityksessään hän linjaa, että kirkon viestinnän tulisi olla ”muodoiltaan ennakkoluulotonta mutta sisällöiltään luotettavaa ja kirkon omasta olemuksesta nousevaa”.

Haverinen ei halunnut Journalistille tarkentaa päivitystään tai ottaa kantaa siihen, onko Kirkko ja kaupungin linja ollut esimerkiksi liian liberaali.

”Taloudelliset asiat ovat nyt se, mikä tässä sanelee”, Haverinen sanoo.

 Viestintäpäällikkö Hintsalan mukaan Vantaalla on oltu tyytyväisiä lehden sisältöihin.

”Media ei kuitenkaan ole vastaus kaikkiin viestinnän kysymyksiin, vaan viestinnän tapoja tulisi monipuolistaa nykyisestä.”

Kirkko ja kaupungin päätoimittaja Jaakko Heinimäki ei usko, että kyse olisi vain rahasta. Valtuuston käsittelyyn menevän esityksen taustalla on toive nykyisestä poikkeavasta seurakuntamediasta, Heinimäki uumoilee.

”Me teemme nykyisin toimeksiantomme mukaisesti avaran kirkollista mediaa, jonka tehtävä on tavoittaa ennen kaikkea niitä, joiden side omaan seurakuntaan on hauras ja vähäinen”, Heinimäki sanoo.

”Nämä nyt kuuluvat äänenpainot kaipaavat enemmän ’heavy usereille’ suunnattua mediaa.”

Kirkko ja kaupungin linja on ollut vahvan journalistinen. Monissa seurakuntalehdissä sisältöjä on kuitenkin painetta viedä viestinnän suuntaan. Journalisti käsitteli aihetta numerossaan 15/2018.

Jos seurakuntayhtymien sopimus yhteisestä mediasta avataan, se tarjoaa mahdollisuuden kirjoittaa uusiksi myös Kirkko ja kaupungin toimeksianto.

”Nyt on puhuttu rahasta, mutta myös toimituksellinen linja, tehtävä ja tarkoitus on määritelty sopimuksessa”, Heinimäki sanoo.

Hintsalan mukaan Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston päätöksen henki on, että vanhan sopimuksen tilalle neuvoteltaisiin uusi. Hänen mukaansa vanhaa, omaa lehteä ei haikailla takaisin.

”Pääkaupunkiseudun yhteiselle hyvälaatuiselle medialle on vahva tilaus ja kannatus myös Vantaalla”, Hintsala sanoo.

Myöskään Haverinen ei kaipaa Vantaan Lauria takaisin – muttei välttämättä myöskään nykyisen kaltaista pääkaupunkiseudun yhteistä mediaa.

”Itse en ajattele, että printtimediaan pitäisi enää samassa mittakaavassa panostaa. Sitä pitäisi keventää ja tehdä hajautetumpaa viestintää”, Haverinen sanoo.

”Toki printtimedialla joku rooli on, mutta varmasti pienempi kuin aiemmin”, hän sanoo.

Sekä Haverisen että Hintsalan mukaan Vantaan seurakunnissa olisi tarpeen panostaa nykyistä enemmän muun muassa monikieliseen viestintään.

”Vantaa on Suomen monikulttuurisin kaupunki ja seurakuntien jäsenten keskuudessa puhutaan 57 eri kieltä. Tällä hetkellä meillä ei ole resurssia tehdä monikielistä viestintää”, Hintsala sanoo.

Helsingin evankelis-luterilaisten seurakuntien seurakuntalehti Kirkko ja kaupunki, Espoon seurakuntien Esse ja Vantaan seurakuntien Vantaan Lauri yhdistyivät yhdeksi lehdeksi vuonna 2017. Lehdet tekivät jo sitä ennen yhdessä verkkolehteä, Valomerkkiä. Se perustettiin vuonna 2015.

Kirkko ja kaupunki -mediaan kuuluvat Kirkko ja kaupungin printti- ja verkkojulkaisujen lisäksi Jouluradio. Kirkon ja kaupungin painos on 340 000 kappaletta ja se jaetaan talouksiin Helsingissä, Espoossa ja Kauniaisissa sekä Vantaalla. Lehden A-osasta tehdään kolme erilaista, kaupunkikohtaista painosta, B-osa on kaikille yhteinen.

Jos Kirkon ja kaupungin kuluja vertaa aiempiin, kunkin seurakuntayhtymän omien lehtien kuluihin, yhteinen lehti on tuonut säästöjä.

Vuonna 2017 Kirkko ja kaupunki -median tulos oli peräti ylijäämäinen, ja se palautti seurakuntayhtymille rahaa. Vantaa sai takaisin maksamastaan 92 000 euroa.

Vuonna 2018 median talous oli kuitenkin alijäämäinen, ja Vantaa on saamassa noin 68 000 euron lisälaskun. Sitä seurakuntayhtymä paikkailee edellisvuoden säästöillä, jotka se oli jo suunnittelut käyttävänsä viestinnän kehittämiseen.

Eniten yhteisestä seurakuntalehdestä maksavat Helsingin seurakunnat, joiden kontolla on ollut 60 prosenttia lehden kuluista.

Vantaan seurakuntayhtymä voisi irtautua Kirkko ja kaupunki -mediaa koskevasta sopimuksesta aikaisintaan vuoden 2021 alussa. Toistaiseksi lehti jatkaa toimintaansa päätoimittaja Heinimäen mukaan kuten ennenkin.