Pissaa joudutaan odottelemaan. Tällä kertaa se ei tule lainkaan. On mentävä takaisin sisälle.
Anu Kylvénin kolmesta koirasta nuorin, Puri, on tullut kasvattajalta kotiin edellisellä viikolla. Kaupungin äänet jännittävät maalta saapunutta tulokasta, ja tottuminen elämään tamperelaisessa kerrostalossa on pahasti kesken. Pennun vuoksi Kylvénin arki on hetken aikaa myllätty uusiksi. Siksi töitä tulee tehtyä vähemmän kuin yleensä.
Freelancetoimittajana työskentelevälle Kylvénille se ei ole ongelma. Hänelle freelancetyössä tärkeintä on juuri sen joustavuus. Se mahdollistaa hänelle agilityharrastuksen ja siinä huipputasolla kilpailemisen. Päivisin hän saattaa käydä treenaamassa koiraurheiluhallilla tai ajaa koirien kanssa toiselle puolelle Suomea koulutuksiin. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että töitä voisi laiminlyödä.
”Jos pidän treenipäivän, pitää tehdä kunnolla duunia pari seuraavaa päivää”, Kylvén sanoo.
Vanhempi rouva pysähtyy juttelemaan Kylvénille pihassa. Kun tekee työt kotoa käsin, tulee tutustuttua naapureihin, jotka ovat päivisin kotona. Välillä Kylvén on pohtinut työhuoneen hankkimista. Työt eivät kuitenkaan tunnu häiritsevän vapaa-aikaa, vaikka ne ovatkin kotona läsnä.
10.50. Tavallisesti työpäivä alkaa ennen yhdeksää koirien ulkoilutuksen jälkeen. Nyt aikataulussa on joustovaraa.
Kylvén on muutama kuukausi aiemmin tehnyt Eevaan henkilöjutun näyttelijästä. Juttu on nyt editoitu ja taitettu. Päivän ensimmäinen työtehtävä on tarkistaa taitettu juttu. Kylvén lähettää lehden toimituspäällikölle muutamia muutosehdotuksia tekstiin.
Sitten on aika viedä pentu jälleen ulos. Pissa ei onnistu tälläkään kerralla, mutta kakka tulee.
Joustava työ vaatii aikatauluttamisen taitoa. Kylvén kokee arjen hallinnan olevan hänelle melko helppoa. Aamuvirkkuna hän on tehokkaimmillaan aamupäivisin. Silloin hän tekee eniten keskittymistä vaativat tehtävät. Iltapäivisin on sälähommien vuoro.
”Välillä päätän, että pidän selkeät työajat, enkä tee iltakuuden jälkeen mitään työhön liittyvää. Harvoin se ihan täysin pysyy, mutta en koe, että se olisi ongelma”, Kylvén pohtii.
Anu Kylvén jättäytyi vakituisista toimittajan töistä yrittäjäksi vuonna 2007. Hän oli tehnyt päivätyön ohessa muutamia juttuja aikakauslehtiin, ja freetyö alkoi kiinnostaa monipuolisuutensa ja joustavuutensa vuoksi.
”Tärkeimpiä syitä jäädä yrittäjäksi oli se, että saa päättää omista aikatauluista eikä tarvitse talvisin joka arkiaamu skrapata auton tuulilasia.”
11.30. Koirat Puri, Lio ja Merel vaativat huomiota. Kylvén pitää tauon työskentelystä ja pitää koirille pienen jumppatuokion.
Sitten on taas aika viedä Puri ulos. Yleensä Kylvén käy koirien kanssa 3 – 4 kertaa päivässä ulkona, mutta juuri nyt pentu vaatii enemmän.
Tällä kertaa pissaaminen onnistuu.
”Hyvä, hieno pissa!” Kylvén huudahtaa.
11.50. Seuraavaksi Kylvén tarkistaa edelliskesänä Eevaan kirjoittamansa ja toimituksen nyt editoiman kotijutun. Hän lähettää siitä kommentit takaisin toimitukseen.
Sitten hän siirtyy lukemaan Apteekkikustannuksen sähköpostiaan. Hän työskentelee yrityksensä kautta toimituspäällikkönä Apteekkikustannuksen Apteekki Nyt -asiakaslehdessä. Työ on pitkälti lehden tuottamista. Toisinaan hän kirjoittaa lehteen itse.
Sähköpostiin on tullut vastaus asiantuntijalta, jota on haastateltu lehdessä muutama vuosi aiemmin ilmestyneeseen toisen freelancerin kirjoittamaan juttuun. Nyt juttu ollaan julkaisemassa uudestaan, ja Kylvén tarkistaa, onko asiantuntija yhä samassa paikassa töissä ja ovatko jutun faktat edelleen oikein.
12.15. Kylvén tapaa valokuvaajatuttavansa Laura Vesan läheisessä lounasravintolassa. Tarkoitus on vaihtaa kuulumisia ja suunnitella tulevaa juttukeikkaa Martat-lehteä varten.
Välillä Kylvén kaipaa asioita, joita vakituinen työsuhde tarjoaa. Työyhteisön puuttumisen luomaa aukkoa täyttävät lounastapaamisten lisäksi vierailut Apteekkikustannuksen toimistolla Vantaalla noin kerran kuussa.
Joskus olisi myös mukavaa, jos työssä olisi läsnä joku, joka kertoo mitä tehdä.
”Olisihan se helppoa ja huoletonta, jos sanottaisiin, että nyt teet näin. Toisaalta olen iloinen siitä, että on asiakkaita, jotka luottavat ja antavat melko vapaat kädet.”
