Politiikkaa 24/7

7. 2. 2019 kello 11

Suurin osa Eduskuntatalon mediatilan työpisteistä on tyhjänä, mutta Demokraatti-lehden politiikan toimittaja Johannes Ijäs on täydessä touhussa nappikuulokkeet korvillaan. Hän kuuntelee haastattelunauhaa. Puoli tuntia sitten töihin tullessaan hän törmäsi käytävällä sattumalta oikeuskansleri Tuomas Pöystiin ja kysyi kommentin pääministeri Juha Sipilän väitteeseen, jonka mukaan hallitus ei voisi säätää lakia niin sanotusta hoitajamitoituksesta. Haastattelussa Pöysti jätti lain säätämisen mahdollisuudelle pienen takaportin, ja nyt Ijäs kirjoittaa asiasta kiivaasti juttua Demokraatti.fi:hin.

Samaan aikaan Suomenmaan Pekka Pohjolainen käynnistää kannettavaa tietokonettaan työpisteellä Ijäksen edessä. Hän aikoo tänään työstää juttua maatalouden tilaa koskevasta Reijo Karhisen raportista, joka julkaistaan puolen tunnin kuluttua. Iltapäivällä ovat viikoittaiset eduskuntaryhmien kokoukset ja kyselytunti. Tyypillinen torstai.

Pohjolaiselle Eduskuntatalo on harvinaisen tuttu työpaikka. Hän työskenteli 15 vuotta politiikan toimittajana STT:llä, kunnes sai potkut yt-neuvotteluiden jälkeen vuonna 2015. Jo saman vuoden syksyllä hänet palkattiin Suomenmaahan. Uutistoimistotyöstä puoluelehden palvelukseen siirtyminen mietitytti aluksi.

”Ajattelin, että siellä ollaan puolueen käskytettävänä”, Pohjolainen sanoo.

Ennakkoluulot ovat vuosien mittaan karisseet. Aiheita ja painotuksia on tietysti mietittävä keskustalaisen lukijakunnan näkökulmasta, mutta muuten työ on itsenäistä. Puolueelta ei tule ohjeistusta, eikä päätoimittaja ole juuri puuttunut journalistisiin valintoihin.

”Ei tämä ole rengin hommaa”, Pohjolainen tiivistää.

Puolueiden omistamien medioiden on tarkoitus nostaa esiin puolueille tärkeitä aiheita ja osaltaan pitää huolta poliittisen keskustelun moniäänisyydestä. Puolueiden mediat – lehdet ja niiden verkkosivut – eivät silti ole propagandakoneita, vaan toimivat pääosin journalistisin periaattein. Lehtien toimittajilta ei esimerkiksi edellytetä puolueen jäsenyyttä.

Journalisti haastatteli tätä juttua varten Suomen kuuden suurimman puolueen – keskustan, perussuomalaisten, kokoomuksen, SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton – puoluemedioiden päätoimittajia. Kaikki muut paitsi perussuomalaisten printtilehti Perussuomalainen ja verkkomedia Suomen Uutiset ovat sitoutuneet Journalistin ohjeiden noudattamiseen. Perussuomalaisten tiedotusvälineiden päätoimittajan Matias Turkkilan mielestä puoluemedia on niin tiiviisti kytköksissä puolueeseen, ettei sitä voi pitää riippumattomana tiedotusvälineenä. Siksi se ei ole myöskään Julkisen sanan neuvoston jäsen.

”Toisin kuin muilla, perussuomalaisilla ei ole erillistä mediayhtiötä. Puoluehallitus nimittää päätoimittajan, joka johtaa median toimintoja”, Turkkila kertoo sähköpostitse.

JSN:ssä mukana olevien medioiden päätoimittajien viesti taas on, että lehdet ovat aatteellisia mutta itsenäisiä. Journalismin sisältöjä ei sanella puoluetoimistoista.

