11-vuotias lapsi kelpasi medialle jengipomoksi

Iltalehti kirjoitti 16. huhtikuuta Helsingin Vuosaaren tyttöporukasta, jonka on ­uutisoitu muutaman kuukauden sisään pahoinpidelleen useita ihmisiä. Jutussa haastatellaan Helsingin nuorisopalvelujen aluepäällikkö Tiina Hörkköä. Vuosaaren 11 – 12-vuotiaat ­eivät Hörkön mukaan muodosta ”jengiä”, vaan kyse on ”tiivistyneistä kaveriporukoista, jotka aiheut­tavat häiriöitä, mahdollisesti tekevät ­rikoksia ja samalla aiheuttavat turvattomuutta sekä itselleen että muille.”

Helsingin Sanomat uutisoi 22. huhtikuuta tyttöjoukkion 11-vuotiaasta ”keulahahmosta”. Sävyltään toteavan jutun mukaan poliisi on epäillyt porukkaa erityisesti ­pahoinpitelyistä, mutta myös uhkauksista, kunnianloukkauksista ja vahingonteoista. Yle jatkoi aiheesta pidemmin ja myös astetta maalailevampaan tyyliin kahta päivää myöhemmin. Yle kuvailee jutussaan tyttöporukkaa ”väkivaltaiseksi”. Jo jutun otsikko on hätkähdyttävä: Väkival­tainen 11-vuotias tyttö on kylvänyt pelkoa Vuosaaressa.

Yle haastattelee artikkelissaan myös tytön isää, jonka taustasta paljastuu muun muassa huumetuomio. Haastattelu on koskettava ja taatusti uutisarvoinen, mutta uutisointi herättää myös kysymyksiä. Onko oikein, että 11-vuotias lapsi nostetaan valtakunnanjulkisuuteen jonkinlaisena väkivaltaisena jengipomona? Kuinka laajasti hänet ja hänen lähipiirinsä tunnistetaan uutisjuttujen jälkeen?

Lisäksi, Journalistin ohjeiden kohdassa 25 todetaan, että ”Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja saa julkaista vain asianomaisen suostumuksella”. Tytön isä kertoo jutussa 11-vuotiaan lapsensa taustasta paljonkin arkaluontoista, esimerkiksi kolukiusaamiseen ja psyykkiseen oireiluun liittyvistä asioista. Jutusta ei käy ilmi, onko asiasta keskusteltu lapsen itsensä kanssa ja jos, millä tavoin.

Hesarin ja Ylen skuupit levisivät lainauksina ja tiivistelminä halki mediakentän. Jutuissa ei tietenkään kerrota nimiä, mutta kaupunginosa, ikä, isän tausta ja keskeiset hengailupaikat lisäävät tehokkaasti mahdollisuuksia ihmisten tunnistamiseen.

Journalistin ohjeiden 32. pykälän mukaan ”alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen”. Kohdan 27 mukaan on noudatettava erityistä varovaisuutta, ”kun käsitellään alaikäisiä tai selvästi haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä”.

Vuosaaren tytöissä on kysymys ­uudenlaisesta, huolestuttavasta ilmiöstä. Ei ole kysymystäkään siitä, etteikö lehtien pitäisi kirjoittaa ­siitä. 11-vuotiaan kohdalla ei tietenkään varsinaisesti puhuta tuomitusta, mutta Journalistin ohjeisiin sisältyy selkeä ajatus alaikäisen identiteetin suojaamisesta.

En ole varma, onko uutismedia onnistunut siinä.

Ohjeiden kohdan 30 mukaan taas ”oikeudenkäyntien sekä rikosten esitutkinnan ja ­syyteharkinnan aikana ei saa asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan viranomaisten ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen”.

En ole varma, onko uutismedia onnistunut siinäkään.

Nuorisopalvelujen Tiina Hörkkö sanoi Iltalehdessä, että lapset eivät ole jengi ja että he ovat turvattomia itsekin. Otsikoinneissa ja ­jutuissa lapset kuitenkin ovat nimenomaan väkivaltainen jengi, jolla on erityisen väkivaltainen johtaja.

MTV muuten uutisoi aiheesta 27. huhtikuuta. Jutun mukaan”poliisilla ei ole varmuutta tyttöjengin ’johtohahmosta’. Kokoonpano on myös iso kysymysmerkki”.