Elokuva- ja tv-ala ansaitsee paremmat työolot ja reilut työehdot

Elokuva- ja tv-tuotantoalan työntekijät puolustivat viime lauantaina 8. maaliskuuta oikeuttaan inhimillisempiin työoloihin lakolla. He myös vastustivat tuotantoyhtiöitä neuvotteluissa edustavan työnantajajärjestö Paltan aikeita polkea kulttuurialan palkankorotuksia.

Alan ongelmat ovat olleet tiedossa vuosia, ja nyt työntekijäpuolen mitta täyttyi. Lauantain lakkoa voi kutsua historialliseksi. Edellisen kerran Journalistiliitto oli lakossa vuonna 1988.

Neuvotteluita alan työehdoista on jatkettu jo kolme kuukautta. Työntekijöitä sopu olisi jo kertaalleen kiinnostanut, mutta tuotantoyhtiöitä ei.

Paltan mukaan työntekijöiden hyvinvointia ei ratkota työehtosopimukseen kirjatuilla paremmilla ehdoilla. Palkoissa taas pitäisi tyytyä merkittävästi vähempään kuin ”yleinen linja” on.

Inhimillisempään kohteluun ja reiluun palkkaukseen ei muka vain ole varaa.

Siltä se on jo pitkään myös näyttänyt. Elokuva- ja tv-alan kehnoista työoloista on julkaistu neljän viime vuoden aikana useita paljastusjuttuja.

Iltalehti kertoi jo joulukuussa 2021, miten tuotantoyhtiöt tinkivät työntekijöiden työehdoista, palkoista ja hyvinvoinnista. Joustaa pitää niin, että moni piti esimerkiksi televisiouraa ja perhettä mahdottomana yhdistelmänä.

Journalistin elokuussa 2022 julkaisemassa jutussa alan työntekijät kertoivat työturvallisuussääntöjen toistuvasta rikkomisesta, liian pitkistä työvuoroista ja siitä, miten lainmukaisistakin korvauksista joutuu taistelemaan.

Syyskuussa 2023 Yle raportoi ongelmista Konflikti-sarjan kuvauksissa. Työaika ei riittänyt töiden tekemiseen, mutta ylitöiden tekeminen kiellettiin. Maaliskuussa 2024 Helsingin Sanomat kertoi ongelmista Yellow Film & TV -yhtiössä.

Tämän vuoden tammikuussa Longplay kertoi, miten sarjatuotantojen kulukuuri johtaa tuotannoissa järjettömiin tilanteisiin. Mahdot­tomat aikataulut ja budjetit vaikuttavat jo sarjojen laatuun.

Oireellista on, että monet edellä mainittuihin juttuihin haastatellut uskalsivat kommentoida poskettomia työolojaan vain nimettömänä. Omien oikeuksien puolustaja joutuu ”mustalle listalle”.

”Ulkopuolisille ei työoloista pidä kertoa, jos aikoo työllistyä jatkossakin”, eräs haastateltava sanoi Journalistin jutussa vuonna 2022.

”Välillä tällä alalla työskenteleminen tuntuu siltä kuin tekisi töitä järjestäytyneelle rikollisuudelle.”

Kun Palta hylkäsi ensimmäisen sovintoesityksen, se vetosi alan heikkoon taloustilanteeseen. On tietysti totta, että elokuva- ja tv-ala kärsii juuri nyt ­historiallisesta työttömyydestä ja kotimaisten tv-kanavien ­tilanne on vaikea.

Samaan aikaan on hyvä muistaa, että Iltalehden vuonna 2021 tekemä juttu huonoista työoloista julkaistiin samana vuonna, kun elokuva- ja tv-alan ammattilaisista oli Business Finlandin selvityksen mukaan jopa pulaa.

Näyttää siltä, ettei tuotantoyhtiöiden ­mielestä koskaan ole oikea hetki korjata alan työoloja. Ei huonoina aikoina, mutta ei oikein hyvinäkään.

Herää kysymys, millä alalla on varaa toistavasti polttaa loppuun ammattilaisia, polkea työehtoja ja saada tekijät vaihtamaan alaa. ­Lähes kaksi kolmesta elokuva- ja tv-alan työntekijästä kärsii psyykkisistä oireista. On kuin tuotantoyhtiöt eivät ­osaisi laskea yhtä kuvausjaksoa pidemmälle, mitä teki­jöiden loppuun polttaminen maksaa.

Elokuva- ja tv-tuotantoalan työriidan sovittelu jatkuu tänään keskiviikkona 12. maaliskuuta. Viime viikolla Journalistiliitto antoi uuden varoituksen nyt jopa kaksi viikkoa kestävästä lakosta. Se alkaisi 22. maaliskuuta.

Kahden viikon lakko olisi työntekijöillekin vakava paikka. Tuotantoyhtiöillä on kuitenkin paljon näyttöjä siitä, etteivät ne epäröi kävellä yli jokaisen, joka ei taistele omien oikeuksiensa puolesta.

Maaliskuun 8. päivän lakolla oli tärkeä viesti. Elokuva- ja tv-tuotantojen työtekijät ansaitsevat inhimillisempää kohtelua ja samat palkankorotukset kuin muutkin – ja he uskaltavat nyt myös vaatia niitä.