Toimittaja Tarja Hirvasnoroa, 61, harmittaa, ettei hän laittanut ylös päivämäärää, jolloin yölliset hikikylvyt alkoivat. Se olisi ollut komea yksityiskohta juttuun, jonka hän kirjoitti keväällä 2020 Kodin Kuvalehteen omistaan ja parin muun toimittajan vaihdevuosioireista.
”Toimin tietenkin niin kuin toimittajat toimivat, että kun tulee vastaan ongelma, tehdään juttu ja saadaan itsekin tietoa ratkaisuista”, Hirvasnoro sanoo.
Hirvasnoro on työskennellyt Kodin Kuvalehdessä vuodesta 1989. Nykyään hän työskentelee toimittajana Kodin Kuvalehden ja Et-lehden yhteistoimituksessa.
Hirvasnoron jutun johtopäätös oli, että koska hormonit ovat ensisijainen hoito vaihdevuosi-ikäisten univaikeuksiin, myös hänen oli aika ottaa yhteyttä gynekologiinsa estrogeenikorvaushoidosta.
”Ja näinhän minä tein ja sain estrogeenit.”
Lääkitys helpotti hikikohtauksiin heräilyä mutta ei poistanut oireista vaikeinta: sitä, että yöunet loppuvat aamuyöstä. Pahimmillaan unettomuus on, kun töissä on stressiä.
Vaikka Hirvasnoro yrittäisi kuinka laskea lampaita, ajatukset palaavat kesken olevan jutun juoksutukseen, haastateltavien löytämiseen tai asioihin, jotka pitää aamulla hoitaa. Välillä mielessä pyörivät työyhteisön asiat.
Joskus Hirvasnoro nukahtaa lopulta hetkeksi uudestaan. Ennen vaihdevuosia hän oli supernukkuja ja aamuvirkku. Nyt hän joutuu aamuisin neuvottelemaan itsensä kanssa.
”Että kyllä tästä nyt ihan oikeasti täytyy nousta ja lähteä töihin.”
Hirvasnoro on tottunut univajeeseensa. Toimintakykyisenä pysyminen ei silti tarkoita sitä, että elämä ja työelämä olisivat entisensä.
”Mitenkähän paljon paremmin osaisin keskittyä ja löytäisin juttuihin sanoja, rakenteita ja haastateltavia, jos pää olisi edelleen täysin kirkas”, Hirvasnoro sanoo.
”Vaikka työn tulos olisi sama, sen tekeminen maksaa nyt itselle enemmän. Kun valvoo kello neljä aamulla, seuraava päivä vaatii enemmän selkänahasta rullaamista.”
Haastatteluja tehdessään Hirvasnoro uppoaa edelleen täysin ammattirooliinsa. Kokouksissa ja pitkiä juttuja kirjoittaessa keskittyminen tahtoo kuitenkin katkeilla. Se on raskasta, koska Hirvasnoron työn ydintä ovat juuri pitkät featurejutut.
Erityisen vaikeaa kirjoittaminen on lähipäivinä, joita toimituksella on nykyään kaksi viikossa. Vaikka kollegojen tapaaminen Helsingin Sanomatalossa on kivaa, Hirvasnoro kärsii avokonttorin hälystä ja trafiikista. Siksi hän yrittää järjestellä työnsä niin, että voi purkaa lähipäivinä haastatteluja ja kirjoittaa lyhyitä juttuja ja kirjoittaa pitkiä juttuja etäpäivinä.
”Kotona niiden kirjoittaminen onnistuu”, Hirvasnoro sanoo.
Vuonna 2020 Hirvasnoro oli sen aikaisen työyhteisönsä ensimmäinen, joka ”syöksähti vaihdevuosirumbaan”. Sittemmin muita on seurannut perässä. Naisvaltaisessa työyhteisössä vaihdevuosista on ollut helppo kirjoittaa ja puhua. Oireiden hoidosta ja työelämästä niiden kanssa hän on kuitenkin huolehtinut pääsääntöisesti ilman työnantajan apua.
