Omien pettämistä vai uralla etenemistä? Jutta Sibakov ja Säde Mäkipää vaihtoivat journalismin viestintään.

”Mikä sai sinut luovuttamaan noin nopeasti?”

Jutta Sibakov, 29, valitsi alun perin markkinoinnin opinnot kauppatieteellisessä, koska se tuntui ”fiksulta”. Yhteiskuntatieteet ja journalistiikka kuitenkin kiinnostivat, joten hän suoritti kaksi maisterintutkintoa rinnakkain.

Journalistiikan opintojensa loppuvaiheessa Sibakov työskenteli ensin toimitusharjoittelijana Kauppalehdessä ja sitten määräaikaisena toimittajana Tivissä ja Mikrobitissä. Sieltä hän siirtyi määräaikaiseksi toimittajaksi Helsingin Sanomien talouden ja politiikan osastolle. Jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta aiheutti kovaa stressiä.

”Se vaikutti aika paljon siihen, miten pystyin etenemään muilla elämän osa-alueilla”, Sibakov sanoo.

Sibakoville oli tarjottu Helsingin Sanomista uutta neljän kuukauden määräaikaisuutta, kun hän päätti hypätä tuntemattomaan ja lähteä Tekirille vakituiseksi viestintäkonsultiksi. Vuotta myöhemmin hän vaihtoi jälleen työpaikkaa, tällä kertaa nykyiseen työhönsä bränditoimisto Boulle.

”Meillä on asiakkaina esimerkiksi teknologia- ja startup-yrityksiä, jotka keskittyvät kestävän kehityksen edistämiseen. Se oli syy, minkä takia halusin kokeilla vielä toista toimistoa.”

Päätös hakea viestinnän töitä tuntui Sibakovista turvalliselta, sillä hänelle oli jo tarjottu jatkoa Helsingin Sanomista. Tyhjän päälle ei siis tarvitsisi jäädä – ainakaan muutamaan kuukauteen. Kiireinen uutistyö ei tuntunut omalta. Hän olisi halunnut kirjoittaa pidempiä, isompia kokonaisuuksia käsitteleviä juttuja, mutta siihen oli harvoin aikaa.

Vaikka osa varmasti tekee toimittajan töitä rakkaudesta lajiin, useimmilla meistä on myös muita kriteerejä mielekkäälle työlle.

Jutta Sibakov, viestintäkonsultti

Sibakov painottaa, että ei vaihtanut alaa palkan takia, mutta kertoo tienaavansa nyt paremmin kuin ennen. Hän ei usko, että olisi päässyt samaan palkkatasoon toimittajana.

Sibakovin mielestä keskustelu viestinnästä ”pimeänä puolena” on vanhanaikaista. Silti hän sai itsekin siitä osansa. Kommentointi oli hyväntuulista kuittailua, mutta hän myöntää silti pohtineensa, pettääkö hän kollegansa vaihtaessaan viestinnän tehtäviin.

Erityisesti yksi LinkedIn-viesti jäi vaivaamaan.

”Mikä sai sinut luovuttamaan noin nopeasti”, töistä tuttu henkilö kysyi.

Ajatus luovuttamisesta hämmensi.

”Itse ajattelin ottaneeni vain urallani askeleen vähän eri suuntaan, mutta en mitenkään kokenut luovuttaneeni journalismin suhteen. Se oli minulle uralla etenemistä.”

Toimittajuus on edelleen vahva osa Sibakovin identiteettiä, ja hän esittelee itsensä usein toimittajataustaisena. Hän ei ajattele hylänneensä journalismia lopullisesti vaan voisi kuvitella työskentelevänsä esimerkiksi freelancerina viestinnän töiden ohella.

”Toki haluaisin olla todella tarkka, ettei tulisi eturistiriitoja”, Sibakov sanoo.

Sibakov rohkaisee muita alanvaihtoa harkitsevia. Hänen mukaansa journalistisesta osaami- sesta on hyötyä, ja sille on tarvetta myös toimitustyön ulkopuolella. Muualta voi ammentaa uutta oppia journalismiin, ja halutessaan voi palata takaisin.

”Jos nyt menisin takaisin taloustoimittajaksi, kokisin olevani siinä parempi kuin ennen.”

Työnantajia Sibakov muistuttaa siitä, että hyvän toimittajan alanvaihto on aina menetys toimitukselle.

