Miten kohdata vammainen ihminen haastateltavana?

Ennen haastattelua

Sovi haastattelu esteettömään paikkaan, jos tiedät haastateltavan olevan liikuntarajoitteinen: ei portaiden päähän, ei irtoluiskan varaan. Muista tarkistaa, onko tilassa esteetön pääsy vessaan. Haastateltavan oma koti tai työpaikka voi olla sopiva, mutta monesti myös esimerkiksi ostoskeskusten kahvilat käyvät.

Hanki haasteltavasi vammasta tietoa etukäteen, mutta ole silti avoin tilanteelle ja yksilölle. Samakin vamma ilmenee eri ihmisillä eri tavoin. Parhaita asiantuntijoita ovat vammaiset ihmiset itse. Jos haastat- telusi ei liity mitenkään vammaan, ennakkotietoa ei tarvita.

Mieti, tarvitsetko haastattelutilanteeseen tulkin, esimerkiksi viittomakielen tulkin tai puhetulkin. Myös haastateltavan läheinen ihminen voi joissain tapauksissa toimia tulkkina. Haastateltava tietää, miten ja mistä tulkki hankitaan.

Mieti juttusi näkökulmaa. Vammaisuus voi olla sivujuonne jutussa, jonka varsinainen aihe on aivan muu. Mieti, miten tuot esiin vammaisuuden ja millaisia merkityksiä annat sille. Voi olla, että vammaisuutta ei tarvitse mainita lainkaan. Mieti myös juttusi tavoitetta. Onko tarkoitus käsitellä vammaisten ihmisoikeuksia ja kertoa heidän elämästään? Vai korostatko erilaisuutta ja esität haastateltavan avun kohteena?

Haastattelun aikana

Jos haastattelet vammaista nuorta, älä anna huoltajan olla paikalla, ellei siihen ole hyvä syy. Jos käytät haastattelussa esimerkiksi viittomakielen tulkkia, osoita kysymykset haastateltavalle, älä tulkille.

Jos haastattelet kehitysvammaista henkilöä, kysy yksi asia kerrallaan ja pyri välttämään vaikeita käsitteitä. Ohjeita selkopuheeseen saat esimerkiksi Selkokeskuksen verkkosivuilta.

Jos kyseessä on syvästi kehitysvammainen ihminen, sinun on ehkä turvauduttava kommunikoinnissa omaisen tai haastateltavan kanssa paljon aikaansa viettävän ihmisen tukeen. Ole herkkä sävyille: Miten läheinen tai avustaja puhuu haastateltavastasi? Onko juuri hän oikea ihminen tulkitsemaan haastattelemaasi henkilöä?

Jos haastattelet puhevammaista henkilöä, varaa haastatteluun runsaasti aikaa. Älä tulkitse äläkä puhu päälle. Kerro, jos et ymmärrä, ja kysy rohkeasti uudestaan. Sovi tarvittaessa toinen tapaaminen puhetulkin kanssa, jos kommunikaatiossa on ollut vaikeuksia.

Jos teet juttua laitoksessa tai asumisyksikössä asuvasta vammaisesta ihmisestä, päähaastateltavasi on vammainen ihminen, ei yksikön henkilökunta.

Kuvaaminen

Vältä kuvakulmia, joissa vammaisuus korostuu ja saa haastateltavan näyttämään jopa säälittävältä. Vammaisuus ja esimerkiksi erilaiset apuvälineet voivat näkyä kuvassa, mutta niitä ei ole syytä korostaa turhaan.

Kuvapankeissa on paljon kuvia, joissa joku esittää vammaista. Usein on kohtuullisen helppo päätellä, onko kuvassa pyörätuoliin istutettu ei-vammainen malli vai oikea pyörätuolin käyttäjä. Suosi kuvia oikeasti vammaisista ihmisistä.

Radio ja liikkuva kuva

Jos haastateltavan puheesta on vaikea saada selvää, tekstitä kuva. Voit tarvittaessa käyttää myös puhetulkkia.

Anna haastateltavalle aikaa. Monesti puheen tauotkin kertovat jotain.

Haastattelun jälkeen

Hyvä yleissääntö on puhua vammaisesta ihmisestä aivan kuin kenestä tahansa muusta. Käytä haastateltavasta jutussa hänen koko nimeään, ellei ole erityistä syytä salata se.

Vammaisuuteen liittyvät sanat ja ilmaisut uudistuvat tasaiseen tahtiin. Todella vanhentuneita sanoja ovat esimerkiksi rullatuoli, vajaamielinen, kuuromykkä ja kääpiö. Jos olet epävarma käytettävästä sanasta, tarkista asia haastateltavalta tai esimerkiksi vammaisjärjestön kotisivuilta.

Vammaisuus ei ole sairaus, mutta vammainen henkilö voi tietenkin olla välillä sairas. Sanaa potilas tulee käyttää vain silloin, jos kysymys on oikeasti hoitosuhteesta, esimerkiksi lääkärin potilaasta.

Vammaisen ihmisen tehtävä ei ole olla inspiraationa muille. Älä sorru ”inspiraatiopornoon”, jossa vammaisen ihmisen tavallisetkin tekemiset esitetään inspiraationa ei-vammaisille ihmisille: ”Katso, kuinka urheasti vammainen ihminen käy töissä, vaikka se onkin hankalaa.” Inspiraatioporno helposti vähättelee yhteiskunnallisia esteitä väittämällä, että kaikki on kiinni vain asenteesta.

Ohjeet perustuvat vammaisten henkilöiden ihmisoikeusjärjestö Kynnyksen julkaisemaan Vammaisuus ja journalismi -oppaaseen. Opas löytyy osoitteesta: kynnys.fi