Journalistiliiton ja Yleisradion neuvottelut yksinyrittäjien työehdoista ovat ainakin toistaiseksi ohi. Osapuolet eivät ole palanneet neuvottelupöytään sitten viime joulukuun, jolloin Yle katkaisi neuvottelut yksipuoleisesti. Yhtiö on vedonnut asiassa kilpailuoikeudellisiin ongelmiin.
Journalistiliitto ja Yle solmivat keväällä 2025 aiesopimuksen. Sen mukaan osapuolten oli tarkoitus vuoden loppuun mennessä sopia Ylelle työskentelevien yksinyrittäjien vähimmäispalkkioista ja työehdoista.
Yksinyrittäjien työehdoista on ollut mahdollista sopia kollektiivisesti vuodesta 2022 alkaen. EU-komissio linjasi tuolloin, ettei kilpailulainsäädäntö estä sopimista.
Journalistiliitto on vuoden 2022 jälkeen tehnyt sopimuksia useiden pienten toimijoiden, esimerkiksi monien ay-lehtien ja Demokraatin kanssa. Sopimus Ylen kanssa olisi ollut kooltaan ja painoarvoltaan eri luokkaa. Sen piiriin olisi kuulunut muun muassa kuvaajia, äänittäjiä ja maskeeraajia.
Ylelle työtä tekeville yksinyrittäjille neuvottelujen katkeaminen on ollut suuri pettymys. Journalisti haastatteli tätä juttua varten kolmea Ylelle yksinyrittäjänä työskentelevää kuvaajaa. Heidän mukaansa suurin ongelma on se, että yksittäisillä yksinyrittäjällä ei ole todellista mahdollisuutta neuvotella Ylen kanssa työehdoistaan eikä palkkioistaan. Jos Ylen tarjoama puitesopimus ei kelpaa, työt menevät sivu suun ja Yle tekee sopimuksen toisen kanssa.
Kuvaajat puhuvat nimettömänä, koska pelkäävät julkisen kritiikin tyrehdyttävän Ylen tilaukset.
”Tilanne on aika erikoinen, jos sopimusehdoista ovat sopimassa pienyrittäjä ja valtava, verovaroin rahoitettu yritys”, Ylelle työskentelevä kuvaaja sanoo.
”Julkisen palvelun yhtiön voisi kuvitella näyttävän mallia muulle mediakentälle, miten tekijöille annetaan reilut työehdot. Asia on päinvastoin. Yle mukailee kaupallisten tuotantoyhtiöiden toimintatapoja ja kurjistaa koko alaa”, hänen kollegansa jatkaa.
Ylen yksinyrittäjille nykyisin tarjoamissa sopimuksissa on monia ongelmia.
Yhtiön maksamat palkkiot eivät ole nousseet koronavuosien jälkeen. Yötöistä ei makseta ekstraa lainkaan. Alan käytännöistä poiketen Ylen sopimuksissa ei mainita kilometrikorvauksista mitään, joten niiden laskuttaminen on työn tilanneen toimituksen hyväntahtoisuuden varassa.
Yle on myös lyhentänyt kuvaajien minimityöpäivän pituuden kuuteen tai jopa neljään tuntiin. Tämä tekee työstä yhä kannattamattomampaa. Samalle päivälle on käytännössä mahdotonta sopia muita työkeikkoja, joten päivän palkkio koostuu pahimmillaan vain neljän tunnin mittaisesta tilauksesta.
Todellisuudessa työpäivät venyvät kuvauksissa säännöllisesti yli sovitun, kuvaajat kertovat. Palkkioon se ei vaikuta.
Ylen henkilöstöjohtaja Laura Ansaharju kuvailee Journalistiliiton kanssa käytyjä neuvotteluja hyödyllisiksi. Hänen mukaansa osapuolet ovat tavoitteissaan kuitenkin liian kaukana toisistaan.
”Vastaavanlaisia sopimuksia ei ole muillakaan suurilla yrityksillä”, Ansaharju sanoo.
Ansaharju ei halua täsmentää, millaisia kilpailuoikeudellisia ongelmia kollektiivisen sopimiseen Ylen näkökulmasta liittyy. Hän sanoo Ylen jo nyt tekevän ainoastaan vastuullisia ja oikeudenmukaisia sopimuksia.
”Kun yritys tekee yrityksen kanssa sopimuksen, se on tietenkin eri kuin työsuhde”, Ansaharju sanoo.
”Ostamme monenlaisilta tekijöiltä monenlaista työtä. Kuten aina neuvotteluissa, heidän kanssaan haetaan sopimusehtoja, joilla päästään sopimukseen.”
Yksinyrittäjät kokevat, että Ylen sanelemiin sopimusehtoihin ei voi vaikuttaa käytännössä lainkaan. Onko Yle reilu tilaaja?
”On harmillista kuulla, että tällaista kokemusta on. Meidän näkökulmastamme sopimukset ovat vastuullisia ja oikeudenmukaisia.”
Kuuletko kritiikistä nyt ensi kertaa?
”En, kyllä kritiikki on ollut tiedossa ja sitä käsiteltiin myös neuvotteluissa. Siitä huolimatta pidän sopimuksia kohtuullisina.”
Tarkemmin Ansaharju ei halua kommentoida yksinyrittäjien työehtoja tai näiden kokemaa epäoikeudenmukaisuutta.
Viime aikoina Yle on siirtynyt kohti uutta hankintamallia. Se on kehottanut tekijöitä perustamaan hieman suurempia, vähintään kahden – kolmen hengen yrityksiä. Ylelle on edullista saada samaan tilaukseen mahdollisimman monenlaista työtä.
