Sattuu ja tapahtuu

Viinalla parempaa ydinvoimalobbausta?

Työskentelin vakituisena politiikan toimittajana 1980- ja 1990-lukujen ­taitteessa noin kahdeksan vuotta. Tuohon aikaan ­alkoholi ei näytellyt enää niin suurta osaa toimittajan työssä kuin vuosikymmen tai ­pari aiemmin – ainakin, jos legendoihin on uskominen. Toki raittiita ja vähemmän raittiita toimittajia lienee ollut kaikilla vuosikymmenillä.

Joka tapauksessa 1990-luvun ­alkupuoliskolla sain kutsun niin viinatoksiseen tilaisuuteen, etten ollut urallani aikaisemmin törmännyt. Kyse ei ollut iltatilaisuudesta, vaan ­normaalista lounasinfosta, jossa Energiateollisuuden toimitusjohtaja ja Metallityöväen liiton viestintäpäällikkö lobbasivat ydinvoimaa. Sehän ei tuohon aikaan ollut yhtä suosittu energianlähde kuin nykyisin.

Ehkäpä siitä syystä lobbarit halusivat vahvistaa sanomaansa viinejä vahvemmilla lounasruokajuomilla: infotilaisuuteen tuotiin täysin varusteltu viinakärry eli Koskenkorvaa, vodkaa, viskiä, konjakkia, giniä ja mitä niitä nyt olikaan.

Toimittajien kunniaksi on sanottava, että ainakaan minun silmin kukaan infotilaisuuteen osallistuneista ei viinaksiin kajonnut. Lounas syötiin ja info kuunneltiin, toki lounasviinin kera, mutta sitten pitikin lähteä toimituksiin juttuja tekemään.

Ehkä tarinan opetus on siinä, että ­viinaksien sijaan ydinvoiman puolesta on sittenkin toiminut paremmin fossiilisten energialähteiden aiheuttama ilmastonmuutos. Ja lähes ainahan liiallinen öljyn ja viinan käyttö ovat olleet turmioksi.