Alasarjojen brittifutis innoittaa journalisteja globalisaatiokritiikkiin

Suomalaisessa urheilujournalismissa kirjoitetaan paljon brittijalkapallon alemmista sarjatasoista. Aiheen käsittelyssä korostuu kamppailu paikalliskulttuurien ja globaalin rahatalouden välillä.

Lähikuva-lehti julkaisi viime vuoden lopulla tutkimuksen, jossa analysoitiin, millaisia tarinoita Urheilulehti kertoo brittijalkapallon alemmista sarjatasoista. Tutkimuksen on laatinut Suomen urheilun eettisen keskuksen tutkimuspäällikkö Marko Kananen.

Tutkimusta varten käytiin läpi 64 artikkelia vuosien 2012 – 2023 Urheilulehdistä ja sen edeltäjistä. Aineistoa eriteltiin narratiivisen analyysin keinoin.

Tutkimus paljastaa, että alemmat sarjatasot tarjoavat tilaisuuden poikkeavaan journalistiseen tarinankerrontaan. Urheilusta ei näissä artikkeleissa liiemmin puhuta. Seuraamansa ottelun toimittaja saattaa kuitata vain yhdellä lauseella.

Sen sijaan pienten joukkueiden kautta toimittajat pääsevät puhumaan jalkapallon globalisoitumisesta ja kaupallistumisesta.

Usein toimittajat kuvailevat brittiläisten kaupunkien karuja maisemia ja kurjia sääoloja. Siisteissä, keskiluokkaisissa naapurustoissa ei vierailla, vaan katse naulitaan urbaaniin rappioon ja toisaalta pubien faniyhteisöihin.

Karu kaupunkiympäristö ja kannattajakunnan paikallisuus muodostavat kontrastin suhteessa Valioliigan prameaan kansainväliseen estetiikkaan.

Artikkelien juoni rakentuu muutoksen ja muutoksen pelon varaan. Yleensä muutos liittyy joukkueen omistajanvaihdokseen, ja fanit pelkäävät kaupallistumisen uhkaavan joukkueen perinteitä tai jopa olemassaoloa.

Urheilulehti kuvaa tätä konfliktia fyysisen ympäristön kautta. Tyypillisenä kiistakapulana on uuden stadionin rakentaminen. Kannattajakunnan identiteetti on sidottu vanhaan stadioniin, ja monet vierastavat uutta.

Artikkelien asetelma on mustavalkoinen. Fanit ovat joukkueen sielua varjelevia sankareita ja uudet omistajat tunkeilevia, tunteettomia konnia. Vastakkainasettelun ulkopuolisia ääniä ei artikkeleissa juuri kuulla.