Kieli

Hyväkin kirjoittaja kompastuu pilkkuihin

Liki kaikissa pitkissä teksteissä on ainakin ennen editointia pilkkuvirheitä. Ne johtuvat usein siitä, etteivät kirjoittajat tunnista virkkeiden ja lauseiden sisäisten osien välisiä suhteita – esimerkiksi pää- ja sivulauseen eroa. Ammattikirjoittajatkaan eivät välttämättä tunnista lauseenvastiketta, saati tiedä siihen liittyviä pilkkusääntöjä.


Kielenhuoltajana ja editoijana olen huomannut, että valtaosa toimittajista haparoi jossain näistä viidestä
tapauksesta.

1. Päälauseiden pilkutukseen vaikuttaa, onko niillä yhteistä tekijää. Tähän virkkeeseen tarvitaan pilkku, koska tekijä vaihtuu: Ministeri kertoi päätöksen tulevan ensi viikolla, ja hallitus lopetti istuntonsa etuajassa. Tässä virkkeessä jälkimmäinen lause lainaa tekijää edellisestä, joten pilkkua ei käytetä: Häirintä on vakava asia ja vaatii meiltä kaikilta toimintaa.

2. Jos virkkeen alku koskee molempia lauseita, ja-sanan edelle ei tule pilkkua. Vaikka lauseilla ei olisi muuta yhteistä, sellaiseksi riittävät nämä: Vanhojen uskomusten mukaan Kuu on tehty juustosta ja Aurinko kiertää Maan ympäri. Toimitusjohtaja kertoi, että yhtiön tilanne on hyvä ja ensi kuussa palkataan lisää työntekijöitä.

3. Kysyvään sivulauseeseen siirryttäessä tulee aina pilkku. Pilkkua ei kuitenkaan tule kahden kysyvän sivulauseen väliin. Tämä esimerkki koskee molempia sääntöjä: Hän halusi tietää, onko kaikki hyvin ja pitäisikö olla huolissaan.

4. Jos lauseen keskelle lisätään jotain pilkulla alkavaa, se myös loppuu pilkkuun. Tämä pätee niin sivulauseisiin kuin muihinkin tähdennyksiin: Keltainen talo, jossa on eniten tuholaisia, remontoidaan ensin. Monissa Euroopan maissa, kuten Belgiassa, asia on jo hoidettu.

5. Lauseenvastiketta ei eroteta muusta lauseesta pilkulla. Jos pilkkua haluaa käyttää, tarvitaan aito sivulause. Vertaa seuraavia: Lain tultua voimaan se sai osakseen vastalauseita. Kun laki oli tullut voimaan, se sai osakseen vastalauseita.


Pilkkuongelmiin tarjoaa runsaasti apua muun muassa kielitoimistonohjepankki.fi.