Vaikka Hirvasnoro olisi päässyt gynekologille työterveyshuollon kautta, estrogeenihoidon hakeminen omalta tutulta lääkäriltä tuntui luontevammalta. Mahdollisuutta työelämän joustoihin hän ei ole halunnut edes selvittää.
”Siinä pistää jo ihan ammattiylpeys vastaan, että en todellakaan halua mitään kevennyksiä tai sitä, että omaa työtaakkaa siirrettäisiin työkaverin niskoille. Me olemme toimituksessa kaikki erittäin täystyöllistettyjä”, Hirvasnoro sanoo.
”Ja jos työaika lyhenisi, tällaisena vähän ylitunnollisena ihmisenä tekisin kuitenkin ne samat tunnit vähän pienemmällä palkalla.”
Kerran Hirvasnoro kävi unettomuuden vuoksi työterveyslääkärillä ja sai hoidoksi mielialalääkkeitä. Hän haki lääkkeet apteekista mutta ei ottanut niitä.
”Alkoi tuntua hullulta, että söisin mielialalääkkeitä, että pystyisin käymään töissä. Minä en ole sairas, vaan minulla on vaihdevuodet. Ne ovat osa elämää ja koskevat puolta ihmiskunnasta.”
Lääkkeetöntä apua Hirvasnoro saa oireisiinsa liikunnasta. Hän ulkoilee ja ahkeroi kuntosalilla niin, että tuntuu. Lomilla, kun stressi vähenee, uniongelmat helpottavat. Tai jos uni ei yöllä tule, sitä voi paikata päiväunilla.
Tänä keväänä Hirvasnoro on paininut uniongelmien kanssa kuusi vuotta. Vaikka työarki periaatteessa sujuu, se on raskasta. Siksi hän on ”laittanut punnuksia vaakaan”. Yhdessä kupissa on työ, joka on tehtävä kunnolla. Sitä odottaa myös työnantaja. Toisessa kupissa on terveys.
”Kyllä se on alkanut pelottaa, että tilanne alkaa näkyä terveydessä. En haluaisi aloittaa uupumiskierrettä. Enkä halua jäädä seuraamaan, tuleeko aamu, jona en tosiaan pääse ylös sängystä”, Hirvasnoro sanoo.
Hirvasnoro täyttää syksyllä 62 vuotta. Silloin hän voi hakea osittaista varhennettua vanhuuseläkettä. Sen hän aikoo tehdä, vaikka varhennettu eläke on pieni ja syö varsinaista eläkettä. Hirvasnoro on jo puhunut asiasta toimituksen ja työnantajan kanssa.
”Ajatus on pitää loput lomat pois ennen vuodenvaihdetta ja jäädä sitten virallisesti pois.”
Lukijapalaute laukaisee tunnemyrskyn nanosekunnissa
Toimittaja Sari Jaatinen, 56, on kärsinyt vaikeista vaihdevuosioireista viitisen vuotta. Iso osa oireista liittyy mielialaan.
”Välillä pitää oikein ihmetellä, mihin se aina hyvällä tuulella oleva västäräkki on minusta kadonnut. Tunnen silmitöntä alakuloa ja ahistaa, niin kuin täällä Raahessa sanotaan”, Jaatinen sanoo.
Jaatinen on työskennellyt Pohjois-Pohjanmaalla ilmestyvässä paikallislehdessä Raahen Seudussa vuodesta 1997. Hän tekee myös kaupunkilehti Raahelaista.
Alakulon ja ahistuksen lisäksi Jaatista suututtaa. Tunteen voi nostattaa ”nanosekunnissa” esimerkiksi lukijapalaute. Siitä huolimatta Jaatinen kommunikoi lukijoiden kanssa asiallisesti ja rakkaudella. Sen jälkeen hän kuuntelee pianomusiikkia.
