Villa Rulluddissa olisi vielä hetki sitten voinut kuulla neulan putoavan. Nyt vanhassa espoolaisessa merenrantahuvilassa astelee ja sorisee kymmenkunta ihmistä.
Anni Mattila seisoo keittiön kupeessa puhelin korvallaan. Hän puhuu Olli Hyttiselle, jonka tapahtumatuotantoyritys vuokraa huvilaa Espoon kaupungilta.
Hyttinen on käynyt avaamassa huvilan oven ja jatkanut matkaansa. Nyt Mattilalla on hänelle yksityiskohtaisia kysymyksiä siitä, mitä tv-sarjan kuvausryhmä voi muutaman viikon kuluttua alkavissa kuvauksissa huvilassa tehdä ja mitä ei.
”Saako käyttää kuvissa kaikkia astioita, jotka ovat keittiössä? (Saa). Saako käyttää tiskikonetta? Joo, osataan käyttää. (Saa). Saako täällä polttaa kynttilöiltä? (Ei saa).”
Anni Mattila on elokuva- ja tv-alan termein location scout eli kuvauspaikkojen etsijä. Hänen työtään on löytää elokuville ja tv-sarjoille kuvauspaikat eli lokaatiot. Tällä kertaa kuvauspaikkoja tarvitsee nuortensarja Räjähdysherkän kolmas tuotantokausi, jonka tuotantoyhtiö Tekele Productions kuvaa Ylelle huhti- ja toukokuussa 2026.
Tammi- ja helmikuussa Mattila on kartoittanut noin sataa paikkaa, käynyt paikan päällä niistä kymmenissä, laatinut niistä kuvalliset esittelyt ohjaajalle, kuvaajalle ja lavastajalle, vieraillut parhaiksi arvioiduissa heidän kanssaan, neuvotellut paikkojen yhteyshenkilöiden kanssa aikatauluista, hinnoista ja muista vuokraehdoista ja solminut lopulta sopimukset noin parinkymmenen paikan käytöstä. Mattila teki samaa työtä myös sarjan toisella kaudella, mutta kuvauspaikkojen joukossa ei juuri ole samoja.
Nyt 12. maaliskuuta on meneillään teknisen kuvauspaikkakierroksen eli tech reccen kolmas ja viimeinen päivä. Se on alkanut Mattilan osalta kello 8 ja päättyy kello 18.
Kierroksella tuotannon eri vastuualueiden vetäjät vierailevat yhdessä sarjan kuvauspaikoissa ja käyvät läpi, mitä niissä tehdään kuvausten aikana. Ryhmä kulkee paikasta toiseen pikkubussilla ja henkilöautoilla. Mukana ovat tuotantopäällikkö, ohjaaja, kuvaaja, apulaisohjaaja, lavastaja, apulaislavastaja, äänittäjä ja puomittaja.
Mattila on suunnitellut kierroksen. Hän on yhdistänyt kymmenien ihmisten ja paikkojen aikataulut toisiinsa niin, että autot ajaisivat mahdollisimman vähän siksakkia. Hän huolehtii myös siitä, että aikataulu pitää. Samaan aikaan hän kerää tuotannon muiden vastuualueiden vetäjien toiveita ja huomioita siitä, mitä kuvauspaikkoihin liittyviä käytännön asioita hänen pitää vielä ennen kuvauksia selvittää, hoitaa ja luvittaa.
Viimeiseksi ryhmä suunnittelee kohtausta Villa Rulluddin merenpuoleisella sisäänkäynnillä. Kun sävelet siellä alkavat olla selvät, Mattila kipaisee vielä sisälle tutkimaan sähkökaappia.
Sen suljettuaan hän soittaa Espoon Pohjois-Tapiolassa sijaitsevaan ravintola Thai & Chinaan ja kysyy, voiko ryhmä saapua sinne hieman etuajassa.
Elokuva- ja tv-tuotantoja ei tehdä tällä hetkellä myötätuulessa. Rahoitus on tiukassa. Se vaikuttaa työllistymiseen ja kiristää alan jo entisestään kuormittavia työoloja.
Lähes päivälleen vuotta ennen Räjähdysherkän kuvauspaikkakierrosta elokuva- ja televisiotuotantojen työntekijät olivat lakossa.