”Aina välillä pitää vähän vääntääkin puolueen viskaalien kanssa. Me haluamme olla vasemmistolainen media, joka myös sparraa ja palvelee lukijoita, eikä ole vain puoluekoneen jatko”, sanoo Demokraatti-lehden päätoimittaja, huhtikuussa Oulun kaupungin viestintäjohtajaksi siirtyvä Mikko Salmi.

Vihreän Langan päätoimittaja Riikka Suominen puolestaan sanoo, että vihreillä on oma viestintäosasto, joka kertoo puolueen asioista.

”Puoluelehdet eivät tänä päivänä tee uutisia kaikista kansanedustajien aloitteista, vaan tavoitteemme on palvella lukijoita ja näyttää, missä politiikkaa tehdään”, Suominen sanoo.

kello 11.20

Eduskunnassa päivän suurin poliittinen uutinen on aamulla julkaistu Ylen gallup. Kokoomuksen kannatus on laskenut selvästi, luultavasti juuri hoitajamitoitukseen liittyvien viestintäongelmien vuoksi.

Kun Demokraatin Ijäs on saanut päivän ensimmäisen juttunsa lähes valmiiksi, hän nousee työpisteeltään päivittelemään politiikan ja politiikan journalismin kiivasta sykliä. Asetelmat vaihtuvat nopeasti, ja uutiset ja analyysit vanhentuvat.

”Jos tämän päivän gallupien pohjalta kirjoittaisi kolumnin, että kokoomus ei voita vaaleja, sillä ei olisi mitään pohjaa”, hän sanoo.

Pohjolainen ottaa esimerkiksi maahanmuuttokeskustelun, joka kävi ”tulikuumana ja kovilla kierroksilla” vielä jokin aika sitten. Sen jälkeen otsikoihin nousivat vanhustenhoidon ongelmat.

”Se on vähän kuin C-kasetin nauhoittamista: vanha biisi pyyhkiytyy pois uuden tieltä.”

Ijäs sanoo, että toimittajien pitäisi pystyä pitämään päänsä kylmänä. Vaalien lähestyessä poliitikoillakin on entistä kovempi tunku julkisuuteen, ja journalistien pitäisi pystyä hoksaamaan, mitä pelejä kulisseissa kulloinkin pelataan.

”Kyllä ne apinaa koijaa. Välillä sitä on itse aika pihalla, että kuka ajaa ja mitä”, Ijäs sanoo.

Ijäs on koulutukseltaan teologi. Hän työskenteli kymmenkunta vuotta Kotimaa-lehdessä ja sen jälkeen lyhyen pätkän Ylessä.

Veri veti politiikan journalismin pariin, ja Ijäs näki väylän avautuvan puoluelehtien kautta. Värillä ei ollut väliä: hän haki demarien Demokraatin lisäksi myös kokoomuksen Nykypäivään ja keskustan Suomenmaahan.

”Yhdessä en päässyt edes haastatteluun. Pekka valittiin”, Ijäs sanoo ja nyökkää Pohjolaisen suuntaan. ”Tiesiksä, Pekka?”

”Ootsä joskus sanonut, mutta ei siitä talon sisällä ole ollut puhetta”, Pohjolainen vastaa.

Nyt Ijäs on työskennellyt 2,5 vuotta Demokraatin palkkalistoilla eduskunnassa. Työ on itsenäistä ja innostavaa mutta myös kuluttavaa.

”Mä melkein asun täällä. Sänky vaan puuttuu”, Ijäs sanoo.

 

Puoluemedioista erityisesti Demokraatti ja Verkkouutiset ovat löytäneet jalansijaa verkosta. Mikko Salmi sanoo verkon olevan nyt selkeästi Demokraatin päätuote. Printtilehti on vuoden alusta alkaen ilmestynyt enää kaksi kertaa kuukaudessa ja sen tarkoitus on tarjota syvällisempiä sisältöjä.

”Ei kukaan maksa uutisista, joten niitä on turha painaa lehtiin”, Salmi sanoo.

Kaukana ovat ajat, kun Uutispäivä Demari ilmestyi vielä viisipäiväisenä uutislehtenä ja puolueella oli lukuisia maakunnallisiakin lehtiä.

Verkkouutisten ja Nykypäivän päätoimittajan Alberto Claramuntin mukaan Verkkouutiset.fi kerää yli puoli miljoonaa sivulatausta joka viikko eli saman verran kuin keskikokoinen maakuntamedia. Verkkouutisten tarkoitus on palvella poliitikan seuraajia puoluetaustasta riippumatta, kun taas kerran kuukaudessa ilmestyvä painettu Nykypäivä on suunnattu puolueen kannattajille.

Verkkouutiset on hionut digistrategiaansa pitkään ja systemaattisesti. Verkkouutisointi on halvempaa kuin printtilehden painaminen ja jakeleminen, ja isoja yleisöjä on mahdollista tavoittaa ohuemmilla resursseilla kuin ennen.

Strategia on tuottanut tulosta. Kokoomuksen puoluemedioiden noin 1,8 miljoonan euron tuloista jo noin kolmannes on levikki- ja mainostuloja.

”Tietysti olemme edelleen riippuvaisia puo-lueen tuesta, mutta olemme olleet edelläkävijöitä tulovirran parantamisessa verkon kasvun myötä”, Claramunt muotoilee.

 

kello 11.40

Ijäs on valmis julkaisemaan juttunsa oikeuskanslerin kommenteista. Hän kirjoittaa julkaisujärjestelmä WordPressiin otsikon: Hetkonen, voiko hallitus sittenkin tehdä lakiesityksen hoitajamitoituksesta? – Vaikeaa olisi, mutta oikeuskanslerin kanta ei olekaan täysin kiveen hakattu. Sitten hän liittää juttuun Pöystin kuvan ja julkaisee kokonaisuuden.

Ijäs pitää yhteyttä Hakaniemessä sijaitsevaan Demokraatin toimitukseen pikaviestipalvelu Slackin kautta. Hän kirjoittaa toimituksen kanavalle aikovansa yrittää myöhemmin tänään tavoitella Ilkka Kanervaa (kok.)kommentoimaan Matti Nykäsen hautajaisasiaa.

”Käynen myös Väyrysen (kesk.) pressissä. Journalistin pojat ovat koko ajan kimpussani”, Ijäs kirjoittaa.

Hän katsoo Amppareista, miten oikeuskanslerijuttu on lähtenyt vetämään.

”Ei tuu lukijoita sillä jutulla”, hän näkee jo muutama minuutti jutun julkaisun jälkeen. ”Jengi alkaa kyllästyä tohon vanhushommaan.”

Sitten Ijäs muistaa, että juttu pitää jakaa vielä Facebookiin.

”Siellä ei olla omalla nimellä, joten päivityksessä voi olla ehkä vähän enemmän demaritwistiä. Sillai snadisti. Ehkä siinä näkyy se, että ollaan puoluelehti.”

Ijäs kirjoittaa Demokraatin Facebook-päivitykseen: ”Pöysti ei sittenkään sulje täysin pois sitä, etteikö hallitus voisi antaa esitystä hoitajamitoituksesta. Sipilä ilmaisi aiemmin kannan melko jyrkästi.” Hän miettii hetken ja jatkaa: ”Mielenkiintoista!”

Viereisellä työpisteellä Pohjolainen on ryhtynyt työstämään juttua hetki sitten julkaistusta Karhisen maatalousraportista.

”Kyllä tästä jutun näyttää saavan, mutta ei sillä paljon klikkauksia kannata odottaa”, hän sanoo.

Suomenmaa on verkko-otsikoissaan ja näkökulmissaan muutenkin maltillinen.

”Me ei välttämättä tehdä aina ihan etulinjan uutista tai kilpailla nopeudella, mutta päivän päätteeksi saatan tehdä näkökulman tai analyysin, jossa hyödynnetään muidenkin medioiden työtä”, Pohjolainen sanoo.

kello 12

Puolenpäivän maissa Ijäs ja Pohjolainen sinkoutuvat eri suuntiin: Pohjolainen eduskunnan kuppilaan haastattelemaan keskustalaista maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajaa Anne Kalmaria (kesk.) ja Ijäs Valtiosaliin kuuntelemaan Paavo Väyrysen tiedotustilaisuutta.

Toimittajien työskentelyolosuhteet eduskunnassa saavat suitsutusta toimittajilta. Tiedotusvälineillä on omat työpisteet, yhteydet pelaavat ja kulkeminen on melko vapaata. Poliitikkoja ei tarvitse tavoitella puhelimitse, vaan heitä voi koputtaa selkään kuppilassa tai käytävällä. Se lienee ainutlaatuinen käytäntö koko maailmassa.

Ja kun toimittajan naama tulee talossa tutuksi, kommenttien ja uutisvinkkien saaminen helpottuu. Se on sitä kuuluisaa verkostoitumista.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että poliitikot vuotaisivat skuuppeja erityisesti omalle puoluelehdelle, mutta useimmiten näin ei ole. Jos asialleen haluaa mahdollisimman suuren näkyvyyden, kannattaa pyrkiä suurimpiin valtakunnanmedioihin. Niihin verrattuna puoluelehdet ovat pikkutekijöitä.

”Mutta lähes jokainen poliitikko kuitenkin palvelee hyvin mielellään mediaa ja vastailee kysymyksiin”, Ijäs tiivistää.

 

Vaalit ovat monin tavoin kulta-aikaa medialle ja toimittajille, mutta puoluelehdille ne ovat erityisen jännittävä paikka. Pahimmassa tapauksessa puolueen vaalitappio voi johtaa irtisanomisiin toimituksessa.

Esimerkiksi Suomenmaan päätoimittaja Juha Määttä muistaa hyvin, kuinka keskusta hävisi vuoden 2011 eduskuntavaalit ja menetti 16 kansanedustajan paikkaa. Se tarkoitti merkittävää puoluetuen vähenemistä ja samalla yt-neuvotteluja Suomenmaassa. Jopa kolmannes toimituksesta sai lähteä.

”Sama murhe on kaikkien puoluelehtien vetäjillä. Mehän elämme sen kanssa”, Määttä sanoo.

Vuoteen 2008 saakka puolueet saivat erillistä lehdistötukea, joka oli jyvitetty nimenomaan puoluelehdille. Nyt puolueet saavat itse päättää, kuinka paljon puoluetuesta pannaan puolueen omaan viestintään ja paljonko journalismiin. Ei ole salaisuus, että viestinnän osuus on kasvanut journalismin kustannuksella. Tätä moni päätoimittaja pitää ongelmallisena.

Esimerkiksi vasemmistoliiton pää-äänenkannattajan, Kansan Uutisten, päätoimittaja Sirpa Puhakka ihmettelee, miksi puoluelehtien erillinen, parlamentaarinen lehdistötuki aikanaan poistettiin Euroopan unionin direktiiveihin vedoten.

”Nyt STT:lle ja Maikkarille kuitenkin voidaan antaa valtiontukea ilman, että direktiivit ovat esteenä”, hän toteaa.

kello 14.25

Toimittajalauma kuhisee kokoomuksen eduskuntaryhmän huoneen edustalla. Toimittajat ja kuvaajat odottavat valtiovarainministeri Petteri Orpoa (kok.), jolta halutaan kommentteja puolueen heikkoon gallupmenestykseen.

Ennen Orpon saapumista Demokraatin Ijäksellä on hetki aikaa pohtia työtään. Hän sanoo olevansa politiikan toimittamisesta innoissaan, koska siinä käsitellään tärkeitä yhteiskunnallisia asioita, työskentelyolosuhteet ovat hienot ja työyhteisö mukava.

