Virkkeiden pääasiat ja täsmennykset ovat alkaneet sekoittua keskenään

Pilkutus aiheuttaa päänvaivaa monille kirjoittajille. Ville Eloranta kirjoitti journalistien yleisistä pilkkuvirheistä tällä palstalla pari vuotta sitten (Journalisti 7/2022). Hän pohti virheiden johtuvan usein siitä, etteivät kirjoittajat tunnista virkkeen ­sisäisten osien suhteita, kuten pää- ja sivulauseen eroa.

Moni muistaa, että jos virkkeen keskelle lisätään ­jotain pilkulla alkavaa, lisäys myös loppuu pilkkuun. Sääntö pätee sivulauseisiin ja muihin tähdennyksiin. Pilkutettu sivulause tai täsmennys on nimenomaan täydentävää lisätietoa, ja virkkeen oleellisimman sisällön pitäisi sijaita ennen sitä.

Tästä periaatteesta on ryhdytty lipsumaan. Huomaan yhä useammin, että ensin sanotaan täsmennys ja ­vasta sitten pääasia pilkutettuna. Esimerkiksi virkkeessä ”italialaisen pastakastikkeen, ragun, nopea versio syntyy tuoremakkarasta” loogisempaa olisi mainita ensin pääasia ragù ja vasta sitten vierassanan selitys pilkuin erotettuna. Jos siis pilkkuja haluaa ylipäätään tuhlata – aivan hyvin voisi kirjoittaa italialaisen pastakastikkeen ragùn nopea versio.

Vieraskielisissä teksteissä vilisee niin paljon ­pilkkuja, että niitä ilmeisesti tekee mieli lainata meillekin. Suomalaiseen journalismiin on uinut Atlantin yli ­tapa merkitä erisnimien ympärille ylimääräiset pilkut, kuten ”tasavallan presidentti, Alexander Stubb, – –”.

Erisnimi ei journalismissa koskaan ole irrallinen lisäys, eikä sitä pitäisi siksi pilkuttaa. Jos nimi on katsottu tarpeelliseksi mainita, se on mitä oleellisin tieto. ”Kuka” on uutisten peruskysymysten litaniassakin alkupäässä.

Ylimääräiset pilkut pätkivät virkkeen turhaan. Jos jokainen pilkku tarjoaa lukijalle hengähdystauon, tämän lukemisesta selviäisi jopa porrasjuoksutreenin aikana: ”Paikan nimi, Bouchon Carême, kertoo, että ollaan Välimäen ydinosaamisalueella, ranskalaisessa keittiössä.”

Puuttuva pilkku häiritsee vähemmän kuin ylimääräinen. Jos ei mitenkään pysty tarkistamaan välimerkin tarvetta, kannattaa jättää pilkku mieluummin pois kuin panna kaiken varalta.