Pohjoismaiden pääministerit kokoontuivat heinäkuussa 1993 Norjan Lofooteille. Suomi, Norja ja Ruotsi kävivät tuolloin EU-jäsenyysneuvotteluja. Huhuttiin, että kokouksessa sovittaisiin yhteinen linjaus alkoholimonopolien kohtalosta.
Ison uutisen odotus sai tavallista useammat toimittajat lähtemään työretkelle keskellä kesää.
Paikalle pääsy oli kuitenkin haasteellista. Varasin lennot BodØn kentälle, mutta hankala loppumatka merenlahden yli jäi auki.
Sitten sain yllättävän norjankielisen puhelinsoiton. Soittaja tarjosi luontojärjestön nimissä minulle retkeä BodØstä kokouspaikalle valaidentutkimusaluksella. Kuulosti eksoottiselta, ja olisihan siinä jopa yksi jutunaihe lisää.
Merimatkalla näkyi upeita maisemia muttei ensimmäistäkään valasta. Tärkein havainto, jonka tein, oli se, että minua isännöivät ja emännöivät aktivistit olivat asialla valaanpyynnin sallimisen puolesta eivätkä uhanalaisten merinisäkkäiden pelastamiseksi.
Sitten tuli lounasaika. Grilliin pantiin kärisemään muhkeita pihvejä.
Valaanlihaa.
Edistyksellisenä itseään pitävä nälkäinen reportteri nieli lounaan kanssa ylpeytensä ja vannoi, ettei enää lähtisi tarjotuille matkoille ottamatta ensin selvää siitä, kuka tai mikä on kutsun takana. Juttua ei aiheesta syntynyt.
Itse kokouksestakaan ei saatu mitään isoa uutista. Poliitikot ottivat koko touhun aika rennosti. Heille järjestettiin myös valasretki, ja kuinka ollakaan: pääministerien ja valtiosihteerien paatin viereen kuulemma ilmestyi kuin taikaiskusta usean miekkavalaan parvi tervehtimään.
Uusimmassa lehdessä
- Kerttu Kotakorpi toivoo ilmastojournalismin uskovan parempaan, vaikka se on vaikeaa
- Puoluekannatuskyselyt selvittävät suomenkielisten mielipiteitä, vaikka Suomessa asuu jo 600 000 vähemmistökielistä
- Hallituksen heikennykset työehtoihin luovat painetta tes-pöytiin
- Journalismin pitää kertoa, miten elää rikkinäisessä maailmassa