Valmiina h-hetkeen

1. Kaiken kertonut haastateltava

Taustoita. ”Haastattelen etukäteen ihmisiä, jotka tuntevat tulevaa haastateltavaa ja aihetta saadakseni uutta tietoa ja pystyäkseni esittämään perusteltuja, tarkkoja kysymyksiä. Pengon dokumentteja ja asiakirjoja.” (Juha Kauppinen)

Pyri suoraan jatkoon. ”Katson, mitä haastateltava on asiasta viimeksi sanonut, mietin jatkokysymyksen ja aloitan siitä. Yritän ennakoida keskustelun kulkua. Toisaalta käsikirjoitus on vain runko. Jos haastateltava sanoo jotain odottamatonta mutta kiinnostavaa, se pitää kuulla ja siihen pitää uskaltaa tarttua. Joskus tutusta aiheesta saa tuoreempia vastauksia kysymällä aluksi ’jotain ihan muuta’.” (Johanna Vesikallio)

Ota joku läheltä. ”Olen löytänyt julkkiksiin uutta kulmaa tekemällä haastattelujutun jostakusta hänen lähipiirissään, esimerkiksi Teemu Selänteen äidistä Liisasta. Taustoitan muun muassa etsimällä vanhoista jutuista kohtia, jotka jättävät asioita auki. Toimituksessa pyörittelemme näkökulmia paljon yhdessä. Pitää löytyä syy, miksi juttu tehdään.” (Anna Sillanpää)

2. Vaikean kysymyksen esittäminen

Tiedosta sävy ja sanat. ”Yritän ennakoida haastateltavan ajatuksia ja pelkoja toimittajista ja vastata niihin heti olemalla rauhallinen, samalla tasolla ja perehtynyt. En sano ’tarvitsen tietoja’ vaan pyydän juttelemaan aiheesta tehden toki selväksi, että kyse on haastattelusta. Vältän roolittavia ilmauksia, kuten ’tää mun stoori’, ’tää sun keissi’. Perustelen, miksi kannattaisi kommentoida. Jos en onnistu saamaan haastattelua, analysoin syytä. Usein se on, että en ole tiennyt asiasta tarpeeksi tai en ole ollut tarpeeksi keskittynyt ja läsnä.” (Juha Kauppinen)

Kysy oikein. ”Suorassa lähetyksessä vastaus tarvitaan pian. Parhaiten toimivat kysymyssanat ja avoimet kysymykset. Jos haastateltava väittää jotain, jatkan kysymällä ’Mistä tiedät?’, ’Miten niin asia on näin?’ Joskus jankkaaminen vie kohti vastausta: ’Miksi et kommentoi?’, ’Mikä asiassa on sellaista, että et voi kommentoida?’, ’Miten nämä asiat liittyvät siihen, että et voi kommentoida?’ Liiallinen kuumottaminen voi kuitenkin kääntää yleisön sympatiat.” (Johanna Vesikallio)

Ole rehellinen. ”Henkilöhaastattelua pyytäessäni kerron, että kyseessä on iso juttu, jossa käsitellään vaikeitakin asioita, joten suostuneet ovat valmistautuneita. Vaikeimpien kysymysten sanat saatan miettiä valmiiksi, esimerkiksi ’Miltä sinusta tuntui, kun…’ Joskus kysyminen on vaikeampaa kuin vastaaminen, koska haastateltava on työstänyt kipeää asiaa paljon. En esitä, että kysyminen olisi minulle helppoa. Kun laitan itseni peliin, saan helpommin samanhenkisiä vastauksia. Joskus vastaus vaatii kiusallisen hiljaisuuden kestämistä.” (Anna Sillanpää)

3. Turhan löpinän keskeyttäminen

Anna haastateltavan puhua. ”On hyvä, että haastateltava puhuu paljon. En yritä vaientaa häntä ja varon viestimästä, että hän kertoo vääristä asioista – sellaista en haluaisi itsekään kuulla. Esitän avoimia kysymyksiä, jotka houkuttelevat kertomaan asioita, tapauksia, anekdootteja, muistelemaan. Yritän varata niin paljon aikaa, että mukaan mahtuu myös jaarittelua.” (Juha Kauppinen)

Kysy uudestaan. ”Palautan haastateltavan aiheeseen esimerkiksi sanomalla ’Nyt et vastannut kysymykseen’ tai toistamalla alkuperäisen kysymyksen. Joskus käytän myös ’Nyt en ymmärtänyt’, ’Mitä tarkoitat tällä kaikella?’. Jotta haastateltavan ympäripyöreyteen saa konkretiaa, faktojen on oltava toimittajalla takaraivossa: ’Asia meni näin. Mitä vastaat?’” (Johanna Vesikallio)

Pyydä esimerkkejä. ”Julkkis saattaa toivoa juttuun tiettyä luonnehdintaa itsestään ja tavalliset ihmiset puhua korkealentoisesti, koska haluavat olla hyviä haastateltavia ja haastattelu jännittää. Konkreettisten esimerkkien ja yksityiskohtien kysyminen auttaa. Joskus saatan sanoa: ’Jatketaan siitä myöhemmin. Palataan nyt hetkeksi kouluvuosiin vielä.’ Jos haastateltava kiertelee, kysyn uudelleen toisella tavalla.” (Anna Sillanpää)

4. Haastateltavan rentouttaminen

Kysy jotain helppoa. ”Kysymys, johon tietää haastateltavan osaavan varmasti vastata, voi rikkoa jään. Yleensä tyhmäksi heittäytyminen ei saa haastateltavia puhumaan, mutta joskus pinnallinen väite rikkoo blokin, kun haastateltava alkaa opponoida sitä. Yleensä puhetta ruokkii rauhallinen ja tosissaan oleva mutta ei haudanvakava tunnelma.” (Juha Kauppinen)

Arvosta haastateltavaa. ”Haastattelun tunnelma alkaa rakentua ensimmäisestä yhteydenotosta, ja sen luominen jatkuu lämpiössä. Pyrin olemaan arvostava ja tervetulleeksi toivottava, vaikka tentti asioista olisi tiukka. Kerron haastattelun teemat ennalta. Tarkat kysymykset säästän lähetykseen, jotta haastateltava ei harjoittelisi vastauksia eikä sanoisi ’Tästähän oli jo puhetta’. Studiossa keskityn olemaan haastateltavalle – ja yleisölle – läsnä.” (Johanna Vesikallio)

Rohkaise ja malta. ”Lähes jokaista haastateltavaa huolettaa, onko hänen tarinansa tarpeeksi kiinnostava ja kertooko hän sen selkeästi. Alkuun auttavat helpot kysymykset esimerkiksi työstä, ja lisää kysyminen viestii kuuntelemisesta ja kiinnostuksesta. Tunnelmaa rauhoittaa se, että haastattelulle on runsaasti aikaa. Kun haastateltava huomaa, että olen tehnyt huolellisen taustatyön ja tiedän hänestä jo paljon, hän yleensä rentoutuu.” (Anna Sillanpää)