Itäsuomalaisten kuntien omistama Saimaan Laivamatkat Oy ajautui vararikkoon 1980-luvun alussa. Lappeenrannan kaupunki osti konkurssihuutokaupasta kaksi matkustajalaivaa.
Kun aluksia lähdettiin hakemaan Savonlinnasta, bussiin nousi aamuvarhaisella Lappeenrannassa joukko toimittajia ja kaupungin edustajia. Tämä väki asettui Savonlinnassa ”lippulaivaan”, joka ajoi edellä. Perässä tuli toinen alus, jossa ei tainnut olla kuin kippari ja hänen apurinsa.
Armada pysähtyi Puumalan rannassa, jossa ei nyt kannettu komiata poikaa tohtorin luokse kuten Kauniissa Veerassa lauletaan.
Valokuvaajani halusi siirtyä toiseen alukseen, koska sieltä saisi hyviä kuvia lippulaivasta.
Ratkaisu koitui fotarin tuhoksi. Hän näet huomasi baarikaapin olevan täynnä jaloja juomia, eikä laivan väkeä näkynyt tunteihin.
Kun armada saapui illalla Lappeenrannan matkustajasatamaan, siellä oli tuhansia ihmisiä vastassa. Kuvaajaani ei vain näkynyt missään.
Kun hän lopulta hoiperteli ulos toisesta laivasta, tilanteen karmeus paljastui. Kuvaamisesta ei tullut mitään. Kaiken kukkuraksi kuvaaja ajautui konfliktiin poliisien kanssa ja joutui kyörätyksi putkaan.
Kameralaukku jäi sentään laivan laskusillalle. Etelä-Saimaan kuvaaja lupasi ystävällisesti kehittää filmin ja lähettää kuvat IS:n toimitukseen. Valitettavasti filmille oli tarttunut vain epätarkkoja otoksia rantamaisemista. Juttu jouduttiin kuvittamaan Lehtikuvan satamasta ottamilla kuvilla.
Maanantaiaamuna uutispäällikkö soitti minulle ja ihmetteli, miksei jutussa ollut yhtään oman kuvaajan kuvia. En ilmiantanut työtoveria, vaan selitin kuvien puutteen johtuneen yllättävistä teknisistä vaikeuksista.
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena