Ajatukseton viiva

Toimittaja pohjoisesta kertoi panneensa merkille, että merkit tuppaavat olemaan lehtiteksteissä miten sattuu. Häntä veetuttivat viivat, eritoten ajatusviiva ja ranskalainen viiva. Jätän ranskalaisen viivan ranskalaisten huoleksi; keskityn ajatusviivaan.

Arvelen, että siinä potuttaa ainakin kolme asiaa: Viivat ovat vääränmittaisia. Viivoja käytetään väärin. Viivoja vedetään liikaa.

Ajatusviiva (–) on se yhdysmerkkiä eli yhdysviivaa (-) pitempi vaakaviiva, jonka tuottaminen tekstiin ei yleensä onnistu ilman jonniinmoisia kommervenkkeja. Ajatusviivaa voi käyttää virkkeen sisällä – näin kielenhuoltajat ovat linjanneet – esimerkiksi kommentoitaessa tai täsmennettäessä käsiteltävää asiaa.

Ja ajatusviivaa totta tosiaan käytetäänkin! Valitsin sattumanvaraisesti aineistokseni Ilta-Sanomien verkkolehden Näitä luetaan! -palstan tekstejä.

Sain näkyviin kymmenen otsikkoa. Näistä seitsemässä oli ajatusviiva, esimerkiksi näissä: Espoolaisen kerrostalopoliisin heippalaputtaminen meni liian pitkälle – katso kuvat; Teinipoika käytti pikkulasta törkeästi seksuaalisesti hyväkseen – oikeus äänesti tuomiosta; Ylen kannatuskysely: Keskusta nousussa – kokoomus ja Sdp laskussa; Röyhkeä ryöstö Äänekoskella – huppupäiset miehet teippasivat perheenäidin sänkyyn.

Minianalyysini perusteella näyttää siltä, että ajatusviivaa käytetään säästelemättä, ainakin otsikoissa. Tällaisessa liikakäytössä tuntuu unohtuvan, että ajatusviivan käytössä pitää olla jokin idea, ajatus, ja että meillä on valittavana muitakin välimerkkejä.

Vaikka ajatusviiva ei varsinaisesti kulu käytössä, usein käytettynä sen tehot kyllä katoavat. Viivoista vauhkoontuneelle lukijalle tulee mieleen Mika Waltarin ajatus: Mitä enemmän ajatusviivoja, sitä vähemmän ajatuksia.
 

Lukuvinkki: kielitoimistonohjepankki.fi

HUOM: Yllä olevassa tekstissä viivat eivät toistu oikean mittaisina. Syy on tekninen, verkkolehden jukaisujärjestelmä ei tunnista kaikkia lehden toimitusjärjestelmän komentoja.