Uudet sanat eivät ole koko totuus kielen muutoksesta

Mokkapala pääsi sanakirjaan, kerrottiin otsikoissa äskettäin. Uutiskynnys ylittyi, kun sähköisestä Kielitoimiston sanakirjasta oli ilmestynyt uusi versio, johon oli lisätty satoja sanoja. Sanakirjan toimitus oli nostanut mokkapalan näytteeksi sanoista, jotka eivät ole uusia sinänsä mutta joiden poissaoloa ei vain ole huomattu. Tuoreemman tuntuisia lisättyjä sanoja ovat esimerkiksi huijarisyndrooma, hyvinvointialue ja luontokato.

Sanojen lisääminen on keskeistä sanakirjan ajantasaisuuden kannalta. Kielenhuoltajana minua kiinnostaa silti jopa enemmän, mitä muutoksia aiempaan sisältöön on tehty.

Päivittäminen on sanakirjatyössä yhtä tärkeää kuin lisäily. Kieli muuttuu: jos uskoisimme yli 60-vuotiasta Nykysuomen sanakirjaa, sovinisti – tai oikeastaan šovinisti – tarkoittaisi vain kansalliskiihkoilijaa ja kapulakieli-sanalla parjattaisiin ruotsia eikä kankeaa suomea.

Sanakirja kertoo myös sen, mikä on sopivaa huolitellussa yleiskielessä. Sekin voi muuttua, kuten muistetaan vajaat kymmenen vuotta sitten paljon huomiota herättäneestä alkaa tekemään -muodon hyväksymisestä. Kaikki muutokset eivät kuitenkaan saa yhtä paljon näkyvyyttä.

Tarkkaavainen voi huomata uusimmasta sanakirjaversiosta muun muassa sen, että pääsääntöisesti-sanaa ei enää kehoteta korvaamaan esimerkiksi sanalla yleensä tai useimmiten eikä pitää sisällään ole enää yhtään huonompi ilmaisu kuin sisältää. Kuten sanakirjan tekijät ovat kertoneet, myös lähtökohtaisesti on viimein hyvää yleiskieltä.

Ilmaisujen hyväksymistä edeltää usein vaihe, jossa juuri kukaan ei muista, miksi ilmaisua karsastetaan. Jos kielityöläinen ei halua näyttää vanhalta jäärältä, hänen kannattaakin seurata sanakirjapäivityksiä silmä kovana. Sanakirjan toimitukselta taas olisi hyvää palvelua kertoa julkisesti laajemmin suositusten muutoksista.