Toisaalta hektisyys ja tietynlaisessa kuplassa eläminen aiheuttavat paineita: poliitiikkaa voi seurata vaikka 24 tuntia vuorokaudessa. Tänäkin aamuna Ijäs katsoi vessassa käydessään uusimman galluptuloksen ja meni sitten jatkamaan unia.

Koska tapahtumia on paljon, joka paikkaan pitäisi revetä. Ijäs sanoo joskus ”yrittävänsä liikaa”. Hän myöntää käyneensä välillä lähellä uupumusta.

”Se on jatkuvaa tykitystä. Ja jälki ei välttämättä aina ole niin hyvää.”

Mutta tuolta tuleekin jo Petteri Orpo, jonka toimittajat pian ympäröivät. Kymmenisen minuuttia kestävän sarjahaastattelun jälkeen Orpo katoaa kokoomuksen huoneeseen ja Ijäs menee demarien ryhmäkokoukseen, jossa Demokraatin toimittaja saa ainoana median edustajana halutessaan olla paikalla.

 

kello 16

Lähdön aika koittaa hieman ennen kello neljää iltapäivällä. Ijäksen on vietävä nuorempi poikansa salibandytreeneihin ja samalla reissulla tytär omiin harjoituksiinsa.

”Nyt autoon ja kuuntelemaan kyselytuntia kuulokkeilla”, Ijäs sanoo lähtiessään.

Neljältä Suomenmaan Pohjolainen ottaa läppärinsä syliin ja kiiruhtaa mediatiloissa olevaan hissiin, jolla pääsee suoraan istuntosalin medialehterin ovelle. Mediaparvella päivystää kyselytunnin alkaessa parikymmentä toimittajaa.

Pohjolainen tekee muistiinpanoja harvakseltaan, eikä lopulta kirjoita juttua koko kyselytunnista, koska ”oli sen verran vaisu esitys”. Hän käy kuppilassa juttelemassa kollegoiden kanssa ja kirjoittaa illan pääteeksi Suomenmaan verkkosivuilla ilmestyvään Apollon tietäjät -blogiin kevyemmän tekstin, jossa hän ruotii kokoomuksen hermostumista Juha Sipilän (kesk.) poissaoloihin kyselytunnilta.

 

ilta ja yö

Eduskunnasta lähdettyään Ijäs saa vinkin, että valtiontalouden arviointineuvostoon on valittu vain yksi nainen, vaikka tasa-arvolain mukaan tällaisessa valtion toimielimessä naisia pitäisi olla vähintään 40 prosenttia jäsenistä. Pojan salibandytreeneissä on riittävästi muita valmentajia, joten Ijäs ehti kirjoittaa jutun vanhaan teollisuushalliin rakennetun salibandyareenan yläkerrassa. Hän julkaisee sen kello 18.21.

Treenien jälkeen kotona parkkipaikalla, läppäri auton rattia vasten, hän haastattelee puhelimitse demarikansanedustaja Tytti Tuppuraisen, jonka kommenteilla ryyditetyn jatkojutun Ijäs julkaisee kello 19.30. Sen jälkeen hän purkaa päivällä tekemänsä Sanna Marinin haastattelun, jossa SDP:n varapuheenjohtaja kommentoi päivän gallupia. Teksti on ulkona kello 19.59.

Myöhemmin illalla, lasten mentyä jo nukkumaan, Ijäs kirjoittaa seuraavaan Demokraatin printtilehteen tulevan 5 000 merkin juttunsa, joka liittyy asiakasmaksuista tehtäviin ulosottoihin. Pikkutunneilla hän yrittää vielä kirjoittaa samaan lehteen tulevaa kommenttiaan, mutta ”siitä tulee surkea”. Jossain vaiheessa kello yhden ja kahden välillä Ijäs käy nukkumaan.

”Onneksi tänään iisimpi päivä :)”, hän viestittää perjantaina.