Lakko alkoi, kun Journalistiliiton ja työnantajaliitto Paltan väliset neuvottelut päättyivät tuloksettomina. Kiistakysymyksiä oli kaksi: palkat ja työssä jaksaminen, joista varsinkin jälkimmäinen on ollut elokuva- ja tv-alan ongelma pitkään. Tekijät kokevat työn imua, mutta usein liian pitkäksi venyvä työaika ja vähäinen lepo johtavat työntekijöiden uupumiseen.
Lepoajan pidentäminen oli lakkokysymys, koska elokuva- ja tv-alan työntekijöistä jopa kahdella kolmasosalla on kuormittumiseen liittyviä psyykkisiä oireita, kuten ahdistusta ja masennusta. Luku on kolminkertainen suomalaiseen työikäiseen väestöön verrattuna. Tiedot perustuvat Työterveyslaitoksen joulukuussa 2024 julkaiseman kyselyn tuloksiin. Kyselyyn vastasi yli 600 elokuva- ja tv-alan ammattilaista.
Journalistiliiton työehtoasiantuntijan Marika Väisäsen mukaan alan tunnelmat eivät ole juuri muuttuneet jaksamistutkimuksen ajoista.
”Asiat eivät muutu helposti, koska kyse on pitkälti rakenteista ja alan tavoista tehdä työtä. Toisaalta käytännöt, joilla kuormitusta voisi vähentää, eivät välttämättä ole suuren suuria. Niiden muuttaminen kuitenkin vaatii tietoista ajatustyötä”, Väisänen sanoo.
Kevään 2025 lakon voimalla elokuva- ja tv-alan jaksotyön lepoaika piteni kymmenestä yhteentoista tuntiin vuorokaudessa. Jaksotyön idea on, että poikkeuksellisen pitkät työpäivät tasoittuvat tasaisesti työsuhteen aikana. Niin ei kuitenkaan aina tapahdu. Jokaiseen vuorokauteen työehtosopimus määrää minimilepoajan.
Parannukset työehtoihin ovat tärkeitä, koska ne koskevat kaikkia elokuva- ja tv-tuotannoissa työskenteleviä. Alan työehtosopimus on ollut vuodesta 2023 alkaen yleissitova.
Toisaalta monet tuotantojen järjestelyt riippuvat muustakin kuin työehdoista.
”Kyllä se on pitkälti tuotantoyhtiöiden käsissä, millaisia työpäivien pituudet ovat, millainen työtahti on, miten työtä johdetaan. Liitto vaikuttaa asioihin työehtosopimuksella ja neuvonnalla, mutta emme voi olla siellä työpaikoilla rakentamassa arkea”, Väisänen sanoo.
Työterveyslaitoksen kyselyn mukaan alan työntekijöitä kuormittavat myös työskentely epäsäännöllisinä vuorokaudenaikoina, vaikeudet työn ja muun elämän yhteensovittamisessa, fyysisesti raskas työ, tuotantojen usein niukat resurssit sekä alalle tyypilliset lyhyet, määräaikaiset työsuhteet.
Elokuva- ja tv-alan tuotannoista vastaavat usein pienet, itsenäiset yhtiöt, eli alan termein riippumattomat tuotantoyhtiöt. Liiallinen kuormitus vaivaa etenkin yksinyrittäjinä, ammatinharjoittajina ja määräaikaisina työskenteleviä. Joka toinen yrittäjä, ammatinharjoittaja ja määräaikainen työntekijä joustaa usein työajoista. Tasoitusvapaita käytetään työntekoon ja tuotantojen välisiä työttömyysjaksoja palautumiseen. Palkallisia lomia on vähän.
Toisaalta kaksi kolmasosaa Työterveyslaitoksen kyselyyn vastanneista oli vähintään melko tyytyväisiä työhönsä.
Anni Mattila on yksi tyytyväisistä. Hän kuitenkin tekee sekä oman että kollegojensa jaksamisen eteen paljon. Hyvä location scout pyrkii löytämään kuvauspaikat, jotka sopivat tarinaan ja palvelevat tuotannon taiteellisia tarpeita. Samalla hän varmistaa, että ne toimivat myös käytännön työn kannalta.
