Raide-Jokeri ei ollutkaan aito nimi, mutta olisiko se pitänyt tietää?

Tiukasti aikaan sidottu nimi vanhenee helposti. Esimerkiksi Uusi lastensairaala on nyt jo viisivuotias. Pahimmillaan nimi muuttuu harhaanjohtavaksi: moni etsii yhä kieliohjeita Nykysuomen sanakirjasta, vaikka sen sisältö on yli 60 vuotta vanhaa.

Vanheneminen ei aina ole ilmeistä. Oma lukunsa ovat julkiseen käyttöön leviävät työnimet, joiden alkuperäinen käyttötarkoitus voi hämärtyä ainakin kahdella tavalla.

Ensinnäkin työryhmä saattaa hankkeen edetessä kiintyä nimiluonnokseen niin, että se saa lopulta virallisen aseman. Pudasjärvellä on nykyään koulukeskus nimeltä Hirsikampus, vaikka Kotimaisten kielten keskus painotti ennen valmistumista, ettei kampus sovi viralliseen nimeen – kyse ei ole korkeakoulualueesta.

Toisaalta työnimeä voi jäädä toistelemaan media. Tämä ei ole ihme etenkään suurhankkeissa, joista raportoidaan vuosien ajan. Tuore esimerkki on Raide-Jokeri. Tänä syksynä se näytti yhtäkkiä kadonneen Helsingin seudun liikenteen tiedotteista.

HSL:n viestintä vahvisti, että ratkaisu on tietoinen: hankkeen ensimmäinen osuus tuli valmiiksi, joten nyt kannattaa siirtyä puhumaan pikaraitiotiestä, pikaraitiovaunuista ja pikaraitiolinjasta. Linjausta perustellaan myös sillä, että pikaraitiotie sulautuu osaksi muuta liikenneverkkoa eli sitä ei ole syytä korostaa yhtään itsenäisempänä kuin muitakaan osia.

Viestimet ovat persoja napakoille nimille, jotka mahtuvat otsikkoon kuin otsikkoon. Tällaisia ovat myös hyvinvointialueiden epäviralliset nimet, jotka ovat lyhyitä mutta kryptisiä: Eloisa, Pirha, Pohde.

Kuten näkyy, julkishallintokin haluaa nykyään brändätä persoonallisilla nimillä. Varjopuolena on se, että tilapäiset nimet jäävät helposti kaikumaan mediaan silloinkin, kun niistä haluttaisiin päästä eroon.

Ehkä olisi kannattanut jo alun perin puhua ihan vain pikaraitiotiestä.