Korjaava juttu: Selitin transitiivisuudesta ja objekteista, vaikka kyseessä oli tukipronominin tarve

Journalistissa 6/2025 julkaistussa Kieli-kolumnissani on korjattavaa. Tarkoituksenani oli esitellä kolumnissani erästä toistuvaa virhetyyppiä muutamien journalististen esimerkkivirkkeitten avulla. Esimerkkien käsittely meni kuitenkin mönkään, koska käytin kieliopin käsitteitä tavalla, joka ei vastaa esimerkiksi Isossa suomen kieliopissa esiteltyä käyttöä.

Kolumnin esimerkit olivat ”olen huolestunut, millaisen tulevaisuuden lapsemme kohtaavat” ja ”Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg luottaa, että Turkin parlamentti hyväksyy Ruotsin Nato-jäsenyyden nopeasti”. Pyrkimykseni oli selittää, miksi näistä esimerkeistä tuntuu puuttuvan tietyt sanat sivulauseen edeltä. Olisi norminmukaisempaa kirjoittaa näin: ”olen huolestunut siitä, että – –” ja ”Naton pääsihteeri luottaa siihen, että – –”.

Kuvasin tätä ilmiötä virheellisesti transitiivisuudeksi ja virkkeistä puuttuvia siitä– ja siihen-sanoja objekteiksi. Ison suomen kieliopin mukaan nämä tapaukset eivät kuitenkaan ole transitiivilauseita, kuten kolumnissani väitin, eivätkä objekteiksi nimeämäni sanat objekteja.

Transitiivilause tarkoittaa lausetta, jossa on predikaatin lisäksi objekti. Esimerkkeinä käyttämäni lauseet eivät ole transitiivilauseita, koska niissä ei ole Ison suomen kieliopin tunnistamia objekteja. Objektin mahdollisiksi sijamuodoiksi Iso suomen kielioppi luettelee nominatiivin, genetiivin, partitiivin ja tietyissä tapauksissa myös akkusatiivin. Lisäksi objektina voi olla myös lause tai infiniittirakenne. Isoon suomen kielioppiin nojaten nämä kolumnissa käyttämäni kieliopin käsitteet eivät siis pidä paikkaansa.

Kolumnini tarkoituksena ei ollut käsitellä objektia lauseenjäsenenä tai transitiivilauseita kieliopillisesta näkökulmasta vaan antaa neuvoja journalististen esimerkkivirkkeitten täydentämiseen kielenhuollon näkökulmasta. Journalisti-lehden Kieli-kolumnien tapaan koetin myös tässä tekstissä käyttää kielen käsitteistöä tavalla, joka olisi mahdollisimman monelle lukijalle ymmärrettävä ja tuttu, mutta silti riittävän täsmällinen. Se ei kuitenkaan onnistunut. Käytin esimerkiksi käsitettä objekti tarkoittamaan yksinkertaistaen eräänlaista verbiä täydentävää kohdetta.

Objektin sijaan kolumnini esimerkeissä on kyse tukipronomineista eli pronomineista, joihin liitetään verbin rektion vaatima sijapääte. Tukipronominin sijamuoto määräytyy ja voi vaihdella verbin mukaan, eikä se läheskään aina ole objektin asemassa tai sijamuodoissa.

Aiemmin julkaistu kolumni on nyt päivitetty kokonaan niin, että siinä puhutaan tukipronomineista. Tekstin ydin on, että virkkeistä saattaa toisinaan unohtua tukipronomini ja se olisi sitten hyvä lisätä niihin.

Käsitteitten määrittely erilaisin tavoin ja erilaiset näkemykset kuuluvat kielitieteeseen, kuten muihinkin tieteenaloihin. Elävän kielen kielioppi on ylipäätään monitahoinen ilmiö, ja kaikki kielioppiteokset ovat aina vain vaillinaisia pyrkimyksiä kuvata kielen moninaisia rakenteita ja variaation mahdollisuuksia. Kielioppia ja sen käsitteistöä tarvitaan kielen analyyttiseen käsittelyyn.

Kieliasioista puhuttaessa – myös yleistajuisissa teksteissä – kielitieteen käsitteistöä on syytä käyttää täsmällisesti eikä ainakaan harhaanjohtavasti. Esimerkiksi kolumni-tekstilajin tiiviys ei aina mahdollista termien selittämistä kovin laajasti. Jos kieltä kuvaaville käsitteille ei selitetä poikkeavia erityismerkityksiä, voidaan olettaa, että ne merkitsevät nimenomaan sitä kuin kielen kontekstissa yleensä. Muuten tekstiä ei voi ymmärtää tarkoitetulla tavalla.