Ravintola Thai & Chinassa Anni Mattilan yhteyshenkilöt ovat paikalla. Mattila keskustelee heidän kanssaan muun muassa sähköliitännöistä. Lisäksi hän kyselee ilmastoinnin säätämisestä ja sopii palaavansa myöhemmin asiaan siitä, tarvitaanko sarjan kohtauksiin ruoka-annoksia.
Periaatteessa kuvissa tarvittavat astiat ja ruoat ovat lavastusosaston asioita, Mattila sanoo.
”Mutta yleensä se on helpompaa, että yksi henkilö on yhteydessä.”
Noin puolen tunnin kuluttua ryhmä suuntaa Helsingin Herttoniemeen. Siellä sijaitseva yksityiskoti on kierroksen viimeinen kuvauspaikka.
Pian kaksikerroksisen kerrostaloasunnon tuulikaappi on täynnä kenkiä ja tuotannon väki yläkerrassa keskustelemassa kohtauksen toteuttamisesta makuuhuoneessa. Mattila kulkee portaissa vuoroin kollegojensa, vuoroin alakertaan jääneen omistajan pakeilla. Vaikka koti on toiminut kuvauspaikkana ennenkin, jokaisella tuotannolla on omat toiveensa ja tarpeensa. Myös asukkailla on omansa. Nyt he esimerkiksi haluavat siirtää erään ison maalauksen pois kuvausten ajaksi.
Tech recce eli kuvauspaikkakierros on yksi Mattilan vastuualueen tärkeimpiä voimainponnistuksia tuotannon aikana. Toisaalta se on myös helpotuksen hetki.
”Tässä vaiheessa suunnitelmat ovat ’näillä mennään’. Tämä on selkeä siirtymä suunnittelusta kohti toteutusta”, Mattila sanoo.
Location scoutin lisäksi tuotanto tarvitsee location managerin eli kuvauspaikkajärjestäjän. Joskus nämä työtehtävät hoitaa peräkkäin kaksi eri ihmistä, mutta nyt molemmat tehtävät ovat Mattilan vastuulla.
Location scout etsii ja sopii kuvauspaikat. Location manager taas vastaa kuvauspaikkoihin liittyvistä järjestelyistä kuvausten aikana. Hän selvittää ja sovittaa yhteen tuotannon eri osastojen kuvauspaikkoihin liittyvät tarpeet ja sopii kuvauspaikkoihin liittyvistä aikatauluista, luvista ja logistiikasta.
Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi yhteydenpitoa viranomaisiin koskien tuotannon autokolonnan pysäköintitarpeita ja liikenteen pysäyttämisiä kuvausten aikana sekä sen varmistamista, että kuvausryhmä löytää kuvauspaikalla parkkipaikat, kulkureitit, sähkökytkennät ja muut käytännön asiat. Location manager myös vastaa siitä, että mahdolliset liikennejärjestelyt toteutetaan kuvauspaikalla turvallisesti ja lainmukaisesti. Kyse ei ole vain käytännön tehtävistä vaan järjestelyitä koskevasta kokonaisvastuusta ja siitä, että kuvauspaikka vastaa tuotannon tarpeita ja siellä toimitaan sovitulla tavalla.
”Location scoutina olen mukana luomassa maailmaa, johon tarina sijoitetaan. Kuvauspaikkajärjestäjänä toimin ikään kuin käytännön ja luovuuden rajapinnassa”, Mattila sanoo.
Joskus käytännön asiat ja luovuus törmäävät toisiinsa.
”Välillä joudun sanomaan myös kokeneille ammattilaisille, ettei kaikkea voida toteuttaa, jos suunnitelmat paisuvat. Osastoni vastaa esimerkiksi siitä, että liikennejärjestelyt toteutetaan kuvauspaikalla kaikille turvallisesti”, Mattila sanoo.
”Erityisesti viime vuosina olen havahtunut siihen, että vaikka toimin tuotantoyhtiön nimissä, minulla on lupien hakijana myös henkilökohtaista vastuuta liikennejärjestelyjen turvallisuudesta.”
