Nelipäiväinen työviikko antaisi aivoille riittävästi toipumisaikaa, sanoo tv-tuottaja Riina Hyytiä

Perjantaisin on kiellettyä kertoa huonoja uutisia, jos ei ole aivan pakko.

Tämä on tv- ja elokuva-alalla toimivan yrityksen, Dionysos Filmsin sääntö, jonka tarkoitus on edistää työssäjaksamista ja ­palautumista. Aivot tarvitsevat vakautta ja ennakoitavuutta, eivät huonoja uutisia juuri ennen lepopäivien alkamista.

Näin kertoo toimitusjohtaja ja tuottaja Riina Hyytiä, jolla on omakohtaista kokemusta huonosti ajoitetuista kielteisistä uutisista.

”Olen kerran saanut perjantaina ­iltapäivällä kieltävän rahoituspäätöksen tuotannolle, ­enkä sen vuoksi päässyt viikonloppuna palautumaan lainkaan.”

Aivoterveydestä huolehtiminen korostuu elo-kuva- ja tv-alalla. Viime vuosina epävarmuus alan tulevaisuudesta, työrytmin muutokset ­sekä aikataulujen kiristyminen ovat tuoneet työhön lisää haasteita. Multitaskaaminen, työn pirstaleisuus ja keskeytysten määrä ovat kasvaneet ja monen keskittymiskyky laskee.

Nämä asiat vaikuttavat suoraan työyhteisön jaksamiseen.

Myös Dionysos Filmsin tekijöitä kalvaa tällä hetkellä eniten epävarmuus työtilanteesta. Silti he ovat sopineet toimintamalleista, jotka edistävät aivojen hyvinvointia.

Perjantaita ja huonoja uutisia koskevan säännön lisäksi viestinnästä on sovittu muutakin.

Kuvaukset voivat olla mihin kellonaikaan ­tahansa, mutta Hyytiä hoitaa viestinnän päivisin. Myös levällään oleva informaatio kuormittaa aivoja, ja siksi työryhmä sopii käytettävistä viestintäkanavista tuotannon alussa.

”Viestin kohdentaminen on tärkeää. ­Aivojen kannalta on parempi saada suora viesti tulevista työtehtävistä kuin vastaanottaa ilmassa leijuvia passiivisia tehtävänantoja, joiden vastuuhenkilö ei nimeä tekijöitä. Tuotannoissa pitää välttää sumeaa viestintää ja kertoa suoraan, kuka on kulloinkin vastuussa”, Riina Hyytiä ­sanoo.

Av-alan työyhteisöt hyötyvät siitä, jos tuotantojen rahoituspäätökset tulevat ajoissa. Tällöin tuottajilla on aikaa ajatella ja mukautua tuotantoon.

”Meillä on kapasiteettia organisoida työ parhaiten siten, ettei ole pakko toimia kiireessä. Tiedämme kokemuksesta, että kuvausvaihe on aina raskain, ja varsinkin sitä vaihetta lähestymme aivojen jaksamisen kannalta.”

Hyytiän mukaan paras ratkaisu pitkien ­kuvausputkien ajaksi on nelipäiväinen työviikko. Se takaa ainakin yhden arkivapaan. Vapaapäivät ajoitetaan heti raskaiden jaksojen jälkeen. Myöskään ylityötunteja ei synny, kun kuvausaikataulut suunnitellaan järkevästi.

”Olemme pohtineet, kuinka jaksotyömallista saisi parhaan mahdollisen. Vapaapäivät kannattaa ajoittaa raskaiden kuvausviikkojen perään, jotta voimavarat palautuvat. Tätä tarkkailemme kuvausaikatauluissa. Jos olemme esimerkiksi tehneet viiden päivän kuvausviikon, joka aikatauluissa näyttää raskaalta, seuraavalla viikolla kuvataankin vain kolmena päivänä.”

Tuotantojen aikanayleinen paineentuntu vähe­nee, jos kuvausaikataulut ovat lapsi- ja muutosmyönteisiä. Kuvausaikataulujen pitäisi siis esimerkiksi joustaa päiväkotiaikojen ja koululomien mukaisesti tai niin, että pakolliset, ­yllättävät menot, kuten hautajaiset, mahtuvat kuvausjaksojen sekaan.

Hyytiä on huomannut jaksamisen parantuneen ja hyvinvoivilla työntekijöillä olevan voima­varoja kommunikoida avoimemmin.

”Meillä on paljon sarjatuotantoja, joissa ­kuvauspäiviä on viidestäkymmenestä sataan, eli paljon enemmän kuin elokuvassa. Kuvausjaksot kestävät usein neljä kuukautta. Se on hieno kokemus, kun esimerkiksi kuvaaja on neljän kuukauden jakson jälkeen sanonut, että olisi voinut jatkaa vielä toiset putkeen.”