Väheksymällä paikallislehtiä aliarvioit koko alaa, kirjoittaa toimittaja Silja Kinnunen

Paikallislehdet ovat suomalaisen journalismin tuki, turva ja peruskallio. Silti niistä puhutaan etenkin opiskelijapiireissä usein naureskellen ja väheksyen. Vanhemmat opiskelijat sanovat niiden olevan aloittelijoiden harjoittelupaikkoja, joissa rima kaikelle työlle on matala, eikä ketään kiinnosta, mitä kirjoitat. Etenkin pitkiä juttukeikkamatkoja väheksytään, ja autolla jonkun luokse ajaminen saadaan usein kuulostamaan vaivalloiselta, ärsyttävältä ja jonninjoutavalta. Kuvajournalistit epäilevät, onko pienissä paikoissa edes mitään kiinnostavaa.

Minulle automatkat juttukeikoille ovat mieluisa tauko työpäivään. Mikäs sen parempaa kuin ihailla kukkapenkereitä ja kansallismaisemaa musiikin soidessa, ja saada siitä vielä palkkaa!

Jos et ole valmis menemään paikallislehteen tai pienemmälle paikkakunnalle töihin, se on täysin okei. Lehtien ja työpaikkojen vähättely tai pienille uutisaiheille naureskelu ei kuitenkaan ole, eikä se tee sinusta merkittävämpää journalistia.

Merkittävyyskin kun on suhteellista. Pienen paikan kuntapolitiikka voi olla vähäpätöistä kehäkolmoslaiselle, mutta niin voivat myös sähköpotkulautaonnettomuudet tai Kampin arvokiinteistöt olla pihtiputaalaiselle. Helsingin Sanomat, Turun Sanomat ja Aamulehti tuppaavat tekemään myös rutkasti paikallisuutisointia, vaikka suurempia lehtiä ovatkin.

Joillekin oman asuinpaikan journalismi voi olla tärkeä osa identiteettiä, kun taas joillekin riittävät Facebookin puskaradioiden keskustelut ja spekulaatiot. Monelle oma kulttuurinen ja sosiaalinen identiteetti on tärkeä asia ylläpitää ja vahvistaa, ja oman alueen ja sosiaalisen kentän asioita on mukava lukea lehdestä. Puskaradiot eivät myöskään voi korvata paikallista journalismia ja totuudenmukaista tiedotusta.

Paikallispolitiikka on täysin riippuvainen paikallislehdistä, sillä päätöksenteon tulisi perustua totuudenmukaiseen tiedonsaantiin ja äänestäjien tietämykseen oman kunnan asioista.

Ilman paikallisjournalismia ei ole toimivaa demokratiaa. Jos pienempien lehtien annetaan hiipua, jäljelle jäävät vain suuret maakuntalehdet. Keiden asioista ne kirjoittavat, keiden asioista ne ovat kiinnostuneita?
Kuka kirjoittaa Aamulehteen Oriveden asioista ja kuinka tasapuolisesti kahdenkymmenenyhden kunnan asiat pääsevät esiin Lapin Kansassa?

Väheksymällä paikallislehtien toimintaa, journalismin tasoa ja uutisten kokoluokkaa väheksyt myös niiden lukijakuntaa ja työntekijöitä. Ehkä myös vähän itseäsi. Pienilevikkisessä lehdessä tehty työ on arvokasta. Pienten lehtien lukijoiden aliarviointi on arveluttavaa ja elitististä.

Väheksyminen on myös todella laiskaa. Paikallisjournalismia voi kehittää ihan samoilla tai jopa useammilla tavoilla kuin muutakin journalismia. Jos journalismin, uusien toimintatapojen ja juttusarjojen kehittäminen kiinnostaa, paikallislehti on sille täydellinen laboratorio. Pienen lehden vahvuus on siinä, että jokainen työntekijä voi vaikuttaa sisältöihin, toimintatapoihin ja aiheisiin.

Erityisesti nuoret toimittajat: menkää töihin paikallislehteen. Pienissä toimituksissa äänesi ja työpanoksesi ovat tärkeitä ja pääset tekemään lehteä monin eri tavoin. Jos tulevaisuuden työhaaveisiin kuuluu rauhallinen ja tasaisehko työrytmi, voisit viihtyä mainiosti hitaamman julkaisutahdin lehdissä. Journalismi on arvokasta kaikkialla.