Ylen supistaminen ei tuo kaupalliselle medialle lisää rahaa, vaikka Medialiitto niin väittää, kirjoittaa Manu Haapalainen 

Yleisradion tulevasta rahoitustasosta vallitsee edelleen epätietoisuus. Eduskuntapuolueista koottu parlamentaarinen työryhmä on neuvotellut Ylen rahoituksesta koko kevään ajan. Ryhmälle viimeksi myönnetty jatkoaika kestää kesäkuun loppuun saakka.  

Hallituspuolueista varsinkin perussuomalaiset ja kokoomus ovat vaatineet Ylen rahoitukseen suuria leikkauksia. Puolueet ovat suunnitelleet tekevänsä jopa 140 miljoonan euron loven Ylen 576 miljoonan euron vuosibudjettiin. Näin suuri leikkaus johtaisi valtaviin irtisanomisiin.  

Ylen tehtäväkentän ja rahoituksen supistamista on ajanut julkisuudessa myös media-alan yrityksiä edustava Medialiitto. Se lobbasi ahkerasti jo vuonna 2022 voimaan tulleen uuden Yle-lain puolesta.  

Laki rajoitti Ylen tekstisisältöjä niin, että nyt Ylen verkkojuttuihin tulee liittyä joko liikkuvaa kuvaa tai ääntä. Ajatus oli, että Yle ei enää voisi julkaista kaupallisen median suoraksi kilpailijakseen kokemaa ”ilmaista verkkolehteä.”  

Lakia muutettiin tuolloin Medialiiton mieleiseksi sen itse Euroopan komissiolle tekemän kantelun vuoksi. 

Medialiitto ei kuitenkaan ole ollut tyytyväinen siihen, miten Yle on noudattanut lakia. Maaliskuussa julkaisemassaan kannanotossa liitto kertoi edelleen harkitsevansa asiassa jatkotoimia.  

Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg kirjoitti 3. kesäkuuta Suomenmaassa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, että ”Yle on laajentunut yleisradiotoiminnan ulkopuolelle, ja sen rahoitus on kasvanut muuhun julkiseen talouteen ja muuhun mediakenttään nähden kohtuuttomasti”. 

Samaan aikaan lehdistö kamppailee elossa pysymisestä ja on jo ajat sitten joutunut tehostamaan toimintansa, Holmberg kirjoittaa.  

”Uutismedian tilaustulot ovat reaalisesti enää puolet vuoden 2000 tasosta, ja mainostuloista on jäljellä yksi kolmasosa.” 

Kuten aiemminkin vastaavissa ulostuloissa, Holmbergin kirjoituksessa jää ilmaan, millä täsmällisellä logiikalla Ylen supistaminen vaikuttaisi kaupallisen median tilausten ja mainosmarkkinan elpymiseen.  

Tutkimus ei tue ajatusta tällaisesta vaikutussuhteesta.  

Vuonna 2020 julkaistun, Oxfordin ja Münchenin yliopistoissa tehdyn EU:n laajuisen tutkimuksen mukaan yleisradioyhtiöiden verkkosisältöjen todettiin nimenomaan ohjaavan kuluttajia myös kaupallisen median pariin. Niiden ei siis todettu haittaavan mediabisnestä. 

Tutkija Minna Koivula Jyväskylän yliopistosta kirjoitti Journalistissa vuonna 2020: ”Verkkojournalismin ansaintamallin ongelmat juontavat juurensa pitkälle media-alan digitalisaatiokehitykseen, eikä niitä voi ratkaista rajoittamalla yhden toimijan sisällöntuotantoa.” 

Holmberg jatkoi voitonvarmaa Yle-vastaista uhoaan MTV Uutisten haastattelussa, jossa kummasteltiin Ylen uuden uutisstudion 10 miljoonan euron suuruista hintalappua.  

Holmbergin mukaan Ylen pitää säästää, koska sairaaloistakin säästetään. 