”Realiteettilähettilään” rooli on Mattilan mielestä yksi hänen työnsä kuormittavimpia osia. Sen ymmärtää, koska kuvauspaikkajärjestäjän työ on nimenomaan mahdollistaa asioita. Rajanvedon tarve voi syntyä esimerkiksi siitä, että tuotannon taiteellinen johto toivoo poikkeuksellisen mittavaa liikennejärjestelyä, jonka turvallinen toteuttaminen ei ole tuotannon resursseilla mahdollista.
”Työssä jaksamiseen ei vaikuta pelkästään se, tuleeko pitkiä työpäiviä ja onko kiireistä, vaan myös se, miten vastuut on jaettu tuotannossa ja millainen työyhteisön henki on. On eri asia olla työyhteisössä, jossa asioista voi keskustella ja kaikkien tähtäimessä on sama lopputulos kuin työyhteisössä, jossa yhteistyö ei toimi tai osaamistasi ei arvosteta. Esihenkilön tuki on tärkeää silloin, kun joudun vetämään rajoja ja perustelemaan, miksi jotain ei voida toteuttaa”, Mattila sanoo.
”Toki hyvin suunnitellussa tuotannossa jo käsikirjoitus huomioi sitä, mitä on realistista toteuttaa.”
Elokuva- ja tv-alan rahoituksen ongelmat kiristävät tuotantojen realiteetteja entisestään. Tästä kertovat myös tulokset alan työllisyyttä koskevasta kyselystä, jonka Journalistiliitto teki huhtikuussa alan riippumattomissa tuotantoyhtiöissä työskenteleville jäsenilleen.
Marika Väisäsen mukaan moni vastaaja kertoo, että kun tuotantoja tehdään nyt aiempaakin tiukemmilla budjeteilla, niissä on entistä vähemmän ihmisiä tekemässä samaa työtä.
”Se kiristää työtahtia ja vähentää joustavuutta, mikä lisää entisestään työn raskautta”, Väisänen sanoo.
Kun tuotantoja on aiempaa vähemmän, ihmiset suostuvat töihin, oli tuotannon aikataulu mikä tahansa, sanoo Suomen elokuva- ja mediatyöntekijöiden (SET) puheenjohtaja Henni Koskura.
SET on Journalistiliiton jäsenyhdistys, joka edustaa elokuva- ja tv-alalla työskenteleviä.
”Nyt kun töitä on vähän, jos joku kieltäytyy työstä, siihen on varmasti tulossa toinen tilalle tekemään”, Koskura sanoo.
Koskuran mukaan jaksotyö ei ole alan nykyisessä työtilanteessa paras malli tehdä työtä. Sen turvin työnantajat helposti pakkaavat mahdollisimman paljon työtä mahdollisimman lyhyeen aikaan. Ongelmien juurisyy on kuitenkin rahoituksessa.
”Jos alalla olisi enemmän rahoitusta ja tukea, kaikkea ei tarvitsisi sulloa uskomattoman lyhyisiin raameihin. Kuvausjaksot voisivat olla pidempiä ja ihmiset eivät väsyisi”, Koskura sanoo.
Koskuralle ei tule helposti mieleen ketään, jolla olisi alalla tasapainoisesti töitä ja vapaata.
”Kun saat jonkun tuotannon, et kerkeä muuta kuin tehdä töitä ja käydä kotona syömässä, suihkussa ja nukkumassa. Tuotannon jälkeen vapaa-aikaa on loputtomiin”, Koskura sanoo.
”Tasapaino vaatisi sitä, että alalla tehtäisiin enemmän kahdeksantuntisia työpäiviä.”
Anni Mattila työskentelee location scoutina vaihtelevilla työsopimuksilla. Räjähdysherkän tuotannossa hän työskentelee sekä location scoutina että location managerina työsuhteisena työehtosopimuksen mukaisella jaksotyösopimuksella.
Location managerina Mattila on tuotannon kuvauspaikkatiimin esihenkilö. Isoimmissa kotimaisissa tuotannoissa kuvauspaikkatiimissä on yleensä vähintään kolme henkeä, usein enemmänkin. Räjähdysherkän tuotannossa heitä on kaksi: Mattila ja apulaisjärjestäjä.
