Kone taittaa sivun silmänräpäyksessä. Hufvudstadsbladetin sivusuunnittelija Pia Ahlberg näyttää, miten se käy. Hän valitsee verkkojutun, tarkistaa kieliasun ja aikamuodot sekä muokkaa otsikon printtiin sopivaksi.
Sitten on koneen vuoro. Ohjelmisto valitsee sivulle ja jutulle parhaiten sopivan taiton. Sen arvio perustuu esimerkiksi jutun mittaan sekä juttuun liitettyihin kuviin ja muihin elementteihin, kuten faktalaatikoihin. Erilaisia juttumalleja on valmiina useita kymmeniä. Sekunnissa osat löytävät paikkansa.
Ja niin printti-Hufvudstadsbladetia on jälleen taitettuna yksi sivu lisää. Se, mihin aiemmin meni parikymmentä minuuttia, hoituu nyt viidessä.
Hufvudstadsbladetia, Västra Nylandia ja Östnylandia on taitettu HBL:n toimituksessa automatiikan avulla puolitoista vuotta. Lehdillä on käytössään norjalaisen Aptoma-yhtiön ohjelmisto.
Printtitiimin päällikkö Maria Björkqvist arvioi, että printtilehtien sisällöistä noin 90 prosenttia taitetaan automatiikan avulla. ”Käsityö” eli esimerkiksi Indesignilla taittaminen ja automatiikan jälkien korjailu ei siis ole loppunut kokonaan. Printtilehden tekeminen on kuitenkin paljon nopeampaa kuin ennen.
Jos koneen valitsema taitto ei miellytä sivusuunnittelijan silmää, hän voi valita toisen juttumallin.
”Joskus kuvat rajautuvat hullusti, ja silloin valitaan tietysti jokin toinen taitto. Mutta kiireessä niin on voinut käydä myös ennen automaattitaittoa”, Ahlberg kertoo.
Uuden järjestelmän myötä printtilehden tekijöitä tarvitaan vähemmän, Björkqvist sanoo.
”Se ei tietenkään ole sinänsä kiva asia, mutta pidentää paperilehden elinaikaa. Pelkkään printin kokoamiseen ei ole enää mahdollista käyttää yhtä paljon resursseja kuin aiemmin.”
Taiton automatisointi tarkoitti Hufvudstadsbladetissa, että kahden printtitiimin työntekijän työsuhde päättyi keväällä ja kahden työnkuva muuttui. Myös sijaisia tarvitaan aiempaa vähemmän.
Iltaisin HBL:n saattelee painoon enää vain yksi taittaja. Se on aika vähän, jos viime hetken uutiset panevat uusiksi jo tehdyt sivut.
”Kyllä siinä kiire tulee”, Pia Ahlberg sanoo.
Sanomalehtiä taittavien journalistien työssä on meneillään iso muutos, kun paperilehtien ilmestymispäivät vähenevät ja ensisijainen julkaisukanava on verkko. Printin syntyä on tehostettu mediataloissa esimerkiksi automaation avulla sekä ulkoistamalla ja keskittämällä taittotyötä.
Åbo Underrättelser ulkoisti keväällä lehden taiton Turun Sanomille. Kahden työntekijän työsuhde päättyi.
Kaakon Viestinnän kuutta lehteä tekee nykyisin yhteinen printtitiimi. Toukokuussa Suomen Lehdistö kertoi Hilla Groupin siirtyvän tämän vuoden aikana yhteiseen, monipaikkaiseen taittoon.
Myös Kaleva-konsernin paikallislehdet on jo jonkin aikaa taitettu sanomalehti Kalevan taittodeskissä. Lapin Kansa ja kaupunkilehdet Uusi Rovaniemi ja Lounais-Lappi on taitettu omissa toimituksissaan.
Nyt yhtiö aikoo automatisoida printtilehtien taiton. Käyttöön tulee sama Aptoma-järjestelmä kuin Hufvudstadsbladetissa. Valmista pitäisi tulla tämän vuoden loppuun mennessä. Keväällä käydyissä muutosneuvotteluissa Kalevan toimituksen taittoryhmästä irtisanottiin työn vähenemisen ja taiton automatisoinnin perusteella kolme työntekijää.
