Journalismi

Tiedepopulistit

Miten ujuttaa mutkikas tutkimustieto kansanomaiseen tiedeohjelmaan? Ivan Puopolo ja Reetta Rönkä pohtivat tätä viikoittain.

Miten vakuuttavaa! Toimittaja Ivan Puopolo vaikuttuu usein haastatellessaan tutkijoita. Käytännössä viikoittain, kun hän tekee tiedeohjelma Sfääriä Helsingin Sanomien verkkotelevisio HSTV:hen.

”Parasta on, kun ihminen tietää jostain paljon ja kertoo auliisti olennaisen. Jokainen alansa asiantuntija on vakuuttava. Samalla ymmärtää, että ei itse tiedä paljon mistään mitään”, Puopolo sanoo.

Hän on käsikirjoittanut ja juontanut populääriä Sfääriä huhtikuusta eli ohjelman alusta alkaen. HS on lisännyt tiedejournalismia siihen kohdistuvan kiinnostuksen vuoksi: myös printtilehdessä tiedesivut ovat vuodesta 2014 ilmestyneet joka arkipäivä aiemman lauantain sijaan.

Tutkimustiedon tiivistäminen minuuttirajoihin tuottaa Puopololle usein päänvaivaa. Esimerkit toimivat. Tutkijavieraitaan hän pyytää mieluummin yksinkertaistamaan kuin puhumaan pilkuntarkasti.

”Katsojan huomioiminen tarkoittaa joskus mutkien suoraksi vetämistä. Se pitää hyväksyä. Tyhjille penkkiriveille saarnaaminen on turhaa.”

 

Myös Ylen tiedeohjelman Prisma Studion juontaja Reetta Rönkä painii tieteen pitkän aikajänteen ja perinpohjaisuuden kanssa viikoittain. Hiljattain käsikirjoitusvaiheessa esimerkiksi selvisi, että naisten keholämpötila säilyy rasvan vuoksi kylmyydessä miehiä pidempään. Se olisi kiehtovaa kertoa katsojille, mutta viekö se tilaa joltakin tärkeämmältä? Erot olivat sitä paitsi marginaalisia. Lopulta tieto jätettiin pois.

”Haastavinta on tasapaino siinä, että ei korosteta hauskoja tiedeknoppeja jonkin yhteiskunnallisesti tärkeän mutta tylsän asian kustannuksella”, syyskuussa YleX-radiokanavalta Prisma Studioon siirtynyt Rönkä sanoo.

”Suhteeni tieteeseen oli olematon. Hienointa on ollut löytää kosketus sen vaikutuksiin. Juuri nyt olen esimerkiksi todella tietoinen hämähäkkien ominaisuuksista, kuten seitin vahvuudesta.”

Vuodesta 2001 tehtyä Prisma Studiota avustaa kuusi eri alojen tutkijaa. Sfäärin tavoin se painottuu luonnontieteisiin, kuten suomalainen tiedejournalismi yleensäkin.

Röngän mukaan ihmis- ja yhteiskuntatieteitä napataan tiedeohjelmaan tietoisesti mukaan: hiljattain puitiin populismia politiikan tutkijan opastuksella.

Puopolo valitsee aiheensa yksinomaan katsojien oletetun kiinnostuksen perusteella. Hän opiskeli sosiologiaa ja tieteen filosofiaa, mutta hurahti sittemmin fysiikkaan ja kosmologiaan.

”En tee journalistista arviota tasapainoperiaatteella, että kaikkea olisi yhtä paljon. Jos sosiologiasta tulee kiinnostavaa tietoa, se menee yhtä lailla ohjelmaan”, hän selvittää.

”Luonnontieteet tuottavat tarkempaa tietoa ja arjen sovelluksia. Maailmassa ei ole elektronista laitetta, joka toimisi ilman suhteellisuusteoriaa. Se on uskomattoman nerokas, niin täydellinen.”

Tuttavat kutsuvat Puopoloa tiedefasistiksi. Hän ei usko mitään vailla tieteellistä tutkimusta. Häntä harmittaa, että kollegat asettavat jutuissaan tasapainon nimissä vastakkain tutkijoita ja maallikkojen kokemuksia.

Tiedetoimittajasta on huutava vääryys, että esimerkiksi personal trainer Tomi Kokko ravitsemussuosituksineen saa saman painoarvon kuin ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm

Tutkimustieto on sentään käynyt läpi akateemisen vertaisarvioinnin.

Puopolosta vertailujutuissa tulisi vähintään ilmaista, että haastateltavan näkemys perustuu tämän kokemukseen.

”Yksittäisen ihmisen kokemukset voivat olla mielenkiintoisia, mutta tutkijoiden vasta-argumenttina ne eivät toimi. Tiede tuottaa parhaiten perusteltua tietoa maailmassa”, hän sanoo.

”Työssäni on vahvistunut, että salaliittoja ei ole. En tiedä tutkijaa, jolla olisi muu agenda kuin edistää uraansa ja tehdä mahdollisimman hyvää tutkimusta.”


Lue lisää aiheesta:

Sanataiteilija – Kirjailija ja tiedetoimittaja Tiina Raevaara tahtoo Suomeen lisää ilmaisuvoimaista tiedejournalismia.