Jaatinen aloittaa nykyään jokaisen työpäivänsä kuuntelemalla islantilaisen pianistin Víkingur Ólafssonin tulkinnan Johan Sebastian Bachin urkusonaatista nro 4, BWV 528, toisesta osasta Andante.
”Se pudottaa kierroksia ja pelastaa myös, kun tämä turbo tuntuu käynnistyvän sisuksissa”, Jaatinen sanoo.
Nuorena toimittajana Jaatinen saattoi itkeä työpaikan vessassa, jos joku oli pahoittanut hänen mielensä. Nykyään kyyneleet virtaavat taas, sekä ilosta että ahdistuksesta.
Ahdistusta aiheuttavat esimerkiksi jutunaiheet, joissa Jaatinen ei tunne olevansa omalla maaperällään. Sellaisista ei ole pulaa paikallislehdessä, joka käsittelee levikkialueensa asioita laidasta laitaan.
”Teen juttua jostain SSAB:n Raahen tehtaan asiasta, ja minulle tulee yhtäkkiä olo, että nyt en vakuuta näissä teräsmarkkinoiden suhdanteissa. Sitten löydän itseni vessasta nieleskelemästä, että kehtaanko enää mennä ihmisten silmien eteen”, Jaatinen sanoo.
Pahimmillaan tunnemyrskyt ovat, jos uni on ollut edellisenä yönä katkonaista. Huonoista unista seuraa myös keskittymisvaikeuksia ja aivosumua. Ne ovat uutta Jaatiselle, jonka ammatti-identiteetti on aina ollut ”nopea, tuottelias ja virheetön kirjoittaja”.
”Eräänä päivänä huomasin lehteä lukiessa, että jumalauta täällä on virheitä. Sanojen lopusta puuttui -n-kirjaimia ja tekstistä pilkkuja ja pisteitä, vaikka vannon, että olin kirjoittanut ne siihen. Välillä unohdan nimet – minä, jota muisti ei jätä koskaan pulaan”, Jaatinen sanoo.
Ilmiö on ollut Jaatiselle isoimpia ammatillisia iskuja 28 vuoteen. Se herättää hänessä kapinahenkeä.
”Että mitä tämä luhistuminen oikein on, en kai mä jumaliste homehdu? On hirveän vaikea myöntää, että hiihdän nyt tuttuja latuja lipsuvilla suksilla.”
Arjen työssä keskittymisvaikeudet tarkoittavat sitä, että aiemmin itseensä ja rutiiniinsa lujasti luottanut Jaatinen terästäytyy nyt pikkiriikkisimmänkin jutun kanssa. Erityisen työlästä se on hetkinä, joina keho alkaa äkkiä vetää toiseen suuntaan.
Aiemmin energisestä Jaatisesta saattaa nyt kesken työpäivän tuntua, että pitäisi ottaa tirsat. Joskus hän haluaisi sanoa jo ennen lounasta, ettei jaksa.
”Mutta ei kyse ole jaksamisesta vaan siitä, että akusta loppuu yhtäkkiä virrat”, Jaatinen sanoo.
”Samaan aikaan työ on koko ajan vaativampaa. Verkkoa on täytettävä koko ajan.”
Joskus väsähtämiseen auttaa nouseminen työpisteeltä ja meneminen muutamaksi minuutiksi ulos hengittelemään. Toisinaan Jaatinen virkistäytyy miettimällä hetkisen ihan muuta kuin työtä. Sitä varten työpisteellä on paljon viherkasveja, kuvia rakkaista ihmisistä, kannustavia postikortteja, lintuharrastukseen liittyviä kuvia ja matka-ikoni.
”Asiat, jotka tuottavat mielihyvää siviilissä, kannattaa tuoda töihinkin”, Jaatinen sanoo.
Hän myös yrittää järjestellä työnsä niin, että kuormittavia jutturuuhkia tulisi mahdollisimman vähän. Vaikka töissä on tavallistakin enemmän kiire ennen Raahen Seudun kahta ja kaupunkilehti Raahelaisen yhtä viikoittaista painopäivää, Jaatinen ei jää niiden jälkeen huokailemaan helpotuksesta.
