Feikkiuutiset

Tietoisuuteemme on tuotu uusi sana valeuutinen. Vielä hetki sitten se tarkoitti karkeaa vääristelevää kirjoittelua, jota harjoitti MV-lehti, tuo internetin mutapohjaa näykkivä monni. Perustettiin kampanja Loppu MV-lehdelle. Näin haluttiin loppu valeuutisille.

Ei siitä mitään tullut. Kun keksii sanan, ei mahda mitään sille, että joku toinenkin sitä käyttää. Nyt sana valeuutinen sitten tarkoittaa: olen eri mieltä kanssasi.

Yhdysvaltain presidentti huutaa naama punaisena. Hän osoittaa sormella: sinä olet fake news. Ehkä hänellä jotain mahtia on, sillä hänen jäljessään ovat sanaparia alkaneet käyttää myös Ranskan presidenttiehdokas, Venäjän ulkoministeriön tiedottaja ja monet muut.

Niin, ja ovatko he ehkä oikeassa?

Aloitetaan siitä, että ehkä eivät ole. On kaiketi asioita, jotka ovat totta, ja toisia asioita, jotka ovat valetta. Mutta samalla kirjoittamisen ja lukemisen idea on se, että asioihin on loputtomasti näkökulmia. Siksi eräällä tasolla kaikki uutiset ovat valeuutisia tai ainakin feikkiuutisia, muka tärkeitä tarinoita, jotka toisesta näkökulmasta ovat pelkkää höpötystä.

Mediat kiljuvat terrori-iskusta länsimaan pääkaupungissa, mutta tuskin mainitsevat samanlaista pommia Pakistanissa. Näin ne luovat julman valemaailman, jossa pariisilaisen hätä on tärkeämpi kuin Lahoren asukkaan. Toimittajat kirjoittavat paljon Britannian X Factorista, jossa on suomalainen osanottaja ja vain vähän siitä, miten pohjoisnapa sulaa ja Golf-virta heikkenee. Jälkimmäiset asiat ovat tärkeämpiä, mutta toisin kuin talent-kilpailu, ne eivät tapahdu hetkessä ja siksi niiden uutisarvo on heikko.

Kuinka valheellinen onkaan uutisten välittämisen perusolettama, että maailma koostuu päivittäisistä tärkeistä tapahtumista? Minä hetkenä hyvänsä jotain on mukamas juuri tapahtunut. Hiihtäjät ovat törmänneet toisiinsa kilpailussa, mietintö on julkistettu, Donald Trump twiitannut. Mutta jos olemme rehellisiä, myönnämme, että tällä kaikella ei ole mitään merkitystä. Se taas, mikä on merkityksellistä, muuttuva ympäristö ja kasvavat yhteiskunnallisten jännitteet, on vaikeasti esitettävissä uutisen muodossa.

Vihatun MV-lehden edellä kulkivat 7 päivää, Se! ja Hymy. Ne tekivät päihdeongelmaisista ja syrjäytyneistä, sellaisista kuin Matti Nykänen ja Johanna Tukiainen, koko kansan sylkykuppeja ja omia orjiaan. Oliko niiden sisältö uutisia vai valheellista todellisuuden hämmentämistä?

Nuoruuteni maailmassa porvarit lukivat Uutta Suomea ja duunarit Kansan Uutisia. Kaikki uskoivat lukevansa totta. Aikuisena Venäjällä opin sitten tuntemaan myös maailman, jossa kaikki seurasivat samoja uutisia ja uskoivat näkevänsä niissä pelkkää valetta, mutta jokainen silti aina erilaisia valheita.

Uutiset kertovat jotakin maailmasta, vaikka ne valehtelisivat. Venäjällä se seikka, että uutiset ovat valetta, ei koskaan vähentänyt uutisten merkittävyyttä tiedonlähteenä, sillä valeestakin pitää aina kysyä, miksi meille näin nyt sanotaan.

Aivan samaa tulee kysyä totuudestakin, ettei tule feikatuksi.