Talvisodan aikana Sanomalehtimiesten Liitto oli huolissaan jäsentensä pärjäämisestä ja heidän taloudellisesta ahdingostaan. Ensimmäiset avustusanomukset saapuivat liitolle pommituksista kärsiviltä viipurilaisilta sanomalehtimiehiltä heti maaliskuussa päättyneen sodan jälkeen.
Pian liiton työvaliokunta ryhtyi jakamaan avustuksia liiton apua anoville jäsenille. Niitä maksettiin jäsenen tilanteesta riippuen joitakin tuhansia markkoja, nykyrahassa noin 270 – 820 euroa.
Liiton jakamalla tuella oli tarkoitus auttaa kotinsa ja omaisuutensa menettäneitä uuden elämän alkuun. Avustusrahaston niukkuus koettiin kuitenkin ongelmaksi juoksevien kulujen ja lisääntyvien anomusten takia. Rahaston käytettävissä oli vain 44 000 markkaa (noin 12 000 euroa).
Liiton onneksi veljesjärjestöt Tanskassa ja Ruotsissa olivat valmiina auttamaan, ja keräsivät nykyrahassa
42 000 euroa suomalaisten lehtimiesten auttamiseksi.
Sanomalehtimies kertoi, että kun ensisijaiset korvaukset oli maksettu, oli jäljellä olevat 60 000 markkaa (noin 16 000 euroa) tarkoitus jakaa viimeisten apua pyytävien ”työttömien ja puutteellisten” liiton jäsenten kesken.
Uusimmassa lehdessä
- Pitääkö journalismin valita puolensa, jotta maailma pelastuisi? Journalistin toimittaja Manu Haapalainen kysyi itseään viisaammilta.
- Marjaana Varmavuori haluaa saada ihmiset saman pöydän ääreen
- Paikallisen median pitää vaalia paikallista keskustelua
- Jobbet som lokalreporter gav otippat socialt trumfkort