”En ole ikinä halunnut tehdä muuta kuin dokumentteja”, ohjaaja-käsikirjoittaja Minna Dufton sanoo.
”Olen elänyt ja hengittänyt niitä 1990-luvulta asti.”
Dufton aloitti uransa BBC:n dokumenttitoimituksessa vuosituhannen vaihteessa. Viisi vuotta sitten hän perusti Raggari Filmi -tuotantoyhtiön.
Tuolloin elokuva- ja tv-alalla kannustettiin hakemaan kasvua kansainvälistymisestä. Nostetta oli: esimerkiksi fiktioelokuvien ja -sarjojen tuotanto tuplaantui vuodesta 2017 vuoteen 2018 ja pysyi sen jälkeen samalla tasolla. Tekijöitä etsittiin keikkahommiin kiivaasti toivoen, että joku ehtisi.
Dufton mietti yritystä perustaessaan tarkkaan riskejä. Koronapandemian aikana hän ajatteli, että se tuskin jää viimeiseksi töyssyksi. Vaikeudet kuitenkin kasautuivat: tuli Ukrainan sota ja Hollywoodin lakot. Vuosi sitten tammikuussa tilaukset loppuivat.
”Kesällä peruuntui alle kahden viikon varoitusajalla tv-sarja, johon olin menossa apulaisohjaajaksi. Aukko tuloissa kasvoi mahdottomaksi”, Dufton kertoo.
Samaan tilanteeseen on joutunut moni muukin. Elokuva- ja tv-alan työllisyystilanne on vaikeutunut entisestään.
Merkkejä epävarmuudesta alkoi näkyä vuosi sitten. Alkuvuodesta 2023 Yle kertoi odottavansa vaalitulosta ja jarrutteli tilauspäätöksiä.
Vaikka tarjolla olisi Jeesuksen toinen tuleminen yksinoikeudella, se ei mene kaupaksi.
Petteri Ahomaa, televisiotuottaja
Lokakuussa MTV irtisanoi henkilöstöä ja vähensi ulkoisen työvoiman käyttöä. Elisa Viihde Viaplay irtautui tappiollisesta Viaplaysta. Elisan alkuperäissarjat siirtyivät Sanoman Ruutu+ -suoratoistopalveluun. Sieltäkään ei ole odotettavissa tilauksia: katsojille on jo hankittu runsas uusi tarjonta.
Tuotannot ovat jäissä. Suoratoistopalveluiden pudotuspeli on alkanut, eikä mainosrahoitteisilla kanavillakaan mene hyvin.
”Vaikka tarjolla olisi Jeesuksen toinen tuleminen yksinoikeudella, se ei mene kaupaksi”, 30 vuotta alalla työskennellyt tuottaja Petteri Ahomaa kuvaa tilanteen mahdottomuutta.
Samaan aikaan elokuva- ja tv-tuotantoihin tarkoitetut tuet ovat vähentyneet.
Veikkauksen tuottojen ohjaamisesta nimettyihin tarkoituksiin luovuttiin vuoden 2024 alusta. Rahat käytetään nyt yksilöimättä valtion menoihin.
Hallitus päätti leikata 16 miljoonaa euroa kulttuurin määrärahoista. Suomen elokuvasäätiön osuus leikkauksista oli hieman alle miljoona euroa. Kustannukset ovat kasvaneet, mutta rahoitus ei ole lisääntynyt. Myös elokuvataiteelle Taiken kautta jaettava tuki pienenee viisi prosenttia.
Hallitus harkitsi myös av-tuotantokannustimesta luopumista, mutta pyörsi päätöksensä. Vaikka kannustin sai jatkoa, epävarmuus ehti jo aiheuttaa vahinkoa. Tuotantoja päätettiin kuvata Suomen sijaan muualla.
Tuoreita lukuja elokuva- ja tv-alan toteutuneista henkilötyövuosista ei ole. Alalta puuttuu kattava ja ajantasainen tilastointi, kertoo alan tuottajien järjestön APFI:n toiminnanjohtaja Laura Kuulasmaa.
Myöskään Suomen elokuva- ja mediatyöntekijöiden yhdistyksellä ei ole kattavaa tietoa alan muutosneuvotteluista. Monissa isoissa tuotantoyhtiöissä ja kalustovuokrausfirmoissa ne ovat kuitenkin käynnissä tai tulossa.
Suuri osa alan työstä tehdään freelancerina, apurahoilla tai oman pienyrityksen kautta. Siksi työpaikkojen katoaminen ei välttämättä tule näkyviin irtisanomisina. Tuotantoyhtiöiden taloustilanteesta kertovat tilinpäätökset valmistuvat vasta kesällä.
Ala toivoo, että kyseessä olisi samanlainen väliaikainen kriisi kuin ennenkin. Ainakin tv-tuotantojen puolella näyttää kuitenkin siltä, että markkina muuttuu ja pienenee, eikä vienti tule kattamaan aukkoja.
”Tulevaisuudessa tehdään vähemmän, mutta isompia tuotantoja. Tällä on selviä työllisyysvaikutuksia, sillä yhden ison tuotannon tekemiseen tarvitaan vähemmän väkeä kuin monen pienen”, tv-tuottaja Anssi Rimpelä sanoo.
Ylen rahoitusta arvioivan parlamentaarisen työryhmän on määrä saada työnsä valmiiksi kevään aikana. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Ylen leikkaukset eivät toteutuisi vaalilupausten suuruisina. Epävarmuus vaikuttaa silti alaan: Yle ei voi sitoutua tilauksiin, ellei sillä ole takuita rahoituksestaan.
”Viimeiseen asti yritin ja ajattelin, että kuuntelen vielä tämän infon”, Minna Dufton sanoo.
Mutta kun Yle loppusyksystä tiedotti, ettei tilanne tule selviämään ennen kevättä, Duftonin oli pakko hakea firmansa konkurssiin. Hän ehti olla yli 400 päivää ilman palkkatuloja.
”Koko markkina muuttui niin monta kertaa, että siinä on ollut ihan mahdoton pärjätä.”