Toimittajien pitää voida osallistua poliittisiin työtaisteluihin

Suomen uusi hallitus haluaa säätää lakeja, jotka heikentävät rajusti työntekijöiden asemaa. Lakihankkeita tullaan todennäköisesti vastustamaan mielenosoituksin. Kun perheenjäsenemme ja naapurimme marssivat ja toteuttavat oikeuttaan poliittiseen mielenilmaukseen, me lehdistössä työskentelevät journalistit joudumme jäämään töihin.

Lehdistön journalistien työehtosopimuksissa on määräys, joka kieltää osallistumisen poliittisiin työtaisteluihin työajalla. Tämä perusoikeuksia väheksyvä kielto on vanhentunut ja siitä on aika luopua. 

Kielto tuli lehdistön työehtosopimukseen vuonna 1980. Periaate on ollut, että kun muu kansa osoittaa mieltään, lehdistön pitää olla töissä kertomassa kansalle siitä, että he osoittavat mieltään.

Maailma on nyt toinen. Erilaisia tiedotusvälineitä on paljon ja julkaisuputket ovat nopeampia. Tekniikka on kehittynyt. Poliittiset työtaistelut ovat yleensä täsmällisiä ja lyhyitä. Kiellossa ei ole ollut enää pitkään aikaan kyse siitä, että kansalla on oikeus tietää. Kyse on kilpailusta, rahasta ja vallasta.  

Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus ovat perusoikeuksia. Ne sallivat poliittiset työtaistelut, esimerkiksi mielenosoitukset, joilla pyritään vaikuttamaan työntekijöiden kannalta merkittäviin lainsäädäntöhankkeisiin.

Oikeus poliittiseen mielenilmaukseen, sananvapaus ja kokoontumisvapaus ovat demokratian ydintä. Perusoikeuksia ei pitäisi voida rajoittaa helposti ja kevyin perustein. Lehdistön journalistien kohdalla näitä perusoikeuksia on kuitenkin rajattu.

Työehtosopimuksen mukainen niin sanottu absoluuttinen työrauha synnyttää erikoisen ristiriidan. Toisella puolella on työehtosopimuksen sitovuus: Se, että noudatamme tessiä, eli myös määräystä, jonka mukaan poliittiset lakot on kielletty. Toisella puolella ovat sananvapaus ja kokoontumisvapaus.

Ristiriidasta seuraa vaikea kysymys. Onko työnantajalla tosiasiassa minkäänlaisia päteviä perusteita estää journalisteja osallistumasta muiden ammattialojen mukana poliittisiin mielenilmauksiin?

Työnantajat tietysti pitäisivät työntekijät mieluummin töissä. Mediajohtajat varmaan myös ajattelevat, että jos omat osoittavat mieltään, voi kilpailija tehdä uutisia, ja yleisö valuu muualle. Tässä on kuitenkin kysymys tärkeämmästä asiasta kuin kaupallisesta kilpailusta, rahasta tai edes yhden päivän uutistuotannosta. Absoluuttinen työrauha rajoittaa perusoikeuksiamme, sananvapautta ja kokoontumisvapautta.  

Kiellosta eroon pääseminen edellyttäisi muutosta työehtosopimukseen. Tällöin muutos voisi pahimmassa tapauksessa edellyttää jopa sitä, että olisimme valmiita menemään lakkoon lakko-oikeutemme puolesta. Sitä on syytä harkita seuraavien työehtosopimusneuvotteluiden yhteydessä.

Akuutimpi huoli on, että hallitus yrittää heikentää työelämää ja suomalaisen sopimusyhteiskunnan perusrakenteita rajummin kuin koskaan elinaikanamme. Tiedämme, että luvatut kolmikantaneuvottelut ovat lähinnä teatteria, sillä hallitus on ilmoittanut tekevänsä lainsäädäntöuudistuksensa joka tapauksessa. 

Samaan aikaan kun hallitus ajaa läpi suomalaisen työelämän tasapainoa rikkovat heikennykset, se on myös käytännössä hyväksynyt Suomessa aivan poikkeukselliset suorat hyökkäykset journalismia ja vastuullista mediaa vastaan. 

Tämä ei ole enää vain työntekijöiden asia. Hyökkäys vapaata tiedonvälitystä ja sille perustuvaa avointa demokratiaa vastaan on mitä suurimmassa määrin koko media-alan, myös työnantajien asia. 

Pääluottamushenkilö tietysti ylläpitää työrauhaa, kun työehtosopimus on voimassa. Koko ala voisi silti miettiä, olisiko nyt yhteisen poikkeuksen paikka. Olisiko nyt aika sanoa voimakkaimmalla mahdollisella tavalla ei, tämä ei käy?

Olisiko nyt aika osoittaa mieltä?

Oikaisu 28.8.2023 klo 22.20.
Poliittiset lakot on kielletty lehdistön työehtosopimuksen piirissä olevilta journalisteilta, ei kaikilta journalisteilta.