Talvisodan aikana Sanomalehtimiesten Liitto oli huolissaan jäsentensä pärjäämisestä ja heidän taloudellisesta ahdingostaan. Ensimmäiset avustusanomukset saapuivat liitolle pommituksista kärsiviltä viipurilaisilta sanomalehtimiehiltä heti maaliskuussa päättyneen sodan jälkeen.
Pian liiton työvaliokunta ryhtyi jakamaan avustuksia liiton apua anoville jäsenille. Niitä maksettiin jäsenen tilanteesta riippuen joitakin tuhansia markkoja, nykyrahassa noin 270 – 820 euroa.
Liiton jakamalla tuella oli tarkoitus auttaa kotinsa ja omaisuutensa menettäneitä uuden elämän alkuun. Avustusrahaston niukkuus koettiin kuitenkin ongelmaksi juoksevien kulujen ja lisääntyvien anomusten takia. Rahaston käytettävissä oli vain 44 000 markkaa (noin 12 000 euroa).
Liiton onneksi veljesjärjestöt Tanskassa ja Ruotsissa olivat valmiina auttamaan, ja keräsivät nykyrahassa
42 000 euroa suomalaisten lehtimiesten auttamiseksi.
Sanomalehtimies kertoi, että kun ensisijaiset korvaukset oli maksettu, oli jäljellä olevat 60 000 markkaa (noin 16 000 euroa) tarkoitus jakaa viimeisten apua pyytävien ”työttömien ja puutteellisten” liiton jäsenten kesken.
Uusimmassa lehdessä
- Mediasta yritettiin kesällä tehdä ”osapuoli”, joka haluaa vahingoittaa hallitusta. Poliitikot syyttivät rivijournalisteja, kuten Ida Erämaata.
- Kun työehtoja yritetään heikentää, työntekijöiden pitää tukea toisiaan
- Kalle Grönroos tar över Studentbladet – tidningen tvingas spara
