Median pitää lopettaa X-siteeraukset, kirjoittaa toimittaja Janne Toivonen

Viestipalvelu X on täynnä myrkkyä.

Asiallisena ajatustenvaihtokanavana muinoin tunnettu sosiaalisen median alusta on jo pitkään ollut kotipesä lähinnä Pietarin ­trolleille, kolmos- ja nelostilien suojista kyhätyille nimimerkeille sekä äärinäkemyksiä suoltaville olohuonedosenteille. Ja tietenkin sen omistajan, miljardööri Elon Muskin tulkinnoille maailman tapahtumista.

Moni poliitikko ja vaikuttaja tuntuu meilläkin suorastaan nauttivan tylystä ilmapiiristä. Esimerkiksi perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani ­Mäkelä on siellä kuin kotonaan. A-studiossa hän rykii hillitysti ­aikuisen miehen pikkutakissa. X:ssä hän käyttäytyy kuin seiskaluokkalainen koulukiusaaja.

Moni X:ään kirjoittava tuntuu elävän kaksoiselämää tai X-soiselämää. Kasvokkain mörähdellään maltillisia, X:ssä käyttäydytään kuin faktat tai ihmisarvo olisivat turhia.

Nyt mitta tuntuu kuitenkin täyttyneen. Moni organisaatio on jättänyt X:n sillä perusteella, että ­vihanlietsonta ei rakenna demokratiaa vaan murentaa sitä. Poistujien joukossa ovat muun muassa evankelis-luterilainen kirkko, iso nippu kuntia ja kaupunkeja, poliisin operatiivinen viestintä sekä VR.

Ulkomaisista mediataloista paikalta ovat poistuneet muun muassa Dagens Nyheter, Tanskan yleisradioyhtiö DR ja brittilehti The Guardian.

Suomalainen media ei tunnu huomanneen muutosta tai ei välitä siitä. Moni toimitus käyttää X:ää yhä lähteenä ­siinä missä mitä tahansa muutakin. Se sopii vaikuttajille ja ­antaa heille suorastaan avaimet käteen.

Etenkin hankalassa asiassa on kätevää olla vastaamatta haastattelupyyntöön ja muotoilla sen sijaan oma kommentti X:ään. Jos aihe on pinnalla, media usein siteeraa ja jättää kontrollin vaikuttajalle itselleen.

X-postaukset eivät anna mahdollisuutta jatkokysymyksiin. Kukaan ei kysy lisää perusteluja, vaadi faktoja saati esitä tärkeitä ”tämä vielä” -kysymyksiä. Näin media luopuu päätösvallastaan.

Moni toimittaja tyytyy myös haastateltavan lähettämiin sähköpostivastauksiin, joita tämä usein perustelee kiireisellä aikataululla.

Perusteluna kiire on puppua. Kirjoitetun vastauksen muotoilu vie enemmän aikaa kuin lyhyt puhelu, joka antaa journalistille mahdollisuuden kysyä ja haastaa.

Some- tai sähköpostiviesteihin tyytyminen rikkoo haastattelun periaatteita. Sana haastattelu on peräisin ­sanasta haastaa ja tarkoittaa jäsenneltyä, johdettua tiedonkeruukeskustelua. Kun se unohtuu, journalismi typis­tyy leikkaamiseksi ja liimaamiseksi.

---

Meidän pitää lakata antamasta vallankäyttäjille ohjaksia siinä, miten he näkemyksiään esittävät.

Selkeimmin tämä toteutuisi, jos media linjaisi, etteivät someen kirjoitetut kannanotot ole pätevä tapa kommentoida kansalaisia koskevia merkittäviä asioita. Sanan-vapautta tämä ei rajoittaisi pätkääkään. Poliitikot ja muut vaikuttajat voisivat jatkaa suoraa kontaktia omaan yleisöönsä valitsemillaan tavoilla – vain mediakommentit pitäisi miettiä uusiksi.

Mediakin voisi jatkaa X:n käyttöä valikoidusti.

Reaaliaikaisessa tiedonhaussa toksisestakin somesta voi löytyä käyttökelpoisia murusia. Kun jotain yllättävää tapahtuu, ihmiset jakavat sinne materiaalia tässä ja nyt. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, vietin tunteja silloisessa esi-muskilaisessa Twitterissä yrittäessäni kurkistaa, mitä sodassa tapahtuu ja miltä sen hulluus tuntuu ja näyttää.

Myöskään pienissä tiedotusluonteisissa asioissa ei kaivata jatkokysymyksiä. Jos ministeri kertoo palanneensa sairauslomalta, tiedonpalan voi napata mistä vain kanavasta – myös Blueskysta, jonka käyttäjämäärä lisääntyy vauhdilla, media ei vain käytä sitä.

Myrkyllisen politikoinnin peesaamisessa ei kuitenkaan ole järkeä.

Lyhyisiin päivityksiin ladattu vastakkainasettelu repii maailmaa. Kun media hyväksyy sen ja osallistuu siihen, päätäntävallan luovuttamisen lisäksi se legitimoi väsähtänyttä alustaa. Ala-arvoisesta ränttäyksestä tulee hyväksyttävä tapa toimia.

Palkkaisitko sinä toimittajan, joka antaa ­haastateltavalle muistikirjan tai läppärin ja sanoo, että kirjoita tuohon mitä haluat sanoa, en kysy jatkokysymyksiä ja julkaisen sen sitten?

Niinpä.