Kuvausten aikana Mattila suunnittelee tiiminsä työvuorot, jotka tuotantoyhtiö hyväksyy. Vaikutusvalta oman työn aikatauluihin parantaa työssä jaksamista mutta sisältää myös sudenkuoppia.
Projektin aikatauluihin, työehtoihin ja resursseihin on kiinnitettävä huomiota jo silloin, kun työtä tarjotaan. Valikoiminen ei ole helppoa aikana, jolloin alan rahoitus sakkaa ja tuotantoja toteutuu vähän.
Location scoutin työssä selkeistä muistiinpanoista ja taulukoista on apua. Vaihtoehtojen runsauden keskellä on helpompi pysyä energisenä ja rauhallisena, kun pitää kiinni työn tauotuksesta, kuten ruokatunneista. Silti Mattila löytää itsensä välillä autosta nakuttamasta läppäriä nälkäisenä. Silloin on iskenyt liiallinen optimismi siitä, mihin päivän aika riittää.
”Kun keksin lisää kuvauspaikkavaihtoehtoja, haluan usein mennä heti vierailemaan niissä ja kuvaamaan ne. Välillä unohdan, ettei päivä ole pelkästään sitä, vaan aikaa pitää varata myös kuvien valikoimiseen ja paikkoja koskevien yhteenvetojen koostamiseen ennen kuin toimitan ne ohjaajalle, kuvaajalle ja lavastajalle.”
Joskus hänen on vaikea muistaa, että kuvat kuvauspaikoista ovat työvälineitä, eivät sellaisenaan osa lopputuotetta.
”Saatan jäädä hinkkaamaan jotain ja ajatella, että kylläpäs otin huonot scouttikuvat, pitäisikö vielä… Freelancerina olen oppinut, että joka kerta pitää panna parastaan.”
Kuvausjaksoilta Mattilalla on viime vuosilta kokemusta lähinnä tuotannoista, joissa lepoajat on huomioitu hyvin. Toisaalta hän kokee olevansa asiasta vastuussa myös itse.
”Paljon vaikuttaa se, miten osaan osastoni esihenkilönä pyytää enemmän resursseja ja käydä keskustelua siitä, miten työ voidaan tehdä sujuvasti ja työehtojen mukaisesti”, Mattila sanoo.
”Osa ammattitaitoa on ennakoida ja sanoittaa tuotannon johdolle sitä, jos resurssit eivät vastaa todellista tarvetta.”
Räjähdysherkän kuvaukset alkavat Villa Rulluddista keskiviikkona 8. huhtikuuta. Perjantaina 17. huhtikuuta sarjaa on määrä kuvata kahdessa paikassa Vantaalla: juhlatila Bygårdissa Hämeenkylässä ja työväentalo Puistokulmassa Hiekkaharjussa.
Jos kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan, Mattilan päivän tärkein työvaihe olisi siirtymä Bygårdista Puistokulmaan. Samaan aikaan kun apulaisjärjestäjä jäisi viimeistelemään Bygårdista lähtöä ja katsomaan, että se jää sovittuun kuntoon, Mattila ajaisi noin puolen tunnin matkan Puistokulmaan. Hän kävisi tervehtimässä yhteyshenkilöä ja alkaisi ripeästi laittaa opasteita paikoilleen ja ohjata tuotannon autoja niille suunnittelemiinsa paikkoihin.
”Sitten varmistaisin, että kuvausryhmä pääsee sujuvasti sisään ja työ pääsee käyntiin: kuljetusreitit ovat selkeät, tarvittavat tilat ja sähköt löytyvät ja muut käytännön asiat ovat kunnossa. Ja että ilmastointi on otettu pois päältä, kuten ääniryhmä oli aiemmin toivonut.”
Aamulla puoli kahdeksan aikaan Mattila saa kuulla, että kuvauspäivä peruuntuu näyttelijän sairastuttua. Uutinen siirtää monen tuotannossa työskentelevän työt eteenpäin, ja Mattilan työpäivä muuttaa muotoaan täysin.