”Vaikka osa varmasti tekee toimittajan töitä niin sanotusti rakkaudesta lajiin, useimmilla meistä on myös muita kriteerejä mielekkäälle työlle. Syitä lähtöön voi olla monia, mutta uskon, että työyhteisön hyvinvoinnilla on iso rooli ’aivovuodon’ ehkäisemisessä erityisesti toimitustyössä, jossa kiire, vastuu ja tulospaineet aiheuttavat helposti stressiä.”

”Keksin sielulleni huonompiakin ostajia kuin Itämeren pelastajat.”

Säde Mäkipää, 31, teki melkein koko opiskeluaikansa toimittajan töitä mutta päätti pian valmistumisensa jälkeen vaihtaa alaa. Vuosina 2018 – 2020 Mäkipää oli noin puolet työajastaan Suomen lukiolaisten liiton Improbatur-lehden päätoimittajana. Toisen puolikkaan hän teki töitä freelancerina ja työvuoroja muun muassa Helsingin Sanomissa.

Valmistumisen kynnyksellä Mäkipää pysähtyi pohtimaan tulevaisuuttaan. Improbaturin printtilehden kohtalo oli vaakalaudalla. Opettajan pedagogiset opinnot suorittanut Mäkipää haki ja pääsi äitiysloman sijaiseksi Voionmaan koulutuskeskus.

”Vuoden aikana totesin, että en ole ensisijaisesti opettaja, vaikka siitä tykkäsinkin”, Mäkipää sanoo.

Ympäristöasioista kiinnostunut Mäkipää laajensi opettajan sijaisuuden jälkeen työnhakua myös viestinnän puolelle ja päätyi töihin Metsähallituksen luontopalveluihin. Sieltä ura jatkui puolitoista vuotta myöhemmin John Nurmisen säätiöön viestinnän asiantuntijaksi. Työnhaussa painoi enemmän se, minkä parissa työskentelee kuin itse ala.

”En minä tällä koulutuksella biologin pestiä voi saada. Viestintä oli looginen valinta.”

Loikka toimittajasta viestijäksi oli Mäkipäälle vaikea päätös, ja sitä seurasi pienimuotoinen identiteettikriisi. Hän oli haaveillut toimittajan ammatista teini-ikäisestä lähtien ja tiesi lukioon hakiessaan tähtäävänsä journalistiikan opintoihin Tampereelle.

Kun hän tuli valituksi ensimmäiseen viestinnän alan työpaikkaansa, paniikki iski. Ystävä, toimittaja itsekin, kehotti Mäkipäätä seuraamaan sisäistä ääntään.

”Halusin olla tekemisissä ympäristöasioiden kanssa. Se olisi toki mahdollista myös toimittajana, mutta en ollut työskennellyt sellaisissa pesteissä. Tämä tuntui helpommalta tieltä.”

Mäkipää sai kuulla muutamia kommentteja alanvaihdoksestaan. Hän kuvailee niitä hyväntuulisiksi ja myöntää harrastaneensa vastaavaa huulenheittoa joskus itsekin. Tuttua retoriikkaa ovat puheet ”pimeästä puolesta” ja ”sielun myymisestä”.

”Keksin sielulleni huonompiakin ostajia kuin Itämeren pelastajat, että ihan hyvät kaupat tuli tehtyä.”

Painavimmat syyt alanvaihtoon löytyivät työn rikkonaisuudesta. Joinain päivinä Mäkipää saattoi mennä aamuviideksi työvuoroon, ottaa töiden jälkeen nokoset ja tehdä Improbaturia illan. Hän koki raskaaksi myös työyhteisöjen ja esihenkilöiden vaihtuvuuden. Rakennetta ja rytmiä oli vaikea löytää, ja elämä tuntui stressaavalta.

”Määräaikaisuuksia oli kyllä tarjolla, mutta halusin tehdä myös Improbaturia ja pidin siitä kiinni.”

Mäkipää kuvailee työnkuvaansa monipuoliseksi ja sanoo journalistisen koulutuksen valmentaneen siihen hyvin. Hän kokee, että viestinnässä arvostetaan journalistin taustaa. Hän nostaa esimerkiksi median logiikan tuntemisen ja uutisarvon ymmärtämisen.

”Kannustan viestijöitä terveeseen kunnioitukseen toimittajia kohtaan. Ei kannata ajatella, että jokainen tapahtuma omassa organisaatiossa on uutinen.”