Hyvällä tavalla arvaamaton

”Asia kerrallaan tämä perkeleen avustusjärjestö vastaa nyt huoleesi.”

Näin Suomen Unicefin digiviestinnän tuottaja Petteri Numminen aloitti vastauksensa rasistiseen kommenttiin, joita järjestö sai Facebook-sivuillaan syyskuussa poikkeuksellisen paljon.

Sivua pommitettiin viesteillä, joissa toistuivat samat asiat ja ilmaisut. Numminen epäili, että häiriköinti oli järjestelmällistä. Järjestö teki asiasta FB-päivityksen, ja arvio sai muilta vahvistusta. Se oli helpotus.

”Sitten pystyi heittämään huumorille”, Numminen kertoo.

Nummisen yhdeksän kohdan ”asia kerrallaan” -vastaus levisi viraalina. Unicef sai muutamassa päivässä normaaliin verrattuna kuusinkertaisen määrän kuukausilahjoittajia, tuhansia euroja kertalahjoituksina, mainetta ja tukea.

”20 000 lasta rokotettiin poliota vastaan, koska mustahattuiset hyökkäsivät meidän kimppuumme. Että kiitos.”

Nauru, kärsivällisyys ja positiivinen arvaamattomuus olivat Nummisen some-taktiikan ydin jo ennen häiriköintikampanjaa. Hän näkee järjestönsä FB-sivun yhteisönä, jossa voi tapahtua jotain yllättävää.

”Ihmiset joutuvat miettimään, miten Unicef voi tehdä noin. Silloin jengi on hereillä.”

Verkkokeskustelujen mekanismit ja trollaus ovat Nummiselle tuttuja internetin alkuhämärästä. Hän on itse ollut aktiivinen verkkokeskustelija jo 1980-luvulta lähtien, ja loi toimittajanuransa verkkojournalismin tekijänä ja kehittäjänä.

Se, mikä Nummisen mukaan oli ennen nörttiteinien pelleilyä, on nyt saanut tumman sävyn. Uutta on hänen mielestään se, että valehdellaan häpeilemättä.

Kommenttien sensuroimisen hän kokee silti vaikeaksi.

”Minulle on vastenmielistä lähteä hiljentämään ihmisten ääntä. Haluan myös antaa metaviestin, että tässä on suuri järjestö, jolla ei ole mitään peiteltävää.”

Toisaalta Nummisen mielestä Unicef voi olla kovan kritiikin nyrkkeilysäkkinä, jos se helpottaa kireää ilmapiiriä.

”Tapellaan mieluummin netissä, eikä kadulla.”

Some-kiusaamisen kohteeksi joutuvalle Nummisella on kolme neuvoa: Pää kylmänä. Vastaa faktoilla. Aina voi kävellä pois.

Neljäs neuvo on: Älä välitä.

Unicefin häirikkökampanjan sylttytehdas ei ole varmuudella selvinnyt, mutta yleensä vihaviestin takana on vain yksi ihminen. Hänen pahaan tuuleensa voi olla monimutkaisia syitä, Numminen muistuttaa.

Siksi hän miettisi yhdeksän kohdan vastaustaan vihakommenttiin vielä toiseen kertaan. Sen kirjoittanut oululainen koiraharrastaja sai enemmän kuin ansaitsi.

”100 000 ihmistä näki, kuinka hänelle laitetaan jauhot suuhun. En voi olla vastuussa siitä, mikä lähtee viraaliksi, mutta vähän pitää olla varovainen.”