13.55. Kylvén palaa takaisin työpöytänsä ääreen lähempänä kahta. Seuraavaksi vuorossa on Apteekki Nytin lukijakyselystä keskustelemista lehden kustantajien kanssa, Eevan toimituspäälliköltä tulleiden viestien lukemista ja Marttojen haastateltavan kontaktointi.
Töissä menee paljon aikaa monenlaiseen sälään, joka ei varsinaisesti liity juttujen tekemiseen. Kylvén pyrkii vähentämään työpäivän aikana hälyä pitämällä puhelimen ja tietokoneen ilmoitusäänet pois päältä. Silti tekeillä olevat keskeneräiset työtehtävät ja niiden kasautuminen luovat välillä mieleen sumaa.
Yrittäjänä pärjäämisessä olennaisinta on Kylvénin mielestä taito johtaa itseään ja aikatauluttaa työtään. Hän tapaa suunnitella viikon työnsä alustavasti alkuviikosta tehtävälistoilla. Ainoa käytössä oleva kalenteri on paperinen.
Uuden juttuprojektin alussa töiden eteenpäin saaminen saattaa tuntua vaikealta.
”Se, että saa ensimmäisen linjan auki, on joskus vähän tahmeaa. Jos on sellainen päivä, että asiat eivät etene paljoa, olen enemmän metsässä koirien kanssa. Se ei vielä romuta aikatauluja.”
Koirat vaativat jälleen huomiota. Ennen Purin saapumista Lio oli perheen pentu, mutta nyt sen paikka on viety. Se vaikuttaa harmistuneelta.
”Eihän tässä mitään saisi aikaan, jos tähän jäisi”, Kylvén nauraa istuessaan olohuoneensa lattialla koiriensa ympäröimänä.
”Vaikka tämä voi vaikuttaa aika epämääräiseltä, minulla on kuitenkin aika selkeä päivärytmi.”
15.45. Kaikki kolme koiraa lähtevät Kylvénin kanssa lenkille.
”Lenkit tauottavat työtä hyvin. On myös mukavaa, kun marraskuussakin voi ulkoilla valoisaan aikaan.”
Ajankäytön vapaus auttaa myös muun elämän järjestämisessä: Kylvénin on lähitulevaisuudessa ryhdyttävä huolehtimaan iäkkäistä vanhemmistaan. Se ei olisi päivätyössä käyvälle samalla tavalla mahdollista. Etätyömahdollisuus on tärkeä myös siksi, että Kylvén viettää säännöllisesti aikaa toisella paikkakunnalla, jossa hänen puolisonsa asuu.
”Työ on minulle tärkeää ja kiinnostavaa, mutta elämässä on muutakin. Tämä työmuoto mahdollistaa sen ehkä hiukan paremmin.”
Koirien kanssa touhuamisen lisäksi Kylvén käy joskus päiväsaikaan kuntosalilla.
”Jotkut tutut ajattelevat, että olen aina töissä, ja toiset, että en ole koskaan töissä.”
16.15. On aika lähteä kuvauskeikalle. Pienen sateen vuoksi Kylvén kulkee tällä kertaa autolla. Tampereen keskustan alueella hän yleensä pyöräilee keikoille.
Harmaana kiiltävän Näsijärven rannassa Kylvén tapaa melontaseura Tampereen Vihurin aktiivin Juhani Anttilan. Hän on Kylvénille tuttu vuosien takaa aiemmasta juttuprojektista. Nyt Anttila kuvataan Apteekki Nyt -lehden juttuun.
Lyhyen kuvauksen jälkeen työpäivä on ohi, ja on aika palata kotiin. Seuraavana päivänä luvassa on käynti Vantaalla Apteekkikustannuksen toimistolla, josta matka jatkuu puolison asuinpaikkakunnalle.
Freelancerien työstä puhutaan usein toimeentulon epävarmuutta ja vaikeutta alleviivaten. Kylvénille talous ei ole huolenaihe. Hän kertoo tulojensa olevan freelancetoimittajaksi keskitasolla, ja raha riittää nykyiseen elämäntapaan hyvin.
Ennen freelanceriksi ryhtymistä Kylvén ajatteli, että yrittäjän tulisi olla myyntihenkinen ja osata brändätä itseään. Se ei kuitenkaan ole hänelle luontevaa. Instagram-tililleen Kylvén yrittää päivitellä työasioitaan, mutta somettaminen on jäänyt vähäiseksi. Töitä on kuitenkin riittänyt.
Nykyään Kylvénillä on hyvin vakiintunut asiakaskunta ja häneltä tilataan valmiiksi suunniteltuja juttuja. Tarve omien juttuideoiden myymiselle on vuosien aikana vähentynyt.
Alkupuolella uraa oli kuitenkin myös hiljaisempia aikoja.
”Jossakin vaiheessa pohdin, oliko virhe irtisanoutua vakityöstä. Jo silloin oli iskostettu, että ei ole itsestäänselvyys saada vakituista työpaikkaa media-alalla.”
Toisaalta myöhemmin on ollut aikoja, jolloin tekemistä on ollut liikaakin. Nyt meno on rauhoittunut. Lomaa tulee pidettyä kesällä noin kuukausi ja muina aikoina muutamia lyhyempiä pätkiä.
”Pystyisin varmasti tekemään enemmän töitä, mutta arvostan myös vapaa-aikaa.”
Uusimmassa lehdessä
- Kerttu Kotakorpi toivoo ilmastojournalismin uskovan parempaan, vaikka se on vaikeaa
- Puoluekannatuskyselyt selvittävät suomenkielisten mielipiteitä, vaikka Suomessa asuu jo 600 000 vähemmistökielistä
- Hallituksen heikennykset työehtoihin luovat painetta tes-pöytiin
- Journalismin pitää kertoa, miten elää rikkinäisessä maailmassa