Kalevasta ei haluttu kommentoida Journalistille automaattitaiton tuomia muutoksia. Sanomalehti Kalevan väistyvä päätoimittaja Sanna Keskinen perusteli asiaa sillä, että uudistus on vielä kesken.
Myös työntekijöiden tunnelmat ovat Journalistin tietojen mukaan odottavat. Käyttöönotto on kesken ja uutta tekemisen tapaa vasta harjoitellaan.
Keskinen kertoo, että Lapin Kansa on tarkoitus taittaa Aptomalla lokakuun lopusta, Kaleva taas marraskuun lopusta lähtien.
Kaleva-konsernin ensimmäiset Aptomalla taitetut lehdet, Rantalakeus ja Siikajokilaakso, ilmestyivät elokuussa. Lehdissä julkaistussa jutussa arvioidaan, että kun lehden taittoon on aiemmin kulunut yksi työpäivä, automaattitaiton avulla työ hoituu noin puolessatoista tunnissa.
Sanomalla työskentelevä taittaja saattaa nykyään taittaa työssään viittätoista eri julkaisua, yhden työvuoron aikana yleensä kolmesta neljään eri lehteä. Mediayhtiö keskitti uutislehtiensä taiton toukokuussa.
Aiemmin suurimmilla lehdillä oli omat taittajansa, jotka työskentelivät lehden toimittajien kanssa samassa toimituksessa ja tunsivat tuotteen läpikotaisin. Paikallislehdet taitettiin Aamulehdessä ja Satakunnan Kansassa.
Nyt Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Aamulehden, Satakunnan Kansan sekä yksitoista paikallislehteä taittaa tiimi, jossa työskentelee kolmisenkymmentä ihmistä. Työtä tehdään Helsingissä Sanomatalossa, Tampereella Aamulehden tiloissa Siperiassa, Porissa Satakunnan Kansan toimituksessa Puuvillassa ja etänä.
Päivästä riippuen taittajan työlistalla voi olla yksi paikallislehti tai osia kolmesta päivälehdestä ja Ilta-Sanomista.
Uudistusta edelsivät muutosneuvottelut, joissa ei irtisanottu ketään. Kahdeksan työntekijän työehdoissa tapahtui olennaisia muutoksia.
”Suurin muutos on se, ettei taiteta pelkästään omaa tuotetta”, Sanoman designkeskuksen päällikkö Mikko Lindroos kertoo.
Designkeskuksen taittajat saavat listoja verkossa julkaistuista jutuista, joista taitetaan sivukokonaisuuksia. Jutut on listalla priorisoitu, ja kullakin listalla on oma tavoiteaikataulunsa. Toimittajien pitäisi tehdä jutut täysin valmiiksi, ja niiden pitäisi saapua taittajille editoituna ja oikeassa mitassa, tarkalleen sovittuun aikaan.
”Pyrkimys on, että toimituksista tulisi lista valmiita juttuja tietty määrä ja tietyn kokoisina, ja lehden sivut saadaan hienosti täyteen”, Lindroos kuvailee.
Uudistus ei ole sujunut ongelmitta. Sanomain toimitusosasto teki kesällä aiheesta kyselyn, jonka tulokset olivat huolestuttavia. Kysely oli suunnattu erityisesti designkeskuksen työntekijöille sekä Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa printin parissa työskenteleville.
”Iso osa vastaajista koki, että työn kuormittavuus on kasvanut ja työtehtävät ovat muuttuneet epäselvemmiksi”, Sanomain toimitusosaston puheenjohtaja, Helsingin Sanomien toimittaja Juuso Määttänen kertoo.
Taittajien kuormitusta on lisännyt esimerkiksi se, että taittoa ohjeistetaan listojen ja pikaviestien avulla. Työntekijät kokivat myös, että muutos on tehty liian tiukalla aikataululla ja perehdytys on jäänyt ohueksi.
