”Tykkään vanhan filmimateriaalin restauroimisesta. Parasta tässä työssä on, kun saan huonokuntoisen filmin hyvään kuntoon – niin, että se näyttää siltä, kuin se olisi kuvattu eilen”, Ilari Paavonen kertoo.
Paavonen, 59, työskentelee Ylen digitointi- ja restaurointitiimissä. Hän kunnostaa ja tallentaa 1950 – 1990-lukujen televisio-ohjelmia ja elokuvia digitaaliseen muotoon.
”Ääninauhat ovat erityisen herkkiä. Ne alkavat muodostaa etikkahappoa, hapertuvat ja muuttuvat käyttökelvottomiksi.”
Kun filmi tulee arkistosta, Paavosen konservaattorikollega avaa purkin ja tarkastaa filmin kunnon sekä sen, että skarvit eli filmin liitoskohdat kestävät. Sitten tämä pesee filmin erityisessä pesukoneessa. Kun filmi on skannattu, se siirtyy Paavosen tietokoneelle. Hän korjaa kuva kuvalta valot ja värit, vakauttaa kuvan sekä poistaa roskat ja naarmut.
Paavola osaa kaikki kunnostuksen työvaiheet. Hitain niistä on värimäärittely. Vertailukohtia oikealle värimaailmalle etsitään esimerkiksi vanhoista lähetystallenteista. Jos mahdollista, avuksi pyydetään alkuperäinen kuvaaja.
Ylen filmiarkiston digitoinnissa riittää työtä lähes 20 vuodeksi.
”Filmit tuhoutuvat pikkuhiljaa. Siksi täällä paiskitaan työtä kahdessa vuorossa.”
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
