Huutelusta keskusteluun

”En halua estää yleisön osallistumista mediaan”, sanoo Helsingin Sanomien Nyt.fi:stä vastaava uutispäällikkö Jussi Pullinen. Toisaalta hän haluaa eroon huutokaaoksesta, josta on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa.

Nyt.fi on etsinyt ratkaisua, jolla molemmat toiveet toteutuisivat. Ensin se sulki mölinäksi menneen kommentoinnin juttujen perästä. Viime viikolla se avasi erilliset keskustelut toimituksen valitsemista ajankohtaisista aiheista. Ratkaisu sai heti yleisöltä kehuja mutta myös risuja: kommentointi oli tylsien juttujen suola, toimitus ei pärjää väittelyssä, sensuuria…

”Erillisillä avauksilla pyritään saamaan aikaan keskustelua laajemmista kokonaisuuksista. Yksittäisistä jutuista ei yleensä synny keskustelua, koska ihmiset kirjoittavat niistä jotain eivätkä palaa katsomaan, mitä sitten seuraa”, Pullinen perustelee.

Juttujen kommentoinnin sulkemisen jälkeen yleisöltä tuli paljon ehdotuksia teknisistä ratkaisuista mölinän suitsimiseksi, ja joidenkin toteuttamismahdollisuuksia selvitellään. Ensiavun löytämiseksi Nyt.fi:n toimitus kävi läpi keskustelufoorumeita, Facebook-ryhmiä ja blogeja, joissa keskustelu pysyy asiassa.

Niistä poimittiin malli selkeästi määritellyistä aiheista ja ylläpitäjän ilmentämästä puheenjohtajuudesta. Keskustelujen pohjaksi toimitus kokoaa eri näkökulmia mutta välttää valmiiden mielipiteiden antamista.

”Keskusteluja avatessamme joudumme itsekin miettimään, miksi aiheesta pitää puhua. Uskon, että toimituksen keskustelunavaus ohjaa yleisönkin ottamaan enemmän vastuuta.”

Ideaalimaailmassa toimittaja jatkaisi koko ajan puheenjohtajan roolissa. Pullisen mielestä rooli olisi nykyisessä jännitteisessä yhteiskuntatilanteessa toimittajille laajemminkin sopiva: olisimme ne, jotka sanovat, että nyt kuunnellaan tätä ja nyt taas vuorollaan tuota ihmistä.

Todellisuudessa Nyt.fi:n keskusteluja valvovat moderaattorit, resurssisyistä. Linja on, että kaikkea mieltä saa olla, kunhan perustelee eikä huuda. Entistä tiukemmin karsitaan toistoa, aggressiivisuutta ja naljailua, jonka ainoa anti on todeta, että eipä taas asiat onnistu.

Eurooppalaisia esimerkkejä etsiessään Pullinen yllättyi siitä, että suomalaistyyppinen uutiskommentointi ei näytä olevan sääntö muualla.

”Suomalaiset ovat aina olleet innokkaita mielipidekirjoittajia, ja Suomi on teknologiaoptimisimin maa. Ehkä median verkkoratkaisuihinkin on liittynyt odotus, että kun kaikkien annetaan sanoa mielipiteensä, seuraa automaattisesti hyvää.”

”Mutta sananvapaus ei ole sitä, että ihan kaikki julkaistaan.”