On selvää, että kaupallisen median valtiontuki on Suomessa skandaalimaisen alhaisella tasolla. Mutta miten Ylen kurjistaminen sitten liittyy kaupallisen median tai sairaaloiden ahdinkoon? Pyysin Jukka Holmbergia selittämään asian puhelinhaastattelussa. 

Medialiitto on viime aikoina vaatinut, että Ylen rahoitusta ja tehtävää pitäisi supistaa. Miksi olette tässä asiassa näin aktiivisia? 

”Emme ole kovin aktiivisia. Kysyttäessä olemme vastanneet, niin kuin nyt tässäkin.” 

Olette joka tapauksessa sitä mieltä, että Ylen rahoitusta ja sen toimenkuvaa olisi järkevää supistaa. Miksi olette sitä mieltä? 

”Muotoilisin oman kantani hieman toisella tavalla. On ensinnäkin tarpeellista arvioida verovaroilla tuotettavan julkisen palvelun tehtävää, rahoitusta ja valvontaa – kuten hallitusohjelmassa hyvin kirjattiin. Meille ja tälle alalle tärkeintä on, että Ylen tehtävä määritellään tarkemmin kuin nykyisessä laissa, ja toisaalta, että sitä valvotaan riippumattomasti. Silloin mediakenttä kokonaisuudessaan säilyy mahdollisimman moniäänisenä, laadukkaana ja elinvoimaisena.” 

Voitko avata sitä logiikkaa, jolla Ylen tehtäväkentän rajaaminen parantaa kaupallisen median elintilaa? Käykö siis niin, että supistetun Ylen yleisöä siirtyy lehtien tilaajiksi, vai miten? 

”Yleisradion pitää jo nimensä mukaisesti, Suomen lain sekä EU-sääntelyn mukaisesti tehdä yleisradiotoimintaa. Jos Yle tekee laajamittaista verkkolehtitoimintaa, joka ei liity yleisradiotoimintaan, silloin puhutaan laittomista valtiontuista.  

Näin totesi EU-komissiokin, ja siksi Suomen lakia muutettiin.  Tietenkin laajamittaisella verkkolehtitoiminnalla on vaikutusta siihen, millä tavalla yksityinen uutismedia voi saada digitaalisia tuloja – jotka taas täysin ratkaisevat lehdistön tulevaisuuden.” 

Tutkimukset ovat osoittaneet, että kaupallisen median menestys ei millään tavalla riipu Ylen verkkojuttujen laaja-alaisuudesta. Ajatte Ylen verkkotoiminnan supistamista tästä huolimatta. Minkä takia? 

”Kuten sanoin, Ylen kuuluu tehdä yleisradiotoimintaa. Se tarkoittaa liikkuvaa kuvaa ja ääntä, ja niihin liittyvää tekstimuotoista julkaisemista. Ruotsissa yleisradioyhtiön verkkolehtitoiminta on pienempää kuin Suomessa, ja sillä on selkeämpi yhteys tv- ja radio-ohjelmistoon. Parlamentaarinen komitea linjasi siellä, että näin pitää olla jatkossakin. 

Ruotsissa tekstit eivät voi olla päätuote. Niiden pitää täydentää tv- ja radio-ohjelmia, ja ohjata yleisöä ohjelmien pariin. Ruotsissa linjattiin myös, että yleisradioyhtiöiden on otettava jatkossa paremmin huomioon kilpailuvaikutuksensa muuhun uutismediaan.  

Ruotsissa tämä huomioon ottamisen velvoite on siis ollut jo aikaisemminkin. Suomessa kiistetään, että tällaista vaikutusta olisikaan. 

On ihan selvää, että sillä on vaikutusta markkinaan, jos tarjolla on sekä maksullinen että maksuton tuote.” 

En edelleenkään saa ihan kiinni siitä, mikä konkreettinen yhteys Ylen supistamisen ja kaupallisen median hyvinvoinnin välillä on. 