Apulaisohjaajan pitää selvittää uudet mahdolliset kuvauspäivät kuvausryhmän jaksotyön, näyttelijöiden aikarajoitteiden ja kuvauspaikkojen aikarajoitteiden puitteissa. Viimeksi mainitut toimittaa hänelle Mattila. Kun mahdolliset päivät ovat selvillä, Mattila neuvottelee niistä kuvauspaikkojen kanssa, päivittää liikennejärjestelyjen luvat ja sovittaa muut järjestelyt, kuten kuvauspaikkojen siivouksen, uuteen aikatauluun. Hän myös selvittää lavastukselta, miten aikataulumuutokset onnistuvat heidän työnsä kannalta.
”Vaikka kaikki olisi hyvin suunniteltu, mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus”, Mattila sanoo.
Kuvauspäivien peruuntumiset ovat harvinaisia yllätyksiä. Jos tuotanto on hyvin suunniteltu, se kestää niitä.
Sen sijaan vaikeampia ovat tilanteet, joissa koko tuotannon suunnittelussa on puutteita ja muutoksia tulee jatkuvalla syötöllä.
”Jos koko ajan tulee lisää toiveita ja pyyntöjä, et pääse etupainotteisesti ohjaamaan omaa ja ryhmäsi työtä ja työstä tulee vaan viikosta toiseen selviytymistä”, Mattila sanoo.
Journalistiliiton elokuva- ja tv-alalla työskenteleville huhtikuussa tekemän kyselyn tulosten mukaan yli kuusikymmentä prosenttia vastaajista harkitsee pysyvää alan vaihtoa.
Mattila on työskennellyt alalla parikymmentä vuotta. Nyt hän opiskelee työn ohella kolmatta vuotta liiketaloutta ammattikorkeakoulussa. Se ei kuitenkaan ole hänen b-suunnitelmansa, vaikka hän työskentelee alalla, jossa tuotantojen määriä leikkaavat ja toteutuvien tuotantojen aikatauluja ja resursseja kiristävät monet asiat.
Suomessa toteutettavista tuotannoista palkitsevaa audiovisuaalisen alan tuotantokannustinta ei ole vakiinnutettu, Ylellä ja MTV:lla on rahahuolia ja Suomen elokuvasäätiötä ovat uhanneet leikkaukset eikä sen rahoitusta ole kasvatettu, vaikka tuotantojen kulut ovat nousseet. Suoratoistopalvelut ovat tehneet päätöksiä luopua Suomessa tehtävistä tuotannoista.
”En opiskele sen takia, että tietäisin suoraan haluavani vaihtaa alaa, vaan haluan kehittää itseäni ja saada työhön uusia näkökulmia”, Mattila sanoo.
”Koska ala on murrospisteessä, meidän on pakko kehittyä ja kehittää tapaamme tehdä tuotantoja. Alalla pitäisi olla enemmän ihmisiä, jotka tuovat tänne vanhan osaamisensa lisäksi uutta osaamista, jotta asiat voivat kehittyä.”
Kuvauspäiviksi Mattila pyrkii suunnittelemaan omat ja kollegansa vuorot niin, ettei molempien tarvitse välttämättä olla paikalla pitkää päivää. Kuvaustauoilla pääosa kuvausryhmästä on tasoitusvapailla keskenään samaan aikaan, mutta location managerin työ ei välttämättä pysähdy samaan aikaan.
”Vaikka kuinka hyvin suunnittelee, usein tulee jotain. Esimerkiksi tulevan kuvauspaikan yhteyshenkilö soittaa tai kuvauspaikkaa valmisteleva lavastusosasto tarvitsee lisätietoja. Sitten voi olla seuraavan viikon asioita, joihin en ole itsestäni riippumattomista syistä saanut vielä vastauksia”, Mattila sanoo.
”Aika usein se helpottaa tulevia päiviä, jos edistän tarvittaessa jotain asiaa. Silloin katson pitkässä juoksussa, että tunnit tasoittuvat.”
Vapaillaan Mattila opiskelee, tapaa ystäviä ja käy bodycombat- ja bodypump-jumpissa niin monta kertaa kuin mahdollista. Kuvausjakson aikana ei harrastuksiin ehdi läheskään joka päivä. Jos koulutöiden deadlinet eivät ole ruuhkautuneet, hän saattaa käydä mökillä Kotkassa.
