Turvallisesti uuteen alkuun

Syyrialainen Bassel Tawil päätyi kuvajournalistin uralle valokuvausharrastuksensa kautta. Arabikevät ja Syyrian sisällissota olivat juuri alkamassa, kun hänen pakollinen kahden ja puolen vuoden asepalveluksensa päättyi keväällä 2011.

Aseiden paukkeeseen tottunut Tawil alkoi kotiseudulleen palattuaan kuvata Syyrian hallituksen joukkojen yhteenottoja kapinallisten kanssa ja toimittaa kuvia kansainvälisille kuvatoimistoille, muun muassa ranskalaiselle AFP:lle. Hän perusti myös maansa ensimmäisen hallituksen toimia kuvajournalismin keinoin kritisoivan Lens Young Homsi -verkkosivun.

”Pidän valokuvauksesta, mutta se on ollut minulle vain hauska harrastus. Kun näin sisällissodan kauhut, minulle tuli pakottava tarve kuvata ja kertoa niistä maailmalle kaikkien nuorten syyrialaisten puolesta.”

”Työskentelin Homsin kaupungissa, kun Syyrian hallituksen joukot piirittivät kaupungin. Sinnittelin siellä pikkuveljeni kanssa kaksi vuotta ilman sähköä ja lähes ilman ruokaa. Sitten veljeni ja kolme ystävääni kuolivat talomme pommituksessa ja jäin yksin. Kuuden kuukauden päästä onnistuin tilapäisen aselevon turvin poistumaan piiritetystä kaupungista”, Tawil kertoo.

Matkalla kohti Libanonin rajaa Tawil vangittiin kymmeneksi päiväksi. Häntä uhkailtiin moneen otteeseen sekä kotimaan puolella että Libanonissa, jonne hän saapui laittomasti. Myös hänen passinsa takavarikoitiin ennen kuin hän pääsi Ranskan Libanonin suurlähetystöön. Tawil ei puhu ranskaa, mutta hänen tilanteensa selvitettiin, ja kahden kuukauden odotuksen jälkeen hänen viisumihakemuksensa hyväksyttiin. 27-vuotias kuvaaja ohjattiin journalistien turvakotiin Pariisiin, missä hän odottaa parhaillaan oleskelulupaa.

”Tilanteeni ei ole yksinkertainen. Pidän Euroopasta ja Ranskasta ja olen ajatellut opiskella täällä. Joka tapauksessa haluan palata Syyriaan mahdollisimman pian. Monet nuoret ja koulutetut syyrialaiset ovat samassa tilanteessa kuin minä, mutta he haluavat sisällissodasta huolimatta jäädä Syyriaan.”

Journalistien turvakoti MDJ (Maison des Journalistes) on auttanut uuden elämän alkuun kaikkiaan 300 kotimaastaan paennutta journalistia 60:sta eri maasta. Johtaja Darlene Cothière on joutunut huomaamaan, että maailma ei suinkaan ole muuttunut paremmaksi paikaksi journalisteille turvakodin kymmenen toimintavuoden vuoden aikana.

”Tavoitteenamme on olla ensimmäinen kiintopiste vieraaseen kaupunkiin tuntemattomina ja usein kielitaidottomina saapuville journalisteille. Monilla on fyysisiä ja henkisiä vammoja sekä huoli kotimaahan jääneestä perheestään. Heitä ahdistaa myös se, että he eivät voi harjoittaa ammattiaan.”

Charlie Hebdon toimitukseen tehty tammikuinen terrori-isku otettiin MDJ:ssa raskaasti. Cothièren mukaan tiedonvälityksen vapauden puolesta taistelu kaikkialla maailmassa on nyt erityisen tärkeää, samoin Ranskaan paenneiden journalistien turvallisuuden ja työrauhan varmistaminen.

Pakolaiselle taataan MDJ:ssa kuuden kuukauden oleskelu, jonka aikana toimittajille tarjotaan paitsi aineellista tukea, myös psykologin ja lakimiehen apua sekä ranskan tunteja. Valtaosa turvakodin asukkaista odottaa pakolaishakemuk-sensa käsittelyä ja oleskelulupaa.

Cothière kertoo, että osa heistä ohjataan täydentämään viestinnän opintojaan, jotta he saavat paikallisen tutkinnon ja voivat etsiä työtä myös Ranskasta.

Maailmassa ainutlaatuisen turvakotihankkeen ovat ideoineet ranskalainen toimittaja Danièle Ohayon ja elokuvaohjaaja Philippe Spinau. Hankkeen takana on Pariisin kaupunki, ja MDJ:tä pyörittävä järjestö kerää lisäksi lahjoituksia yksityishenkilöiltä ja yhteisöiltä.

Lounais-Pariisissa sijaitseva entinen harjatehdas on viihtyisä kolmikerroksinen rakennus, jossa on yhteisten tilojen lisäksi 14 asuinhuonetta. Paitsi turvakoti, MDJ on myös sananvapauden äänitorvi. Asukkaat kiertävät puhumassa tiedonvälityksen vapaudesta kouluissa ja yliopistoissa. Rakennuksessa järjestetään säännöllisesti kantaa ottavia valokuvanäyttelyitä.