”Jos Yle toimii samalla alueella, josta uutismedioiden pitäisi tulevaisuudessa saada ansaintansa, ja jos Ylen toiminnalle ei ole mitään rajaa, niin se heikentää uutismedian tulevaisuutta.  

Se, että jokin raja pitää olla ei ole Medialiiton keksintö. Valtiontuella toimimiseen liittyy aina rajoituksia. Jos kaupallisessa mediassa tiedetään, että alan on mahdollista jatkossa saada ansaintansa, se mahdollistaa paremmin tulevat investoinnit ja toimintaedellytykset. ” 

Kysyin sinulta elokuussa 2022 Journalistin haastattelussa, koska tekstisisältöjä rajoittavan Yle-lain vaikutusten voi olettaa näkyvän mediayhtiöiden tuloksissa. Et tuolloin vastannut. Nyt varmasti osaat jo vastata, minkä verran vaikusta lakimuutoksella on yhtiöiden tuloksiin ollut? 

”Eihän tuota tuolla tavalla pysty rahaksi muuttamaan. Jossain määrin se vaikuttaa. On täysin mahdotonta todentaa euromäärä. Sitä pitää kysyä yritysten johtajilta. Mutta eivät hekään varmaankaan pysty sitä erittelemään, mikä on euromääräinen vaikutus.” 

Medialiitto on edelleen tyytymätön siihen, millaisia tekstisisältöjä Yle julkaisee. Totesitte, että havaintojenne mukaan ne eivät täytä nykyisen Yle-lain vaatimuksia. Onko tämän lain vahtiminen siis Medialiiton tehtävä? 

”Ei ole meidän tehtävä.” 

Mutta vahditte sitä silti? 

”No, seuraamme sitä. Se on kiinnostava kysymys. On ihan hyvä pointti, että me emme tässä ole valvoja emmekä tuomari. Ylellä pitäisi olla riippumaton valvoja. Useimmissa länsimaissa se on jokin viranomainen. Suomessa Yleisradio vahtii itse itseään. Sen takia joudumme kiinnittämään tähän vähän huomiota. Mutta Euroopan komissiohan tätä vahtii. Heillä on asiaan myös tulkintavalta.” 

Olet puhunut julkisuudessa siitä, että Yleä pitää supistaa koska sairaaloitakin pitää. Eikö tämä ole aika populistista? 

”Usein sanotaan, että Ylen rahoitus ei vaikuta valtion talouteen mitenkään. Mutta kyse on valtion verolla kerättävistä tuloista, joita käytetään valtionyhtiön lakisääteiseen toimintaan. Se on osa valtiontaloutta, ja kuuluu samaan keskusteluun.  

Emme ole esittäneet supistussummia, mutta periaate on, että Ylen rahat ovat saman keskustelun alaisia kuin kaikki muutkin valtion menot. 

Muuallakin joudutaan tehostamaan, esimerkiksi sote-palveluissa. Ei yhteiskunnassa voi olla yhtä saareketta, joka vain kasvaa eikä ole samojen lainalaisuuksien alla.”  

Olette varmaankin harkinneet aika tarkasti, että teette rinnastuksen juuri sairaaloihin. Se vedonnee aika hyvin tunteisiin. 

”Kaikki julkiset menot ovat samalla viivalla. Se on ainut lähtökohta.”   

Ylen mittavia leikkauksia ajaa laitaoikeistolaiseksikin luonnehdittu hallituksemme. Suomessa sekä Euroopassa laajemminkin yleisradioyhtiöiden supistamista on toivonut ennen kaikkea äärioikeisto. Mitä ajattelet siitä, että Medialiitto on mediavihamielisyydestään tunnetun äärioikeiston kanssa näin tiiviisti yhteisessä rintamassa? 

”Emme ole missään yhteisessä rintamassa. Poliittiset päättäjät muodostavat kantojaan näihin ihan itsenäisesti. Aiheesta käydään nyt hyvästä syystä laajaa keskustelua. Kuten sanoin, meille tärkeintä on Ylen tehtävän määritteleminen ja sen valvonta.”