On vaikea keksiä pahempaa oman oksan sahaamista kuin tekoälyn lukemien radiouutisten palkitseminen, kirjoittaa Manu Haapalainen

Lopulta robotit korvaavat meidät kaikki. Tuttavapiirini journalistit ovat vääntäneet aiheesta hieman ahdistunutta vitsiä jo ainakin 2000-luvun alusta saakka.  

En osaa sanoa, milloin tekoäly vie minun tai juuri sinun työsi, mutta radioäänille niin on käymässä jo nyt.  

STT on viime keväästä lähtien tuottanut materiaalin Bauer Median radiokanavien uutisiin. Vaikka uutiset kirjoittaa ihminen, Bauerin kanavilla niiden lukemisen hoitaa tekoäly.  

Eilen jaettiin Suuret Journalistipalkinnot. Gaalassa palkittiin erinomaisia journalisteja ja heidän upeita juttujaan. Näiden lisäksi palkittiin Bauerin ja STT:n tekoälyprojekti. 

Kirjoitin Bauerin ja STT:n hankkeesta viime keväänä, kun koneen lukemia uutisia oli juuri alettu lähettää. Haastattelin juttuun Sanoman radiokanaville uutisia lukenutta Miikka Kaskista, joka muuten on ihminen.  

Kaskinen piti tuolloin Bauerin ratkaisua käsittämättömänä, radion vahvuus kun on aina ollut ihminen puhumassa ihmiselle.   

”Inhimillisen kontaktin katoaminen on erityisen surullista traagisten uutisten kohdalla”, Kaskinen sanoi.  

Tunnustan. En kauhean usein kuuntele Bauerin kanavien radiouutisia. Tänään kuuntelin Novaa, koska halusin kirjoittaa aiheesta.  

Ajattelin, että tekoälyääni on varmasti kehittynyt ratkaisevan paljon viime kevään jälkeen. Pohdin ennalta, miltä se tuntuisi. Olisiko aidompi ja ”inhimillisempi” tekoäly vain aiempaakin ahdistavampi, merkki vääjäämättä lähestyvästä koneen aikakaudesta? Muistuttaako se aikakausi enemmän Matrixia vai Terminatoria? 

Tekoäly oli kuitenkin yhtä käppäinen kuin vajaa vuosi sitten. Se lausuu kyllä suomea suunnilleen oikein. Edes yritystä intonaatioon tai inhimillisen lämmön tavoitteluun siihen ei ole ohjelmoitu. Parhaimmillaan efekti on hupaisa, huonoimmillaan vieraannuttava ja karmiva. Sen lukemien uutisten omaksuminen tuntui vaikealta. 

Silti kyse on Suurta Journalistipalkintoa jakavan Päätoimittajien yhdistyksen mielestä ”Vuoden uudistuksesta”.  

Reteämpää oman oksan sahaamista on vaikea media-alalta kuvitella. 

”Tekoälyradiouutisprojekti vapauttaa toimitusten resursseja journalismin tekoon ja tiedonkaivuuseen ilman, että vastaanottaja kärsii”, raati toteaa palkintoperusteissa.  

Ensinnäkin; virkkeen neljä viimeistä sanaa ovat silkkaa valhetta. Vastaanottaja todellakin kärsii tekoälyuutisten kuuntelemisesta. 

Ja toisekseen, mihin tällainen kehitys esimerkiksi uutistenlukijat oikeasti vapauttaa? Kortistoon? Uutiset selvitetään ja kirjoitetaan, luojan kiitos, edelleen ihmisvoimin. Niin kuin aina ennenkin. Missä kohtaa se maagisesti journalismin tekemiseen vapautuva resurssi on? 

Radioäänet, ne ihmiset, ovat ihan syystä ylpeitä radioäänestään, työkalustaan. Ääni on keskeinen osa ihmistä, ja ihmisen kohtaaminen tuo esimerkiksi ahdistavan tai surullisen uutisen lähelle, luo sille merkitystä.  

”Sekä tekijänä että kuulijana huolettaa. Pelkään, että tämä on vasta alkua”, Miikka Kaskinen sanoi viime keväänä.  

En tiedä tarkoittiko hän tätä, mutta lopulta robotit korvaavat meidät kaikki.