Kuten muinakin päivinä, hän tulee puoli kahdeksan aamulla vielä hiljaiseen toimitukseen ja alkaa valmistella seuraavien numeroiden juttuja.
Jaatinen ei ole puhunut vaihdevuosista esihenkilönsä kanssa eikä toimituksessa. Koska pääosa työkavereista on muita kuin samanikäisiä naisia, vaihdevuodet ovat tuntuneet hänen omalta asialtaan. Toisaalta kollegoilta saa työhön tukea riippumatta tuen tarpeen syystä.
”Se on aivan älyttömän suuri lohtu ja helpotus, että voin luetuttaa juttuni työkavereilla ja päätoimittajalla. Varsinkin, jos se koskee jotain monimutkaista asiaa, on seuraavan päivän lehden pääuutinen ja jutussa on mukana faktaa, graafia ja ties mitä tilkettä”, Jaatinen sanoo.
Raahen Seutu ja Raahelainen kuuluvat Kaleva-konserniin, jonka kattavia työterveyspalveluita Jaatinen kiittää. Hän on käynyt niiden kautta esimerkiksi työpsykologilla silloin, kun oli palaamassa töihin syöpään sairastumisen jälkeen. Vaihdevuosista Jaatinen ei ole halunnut työterveydessäkään puhua. Myöskään hormonihoitoa hän ei ole halunnut kokeilla.
”Olen ajatellut, että niin kauan kuin keksin itse ratkaisuja, joilla selviydyn oireiden kanssa, teen niin”, Jaatinen sanoo.
Näin media-alan työnantajat suhtautuvat vaihdevuosioireiden hoitoon
Tämän jutun haastateltavat eivät ole juuri etsineet työnantajalta apua työssä jaksamiseen vaihdevuosioireiden kanssa. Journalisti kysyi Sanomasta, Kalevasta ja Ylestä, millaisia tukimalleja ja -käytäntöjä yhtiöissä olisi tarjolla. Niiden edustajat vastasivat sähköpostilla.
Kaikkien kolmen yhtiön työntekijä pääsee tarvittaessa erikoislääkärille vaihdevuosioireiden takia. Sanoman hyvinvointipäällikkö Hanna Myllymaa kuitenkin korostaa, että kyse pitää olla työkyvystä. Ylen ja Kalevan vastaajat viittaavat syksyllä 2025 julkaistuun Käypä hoito -suositukseen, jonka mukaan vaihdevuosioireiden hormonihoidon voi aloittaa myös yleislääkäri tai työterveyslääkäri eikä erikoislääkäriä aina tarvita.
”Vaihdevuosioireita tutkitaan ja hoidetaan normaalin työterveyssopimuksen mukaan, johon kuuluvat yleis- ja erikoislääkäritasoinen sairaanhoito ja laboratoriotutkimukset”, kertoo brändi- ja viestintäjohtaja Anna Kärävä Kalevasta.
”Työterveyspalvelumme kattaa hoidon aloituksen ja tarvittaessa erikoissairaanhoidon konsultaation diagnoosin saamiseksi”, kertoo henkilöstö- ja vastuullisuusjohtaja Laura Ansaharju Ylestä.
Alkuvaiheen jälkeen vaihdevuosioireiden hoito ei kuitenkaan välttämättä jatku. Näin on esimerkiksi Ylessä.
”Jos seurannassa ilmenee diagnoosin ja hormonihoidon aloituksen jälkeen jotakin monimutkaisempaa, silloin ohjaamme julkiselle puolelle ja pitää maksaa lähtökohtaisesti itse”, Ansaharju kertoo.
Ylen työntekijät ovat toivoneet työterveyden laajentamista myös vaihdevuosioireiden erikoishoitoon, sanoo Ylen ohjelmatyöntekijöiden YOT:n pääluottamushenkilön Mikko Martikainen. Työnantaja ei ole siihen suostunut.
