Journalisteilla on vaikeuksia analysoida poliittisesti tärkeiden lukujen taustoja. Tämä heikentää julkisen keskustelun laatua.
Näin paljastaa Helsingin Sanomain Säätiön rahoittama tutkimus, jossa joukko suomalaisia yhteiskuntatieteilijöitä analysoi numeroiden roolia politiikan journalismissa. Tutkimustulokset julkaistiin Media & viestintä -lehdessä.
Tutkimus keskittyy selvittämään numeroiden käyttöä perhe- ja työllisyyspolitiikkaa koskevassa journalismissa. Tutkimusta varten analysoitiin 330 artikkelia Helsingin Sanomista vuosilta 2015 – 2021.
Tutkijat käyttävät artikkelissa käsitettä ”kvantifiointi” kuvaamaan sitä, miten todellisuutta tulkitaan mitattavan tiedon avulla. Journalismin ihanteita ovat objektiivisuus ja puolueettomuus. Juuri näiden arvojen mukaista tietoa kvantifioinnilla pyritään tuottamaan.
Numeroiden taakse kätkeytyy kuitenkin aina inhimillisiä valintoja. Joku päättää sen, mitä mitataan ja millä tapaa.
Esimerkiksi 2010-luvulla perhevapaauudistusta koskevassa keskustelussa vedottiin epävarmoihin laskelmiin siitä, miten uudistus tulee vaikuttamaan työllisyyteen ja tätä kautta yhteiskunnan tulevaisuuteen.
Helsingin Sanomissa analysoitiin noiden laskelmien taustaoletuksia. Näin uutismedia asetti kvantifioidun tiedon oikeaan kehykseensä.
Tutkimuksen mukaan tällaiset syväanalyysit muodostavat oman juttutyyppinsä. Esimerkiksi valtiovarainministeriön talouslukujen ja -mallien taustaoletuksia ja -teorioita on esitelty laajoissa artikkeleissa.
Syväanalyysit jäävät kuitenkin omaksi saarekkeekseen eivätkä liiemmin vaikuta politiikan journalismin arkeen. Muun muassa työllisyyslukuja seurataan mediassa jatkuvasti, mutta vain harvoin muistetaan puhua niihin liittyvistä epävarmuuksista.
Tutkijoiden mukaan kvantifiointi on haaste journalismin objektiivisuudelle ja puolueettomuudelle. Toimituksilla ei ole aikaa eikä osaamista arvioida numeroiden luotettavuutta. Tämä tekee poliittisesta päätöksenteosta läpinäkymätöntä.