”Ja aamulla mietin, olisinko lähtenyt rullaluistelemaan. Illalla käyn Sortti-asemalla viemässä vanhan vaahtomuovipatjan”, Mattila sanoo tiistaina 21. huhtikuuta.
Kuvausryhmän autot ovat siisteissä riveissä sipoolaisen Eriksnäsin uimarannan parkkipaikalla keskiviikkoiltapäivänä 22. huhtikuuta. Parkkipaikan toisella pitkällä sivulla on kuvausryhmän ruokateltta ja sen takana peräkärryvessa.
Lokaatio ei ole Mattilan unelma, koska ranta on jyrkkä ja maasto hankalakulkuista. Metsässä on kuitenkin suuri kivi, jota kuvauksissa tarvitaan.
Vaikka edellinen päivä on ollut pääosalla ryhmää tasoitusvapaa, Mattila on käynyt illalla katsomassa, paljonko rannalla on ihmisiä. Aamulla hänen työpäivänsä alkaa usein ennen muun kuvausryhmän työpäivää. Tänään Mattila on tullut paikalle noin tuntia ennen muita. Sitä ennen hän on hoitanut jo useamman juoksevan asian.
Metsässä on mustakeltaisia muovinauhoja kulkureittien merkkeinä. Nyt Mattila hörppää kahvia parkkipaikan lähelle pysäköidystä eväskärrystä. Kutsu saattaa käydä milloin tahansa korvanapista.
Metsään kuvausryhmän luo palattuaan Mattila käy juttelemassa lavastajan kanssa. Kun kamera ja ääni käy, kukaan ei saa puhua. Silloin Mattila työskentelee kännykällään, kuten esimerkiksi selvittää, miksi apulaistuottaja Johan Sebastian Rintalan hänelle tarkastettavaksi laittaman nosturilaskun summa näyttää oudolta.
Aamupäivällä Mattila on ottanut yhteyttä seuraaviin kuvauspaikkoihin. Kun hänen työnsä kuvauksissa on tehty, hän aikoo vielä käydä läheisessä lokaatiossa. Sitä ennen hän istahtaa metsän reunaan läppäri sylissään ja käy seuraavia työvaiheita läpi apulaisjärjestäjän kanssa.
Räjähdysherkän kuvaukset päättyvät 19. toukokuuta. Syksyn töistä Mattila on käynyt jo keskusteluja, mutta tilanne on vielä auki. Kesän suunnitelmat odottavat syksyn tilanteen selkiytymistä. Aiemmin ehdotuksia töistä tuli enemmän ja pidemmälle tulevaisuuteen.
”Nyt kun tuotantojen toteutuminen on epävarmempaa, yhtiöt kontaktoivat ihmisiä aiempaa myöhemmin”, Mattila sanoo.
Tuotannon päättymisestä menee yleensä kuukausia siihen, että elokuva tai sarja julkaistaan. Kun se tapahtuu, location scout tai location manager ei yleensä paistattele parrasvaloissa. Niihin pääseminen ei ole Mattilan henkilökohtainen tavoitekaan. Silti hän toivoo, että kuvauspaikkatyö tunnettaisiin paremmin ja nähtäisiin useammin muiden kanssa tasaveroisena osana kokonaisuutta. Kuvauspaikkojen kautta se näkyy lähes jokaisessa sarjan tai elokuvan kuvassa.
”Moni on saattanut nähdä meidät kuvauspaikalla siirtämässä parkkitötteröitä ja ajatella, että kiitos parkkipaikoista. Se on aika kapea käsitys siitä, mitä työ pitää sisällään ja mikä sen vaikutus koko tuotantoon on”, Mattila sanoo.
Uusimmassa lehdessä
- Anni Mattila työskentelee elokuvien ja tv-sarjojen kuvauspaikkojen parissa. Työn jälki näkyy joka kuvassa.
- Jäsenyhdistyksillä on yli kuuden miljoonan varallisuus. Liitto toivoo, että yhdistykset keskittäisivät rahansa ydintoimintaan.
- Lehdistönvapauden kärkeen palataan valinta kerrallaan
- Ett år efter flytten – i Sundsvall görs finlandssvenska tidningar med passion men utan lokalkännedom