Journalistin haastattelemat kuvaajat kokevat, että Yle pyrkii uudella käytännöllään torppaamaan neuvottelut pienyrittäjien kanssa lopullisesti. Neuvotteluoikeus koskisi toteutuessaankin ainoastaan yksinyrittäjiä.
”Ostamalla isoilta toimijoilta Yle myös ulkoistaa työehtojen valvontavastuun näille”, kuvaaja sanoo.
”Eikä pienyrittäjän ole mahdollista kilpailla keikoista isoja tuotantotaloja, kuten amerikkalaisjätti NEP:iä vastaan. Ylen tehtävä ei minusta ole hukata verorahoja ulkomaisille jättiyrityksille.”
Kuvaajat kuvailevat välejään Ylen sisältöjä tekeviin toimituksiin luottamuksellisiksi ja hyviksi. Ongelmat ovat kuvaajien ja Ylen hankintaosaston välillä. Hankinta ostaa lähes kaikki palvelut, tosin toimitusten kanssa suoraan sopimalla on joskus mahdollista saada sovituksi kohtuullisempia korvauksia.
”Ennen hankintaosaston perustamista työehdoista pystyi neuvottelemaan”, Ylelle työskentelevä kuvaaja sanoo.
Kuvaajat kiistävät Laura Ansaharjun väitteen siitä, että Yle ostaa palvelut yhdessä sovituilla reiluilla ehdoilla.
”Se ei pidä millään tasolla paikkaansa. Olemme yrittäneet saada sopimusehtoihin monia parannuksia, esimerkiksi matkakorvauksiin. Se on kuin tuuleen huutaisi. Eivät he kuuntele”, eräs kuvaaja sanoo.
Kuvaajien mukaan koko sopimuksen sisältö tulee aina Yleltä, eikä siihen voi vaikuttaa mitenkään.
”Sopimuksessa matkakuluja korvataan 55 euroon saakka päivässä, lähdin sitten Seinäjoelle tai Ouluun”, yksi kuvaajista jatkaa.
”Pääkaupunkiseudun sisällä ajetuista kilometreistä korvauksia ei saa, vaikka hakisimme kalustoa tai kuljettaisimme ohjaajan jostain Espoosta.”
Yle edellyttää kuvaajien myös hankkivan omalla yrittäjäriskillään jatkuvasti uutta laitteistoa, muun muassa kuvausdrooneja ja mikrofoneja. Riittävän laadukas peruslaitteisto on ainakin 30 000 euron sijoitus. Lisäksi tarvitaan kuljetuskalusto.
Ylelle työskentelevä kuvaaja sanoo yhtiön polkevan hintoja härskein neuvottelukeinoin.
”He laskevat koko ajan, että palvelu ei saa maksaa penniäkään enempää kuin kolme vuotta sitten. Minun euroni on nykyisin noin 80 senttiä”, hän sanoo.
”Sinä aikana, kun olen tehnyt Ylelle hommia, kahdeksantuntinen työpäivä on muuttunut kymmentuntiseksi, kilometrikorvaukset ovat kadonneet ja työtehtäviin on lisätty äänittäminen ja kuvausdroonien operointi. Vähimmäislepoaikoja ei enää ole sopimuksessa. Palkkiot eivät ole nousseet”, hänen kollegansa sanoo.
Kollektiivisen neuvotteluprosessin katkeaminen oli Journalistin haastattelemille kuvaajille valtava pettymys.
”Ihan helvetillinen. Pari kuukautta meni ihan shokissa. Mietin yhä vakavasti alanvaihtoa. En halua katsella tällaista enää”, eräs kuvaajista sanoo.
Kilpailuoikeuteen erikoistunut oikeustieteen tohtori Kukka Kuusela sanoo, että mikään ei estäisi Yleä neuvottelemasta yksinyrittäjien työehdoista. EU-komissio antoi tähän vuoden 2022 suuntaviivoissaan nimenomaisesti mahdollisuuden, hän sanoo.
”Komission mukaan kollektiivinen sopiminen ei ole kilpailulle tuntuvasti haitallista silloin, kun sillä pyritään tasa-arvon edistämiseen työehdoissa. Ihmisten on siis syytä olla samoissa tai samankaltaisissa työtehtävissä tasa-arvoisessa asemassa”, Kuusela sanoo.
EU-oikeuden mukaan neuvottelu on mahdollista, kun yksinyrittäjien neuvotteluasema on heikko, tai kun he ovat jo valmiiksi työnkuvaltaan rinnasteisessa asemassa työsuhteisiin työntekijöihin.
Ylen ja yksityisyrittäjien tilanne on Kuuselan mukaan juuri tällainen. Esimerkiksi kartellin syntymisestä ei siis ole pelkoa.
Kuuselan mukaan EU-komission suuntaviivat tähtäävät myös siihen, että jokainen voisi vaikuttaa omiin työoloihinsa alustatalouden aikakaudella.
”Aitoa mahdollisuutta vaikuttaa niihin ei tietenkään ole, jos yksityisyrittäjä neuvottelee suuren yrityksen kanssa. Jokainen sellaista yrittänyt tietää, että se ei onnistu”, Kuusela sanoo.
Uusimmassa lehdessä
- Anni Mattila työskentelee elokuvien ja tv-sarjojen kuvauspaikkojen parissa. Työn jälki näkyy joka kuvassa.
- Jäsenyhdistyksillä on yli kuuden miljoonan varallisuus. Liitto toivoo, että yhdistykset keskittäisivät rahansa ydintoimintaan.
- Lehdistönvapauden kärkeen palataan valinta kerrallaan
- Ett år efter flytten – i Sundsvall görs finlandssvenska tidningar med passion men utan lokalkännedom