Sanomain toimitusosasto on käynyt asiasta keskustelua toimitusten johdon kanssa. Määttäsen mukaan työnantaja on vakuuttanut, että asia on otettu vakavasti ja sille tehdään jotain.
”Ymmärrän uudistuksen lähtökohdat hyvin, mutta toivon, että niitä toteutettaessa muistetaan myös pitää huolta ihmisten työhyvinvoinnista. Kyselyssä kävi selvästi ilmi, että se on hyvin suurella osalla kärsinyt”, Määttänen sanoo.
Mikko Lindroos myöntää, että esimerkiksi juttujen ja taiton ohjeistuksissa on yhä kehitettävää. Eri toimituksissa on erilaisia työtapoja, eivätkä kaikki lehdet ole kaikille taittajille vielä samalla tavalla tuttuja.
Kirjoittavien ja kuvaavien journalistien työhön vaikuttaa se, että juttuformaatit ja aikataulut ovat aiempaa tarkempia. Sivut suunnittelevien printtitiimien työtä muuttaa se, ettei taittajaa voikaan enää ohjeistaa hihasta vetämällä, vaan Slack-viestillä.
Designkeskus aloitti toimintansa juuri kesälomien alla, mikä aiheutti omat vaikeutensa.
”Nyt syksyllä tähän tuli tavallaan uusi startti. Mietimme esimerkiksi, mitkä ohjeistuksista ovat tarkoituksenmukaisia, ja kehitämme prosessin sujuvuutta”, Lindroos sanoo.
Menee vielä aikaa ennen kuin kone tekee printtilehden taiton alusta loppuun, eikä taittajia enää tarvita.
HBL:n printtitiimin päällikkö Maria Björkqvist uskoo, että tekoäly voi ennen pitkää taittaa yksinkertaisimmat sivut täysin itsenäisesti ja esimerkiksi hoitaa oikoluvun. HBL:n nykyiseen järjestelmään tällaisia ominaisuuksia ei kuitenkaan vielä suunnitella.
Automatisoituun taittoon siirtyminen ei ollut mikään kevyt projekti, Björkqvist huomauttaa. Tärkeintä oli vakuuttaa toimitus siitä, että uudistus on järkevä.
”Aluksi taittaminen oli työlästä, ja ihmiset päivittelivät hoitavansa saman työn nopeammin Indesignissa. Mutta vähitellen se puhe väheni”, Björkqvist kertoo.
Björkqvist myöntää, että automatisoitu taitto vie taittajien mahdollisuuksia käyttää työssään luovuutta. Hän uskoo kuitenkin, että kun uutta järjestelmää opitaan käyttämään hyvin, myös sillä voidaan toteuttaa luovia ja näyttäviä taittoja.
Sanoman designkeskuksen päällikkö Mikko Lindroos arvelee automatisoinnin ja tekoälytaiton yleistymisen riippuvan paljon myös ohjelmistotaloista: onko niillä ylipäätään halua ja taloudellista järkeä kehittää printtilehtien taittoon soveltuvia ohjelmia.
”Että toteavatko ne kolmannen kehitysversion jälkeen, että tämä on parasta, mitä me tarjoamme”, Lindroos sanoo.
Lindroos ajattelee, että taittajia ja toimitussihteerejä tarvitaan niin kauan, kun lehtiä julkaistaan paperisina tai sähköisinä näköislehtinä. Heitä tarvitaan tietysti myös suunnittelemaan ja toteuttamaan näyttäviä digijuttuja.
”Entistä enemmän siinäkin työssä siis painottuvat verkko ja editointi ja entistä vähemmän se, että kädessä on tulostettu lehden sivukartta, johon piirrellään laatikoita”, Lindroos sanoo.
”En näe, että tulee se päivä, että automatiikka hoitaa aukeamat, joilla voitetaan palkintoja.”
Sivusuunnittelija Pia Ahlberg kertoo, että on kaivannut vanhan taittotavan vapautta esimerkiksi HBL:n sunnuntaisivuja tehdessään.
”Uutissivujen tekemisessä uusi järjestelmä on kuitenkin ylivoimainen.”
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