”Pidän sitä valitettavana, sillä hoitamattomina vaihdevuosioireet voivat vaikuttaa merkittävästi naisen työkykyyn, ja asianmukainen hoito taas tukee työkykyä. Kyse on monimuotoisuudesta, tasa-arvosta ja työnantajan vastuusta työntekijöitään kohtaan”, Martikainen sanoo.
Kaikissa kolmessa yhtiössä vaihdevuosia käsitellään osana työhyvinvoinnin kokonaisuutta.
”Erilaiset työelämän joustot ovat työtilanteen salliessa käytössä, olipa syy mikä tahansa. Meillä on mahdollista muokata työtä tai tehdä muutoksia työaikaan”, kertoo Sanoman Myllymaa.
Myös Kalevassa on Anna Kärävän mukaan mahdollisuus työkykyä tukeviin joustoihin, kuten työn tauottamiseen sekä liukuvaan työaikaan ja hybridityöhön.
Kalevassa uniongelmista kärsivä työntekijä voi hakeutua työterveyden kautta univalmennukseen. Sanoma taas järjesti viime vuonna koko henkilöstölleen vaihdevuosiin ja niiden hoitamiseen liittyvän luennon.
Nina Erho
Työpaikkojen ja työterveyden käytännöt laahaavat suosituksen perässä
Vaihdevuodet saivat ensimmäisen kansallisen Käypä hoito -suosituksensa syksyllä 2025. Sen tavoite on, että terveydenhuolto tunnistaa naiset, joilla on haittaavia vaihdevuosioireita.
Suosituksen mukaan oireet pitää hoitaa tai ohjata potilas sopivaan hoitopaikkaan. Hormonihoidon voi aloittaa yleis- tai työterveyslääkäri, jolloin gynekologin kantaa ei pääsääntöisesti tarvita.
Työterveyslaitos selvitti samana vuonna vaihdevuosi-ikäisten työkyvyn tukemista eri alojen työpaikoilla ja työterveyshuollossa. Selvityksen mukaan vaihdevuosioireet näkyvät työpaikoilla ja vaikuttavat työkykyyn. Silti niille ei ole omia puheeksi ottamisen eikä työkyvyn tukemisen malleja. Puhumattomuus hankaloittaa tuen tarjoamista. Työterveyshuolloilta puuttuvat systemaattiset käytännöt vaihdevuosioireiden tunnistamiseen, eikä niiden hoito yleensä kuulu työterveyssopimuksiin.
Toisaalta tilanne voi jollain aikavälillä muuttua. Pirkanmaalla käynnistyi viime vuonna VAITO-hanke, jonka tavoite on vahvistaa perus- ja työterveyshuollon ammattilaisten osaamista vaihdevuosien tunnistamisessa ja hoidossa sekä luoda toimintamalli vaihdevuosi-ikäisen hyvinvointia ja työssäjaksamista tukeville palveluille. Hanke on osin EU-rahoitteinen, ja sen toteuttavat Tampereen ammattikorkeakoulu, Pirkanmaan hyvinvointialue ja paikalliset työterveystoimijat.
Vireillä on ollut myös vaihdevuosiin liittyviä kansalaisaloitteita. Niissä on ehdotettu esimerkiksi työterveyshuoltolain muuttamista siten, että työterveyshuoltoon sisältyisi maksuton hoito ja tuki vaihdevuosioireista kärsiville naisille.
Nina Erho
Uusimmassa lehdessä
- Anni Mattila työskentelee elokuvien ja tv-sarjojen kuvauspaikkojen parissa. Työn jälki näkyy joka kuvassa.
- Jäsenyhdistyksillä on yli kuuden miljoonan varallisuus. Liitto toivoo, että yhdistykset keskittäisivät rahansa ydintoimintaan.
- Lehdistönvapauden kärkeen palataan valinta kerrallaan
- Ett år efter flytten – i Sundsvall görs finlandssvenska tidningar med passion men utan lokalkännedom