Rasittavankin kielikonservatiivin palaute voi toisinaan osua oikeaan

Uteliaisuus saavuttaa joskus masokistisia piirteitä. Sain huomata tämän, kun avasin äskettäin lehtijutuillani oven kielikonservatiiveille.

Kymmenen vuotta sitten suomen kielen lautakunta päätti hyväksyä yleiskieleen alkaa tehdä -rakenteen rinnalle alkaa tekemään -rakenteen. Aikojen saatossa liki myyttiseksi kohonneen suosituksen lavennus sai monet raivostumaan lautakunnalle, vaikka alkuperäisen ohjeen tiukkuutta oli vaikea perustella ja suuri osa kansasta käytti jo valmiiksi alkaa tekemään -muotoa.

Merkkipäivän alla halusin kirjoittaa Helsingin Sanomiin asiasta yksityiskohtaisesti. Samalla tiesin kielikiistojen heräävän uudelleen henkiin – varsinkin kun jutun yhteydessä oli kysely siitä, mitkä kieliasiat ovat lukijoille pyhiä.

Sähköposteja tuli kymmeniä ja kyselyvastauksia noin 230. Valtaosassa niistä harmiteltiin kielen muutosta. Moni oli yhä tuohduksissaan alkaa tekemään -asiasta.

Kielen muutokseen liittyvä kiukkuisuus on edelleen vahvasti läsnä toimittajien saamassa lukijapalautteessa. Osa palautteesta suhtautuu kieleen tarpeettoman jyrkästi, mutta osassa on vinha perä: paikoin lauseista todella unohtuu omistusliitteitä tai verbiä on taivutettu yleiskielen ohjeiden vastaisesti.

Jotkut työkaverit suhtautuvat ärhentelijöihin välinpitämättömästi tai hieman ivallisesti. Tunnenkin eräänlaista surua siitä, että useat palautteen antajat ovat sosiaalisesti hieman heikkolahjaisia eivätkä siksi saa sanomaansa perille. Huonot käytöstavat eivät aina tarkoita, että palautteen sisältökin olisi huonoa.

Suomalainen kielenhuolto on menossa kohti suuria linjoja: selkeyttä ja tekstilajien ymmärrystä. Niitä on kuitenkin mahdoton rakentaa ilman jonkinlaista käsitystä sujuvan yleiskielen yksityiskohdista. Vanhan ajan niuhot ovat ehkä katoava laji, mutta heitäkin kannattaa välillä kuunnella.